Vätys

Olen hukassa kuin Punahilkan muori, tai oikeastaan enemmän, koska olin todellinen. Tiedäthän tunteen? Kun pitkien matkojen jälkeen iskee monenmoista tilaa, tunnekuohua, Pariisin ikävää ja tanskalaista spleeniä. Ensin ne ovat vain fyysisiä luonteeltaan, on uupumusta ja palautumista, zeitgeistia ja jet lagia. Joissain tapauksissa noista tuntemuksista pääsee eroon muutamassa päivässä, minun aikaerosta toipumiseni on nyt kestänyt kolme kuukautta. Taloudelliset tuskatilat käyvät voimille, omaisuutta on pitänyt realisoida, työpaikkoja katsastaa, asuntoa etsiä, kysellä. Minut on huolinut hoteisiinsa eräs deejii, jota kukaan ei tunne, josta kukaan ei ole kuullut paitsi hän itse ja poliisi. Hän poltti erään terassiravintolan vahingossa, oli hukannut Blues Brothers -pinssin sinne jonnekin lattiaa esittävien lankkujen alle tai väliin ja meni etsimään sitä yöllä, verrattomassa humalassa ja amerikkalaisella bensasytyttimellä varustettuna. Komea kokko yhdestä pinssistä ja muutaman kuukauden istunto paikallisessa kevyitten tapausten vankilassa, aivan keskustassa muuten, parhaat näkymät ruotsinlaivojen kattoterasseille, jos tykkää. Hänen ystävänsä olivat niinä kuukausina säästäneet hänen vanhempiensa sydäntä ja lisäkkeitä lähettämällä näille milloin mistäkin maanosasta kortteja, etteivät vanhemmat olisi huolestuneet, mainio idea, oikein idioottimainen, niin hyvä, että se toimi. Vanhukset luulivat poikansa ja perijänsä olevan vain pitkällä retkellä. Ja vauhdikkaalla. Eivät ne osanneet epäillä mitään, ei heillä ollut karttakirjaa, heille oli aivan okei, että samalla viikolla tuli kolme korttia kolmesta eri maanosasta, kolme samanlaista korttia joissa on heidän poikansa valokuva ja takapuolella käsiala, joissain korteissa lisänä tyttömäisiä hippijuttuja, joissain tuopin kuva poikamaisella tyylillä. Se on niin nopealiikkeinen meidän X. Satakaksikymmentä kiloa salamannopeaa tuhopolttajaa, vahingossa toki. Vankilassa hän ei polttanut yhtään mitään, ei rasvan hippua vaan lihoi vain lisää, hän on koukussa ruokaan. Nyt hän on vapaa ja asuu vanhempiensa kotitaloa, vanhemmat hän passitti vanhainkotiin. Kirjoitin tuossa edellä ”X”, koska entinen nimi ei ole enää käytössä, hän on nykyään Pint Persola, se on hänen vankilanimensä. Asun siis hänen luonaan. Meillä synkkaa hyvin arvatenkin siksi että minulla on rahaa ja olemme samaa sukupuolta, omanlaisensa teksti tämäkin.

Kuten viime kirjeessä kerroin olen joutunut myymään omaisuuttani, hirvittävällä tavalla kaiken. Auto meni käsittämättömään alihintaan mutta minkäs teet, laskut on maksettava. En ehkä ehtinyt edes kertoa, että minulla oli auto, se oli niin vähän aikaa, seisoi lumessa puolet meidän suhteemme kestosta, tarkoitan autoa, en sinua. Viime kesän syytä, että auton hankin, pettymykseni Vespaan ja niin edelleen.