Minulla oli violetti, solmuvärjätty
hame ja pesukone tukossa, hänellä oli liian isot aurinkolasit, englantilaiset
kaivosmiehenkengät, vaaleansiniset, takapuolesta repaleiset farkut joiden
lahkeet oli taiteltu kahteen kertaan ja Länsi-Berliinistä ostettu harmaa
asetakki, siinä aito luodinreikä niskan kohdalla. Perillepääsyn kunniaksi
joimme pullon paikallista viinaa hotellihuoneen parvekkeella, sitten nukkumaan,
huomenna retkeiltäisiin, vuokrataan skootteri, aloitetaan rantalöhöily ja
nenänvalkaisu, sitten rusketus, rento elämä, valosta saa voimaa, ilmaista
energiaa. Vaikkei täällä maksa mikään mitään. Täällä pannaan vaatekaappi
uusiksi, minä hankin haaremihousut, sinä olet haaremiorjani, toki vain
paperilla, etteivät anatolit käy iholle. Voin myös hankkia liinan kasvojeni peitoksi,
niin ei pinkki iho kärähdä, sinä hankit nyrkkiraudan, ja jollei myydä tehdään
uusi hammaskalusto, täällä se ei maksa mitään, täällä on maassa saksalaista
rautaa pienelle armeijalle.
Yöllä pyrit sänkyyni, olimme ensin
vetäneet ne erilleen, sängyt, ja laittaneet yöpöydän väliin ja avonaiset
matkalaukut, mutta sinä ylitit esteet kuin Tapio Kantanen ja uit peittoni alle,
jestas sinä se todella olet puutteessa ja tarvitset helpotusta ja minä
tarvitsen parivuoteen pelkälle itselleni, mene pois, sinä olet lämmin, sinulla
on tauti, hampuusi, se on jo hoidossa, ei tässä hoidossa! Älä naura, mene pois
tai minä lyön, okei, sitä paitsi sinä olet liian juovuksissa, joo, päätetäänkö
että tämä jää sitten tähän, näin ei ollut tarkoitus, meidän suhteella ei ole
enää mitään pohjaa, paitsi merenpohja, tai dokauspohja, perseestä sekin, ja nyt
et saa edes persettä, hukkaan heitettyä, vastaus kaikkeen, vapaus kaikkeen.
Hait kulmakaupasta pullon viinaa,
se oli kuin anista, juotiin se pois, että pääsi ajattelemasta ruumista
viereisessä sängyssä, juotiin parvekkeella ja sängyssä ja parvekkeella taas,
tupakka paloi, alapuolelta kuului motkotusta, kumarruin katsomaan, pullo
tipahti sinne, sitten ne vasta alkoivatkin huutaa. Vetäydyin
nukkumaan, unilauluna kahden alaparvekkeen lehmän räkätys, ne kilistelivät niin että
mitä väliä. Aamulla ostit lisää Rakia, se toden totta on anisviinaa. Laimensin
sitä vedellä, etten heittäisi kippuraa, sinä
joit tasaiseen tahtiin ettet uusisi edellisöistä velttoilua ja hätistelit turkkilaisia adoniksia ympäriltäni. Ei auttanut yhtään että
sanoit niille suoraan, asetakki päällä ja buutsit jalassa, että me ollaan
aviopari, kolme lasta keittiössä ja haulikko. Minulle kerääntyi pikkumiesten ja
yökerhojen osoitteita kuin hiekanmurusia pikkuhousuihin ja hitto alkoi kyllästyttää, kun aurinko
porottaa suoraan okulaariin, niin kuin ei tällä telluksella sillä olisi muuta
tehtävää kuin ärsyttää.
Ja tuli ilta, vähän viileni, kun tuli pimeää kävin uimassa ja vaihdoin vaatteet, keräsimme rytkyni, siivosimme
banaaninkuoret, leipäkääreet, tonnikalapurkit ja etsittiin roskista, ei ollut mitään
roskista. Jollei tuolla pömpelillä. Mikäs pömpeli se oikein mahtaa olla kun niin
hurisee. Väänsit ovessa olevan munalukon irti pelkällä lihasvoimalla ja hurisi
lisää. Ei saatana jollei lakkaa hurisemasta, sanoit, ja revit kahvoja alas,
johtoja irti pistokkeista, johan lakkasi hurisemasta. Kiskoin sinut ulos sieltä,
kääräisin syleilyyni, vein hotelliin piilossa tissieni
välissä, kukaan ei erottanut, olit pelkkä pyyhe, hyvää yötä, silitin uneen, en
antanut, ei sinusta ollut pyytämään. Aamupäivällä, hotelliaamiaisen jälkeen huuhdoimme suumme pienellä siivulla rakia, kahvi oli ollut suolaista, samoin kuin
appelsiinimehukannun jääpalat. Hyppäsimme skootterin selkään. Rannassa oli työmiehiä ja sähkölaitoksen auto. Vedenpuhdistuslaitosta korjattiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti