Stettinin tyttö

Olen Stettinin tyttö, narikanvartija, rahannyhtäjä. Poikaystäväni on poliisi, reilu mies vahtii siveyttäni, itse ryösti pankin, meni noin vain, sinisissä sisään, lakki päässä, raudat vyöllä. Ryösti sillä tavalla kaksi pankkia, Kansallis–Osakepankkia, seitsemänkymmentätuhatta markkaa laaki, ei paljon mitään, saman verran minulla on sylissäni, kun olen kaksi tuntia myynyt Lapinlahden Lintujen konserttiin pääsylippuja. 74850 markkaa yhdessä lippaassa, minulla. Ja minä istun kopissa, sen mitat ovat seitsemänkymmentä kertaa seitsemänkymmentä kertaa kaksisataa senttimetriä, sinä sen laskit ja pohdit kavereittesi kanssa riittääkö happi. Minun syliäni peittää luukku, vain käteni näkyvät, kynsissä on roosaa lakkaa, ja rintani näkyvät myös, niissä piisaakin näytettävää. Kasvoni ja tukkalaitteeni näkyvät, kun kumarrun luukulle ojentamaan pääsylippua ja vaihtorahaa, silloin lyön pääni lastulevyseinään ruuvattuun sisäpuhelimeen, sillä ei pääse ulos soittamaan, nyt tekisi mieli soittaa, soitan aulabaariin. Hei, tilaisitko taksin, sanon, taustalta kuuluu tyttöjen kikatusta, baarimmikko se siellä tekee siten pääduuniaan. Minnekäs sitä ollaan menossa? tämä kysyy. Et kai lähde nostelemaan?  Ja nauraa vitsilleen, mitenkäs minä ylipainoinen mihinkään, ja silti, miten oikeassa joku voi vahingossa ollakaan.

                   Asiakkaalle, sanon pitkästyneesti ja isken puhelimen kiinni, peitän rahalippaan hameenhelmaan, viileä metalli nostaa reisikarvani pystyyn. Lasken minuutteja ja –
                  Sitten sinä tulet. Putoat pilvien eteen ja varjojen takaa. Tai siis puikkelehdit elämää leveämpien portsareitten välistä, sinä, poliisini. Ei kannata, sanot hiljaa, ja työnnät pääsi lippuluukusta, kosketat sormiani, hivelet kynsieni roosaa lakkaa. Minä istuin kuusi kuukautta, sanot. Minä olen istunut vasta kaksi, vastaan punaisin poskin, olen punaisempi kuin vaippapaviaanin pylly. Tuntia, täsmennän.
                  Taksi tuli! huutaa portsari. Kenelle se on?
                  Väärä hälytys! sinä huusit ja kaivoit hameeni alta seitsemänkymmenentuhannen eläkelippaani esiin, riivit sieltä irti yhden setelin ja veit sen ovelle, veit sen taksille ja työnsit minut takaisin varjojen maahan.