tag:blogger.com,1999:blog-7190597804710223782024-03-13T16:45:35.663-07:00Eerikinkatu 43Unknownnoreply@blogger.comBlogger24125tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-43689223518593851632014-10-24T07:46:00.001-07:002014-10-24T07:46:16.172-07:00NUKU POIS
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Ei
jaksa, ei jaksa. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Ei
uskalla, ei uskalla!</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Parasta
on: kun ei tee </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">mitään,
ei sano, ei pue</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">sanoiksi,
kirjaile</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">dekodeeraa
– tee koodeja</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">jotka
kaikki tuntevat</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">osaavat,
toistavat</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">uusintavat
– sitä samaa</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">rakennetta,
pitsiä</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">korukuviota,
silmän viihdettä. </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Parasta
antaa olla</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">levätä
hetki, jättää</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">sikseen
– ja niille</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">joilla
pysyy lanka</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">käsissä</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">ja
neula ja kangas – se tapetti</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">brodeerattu
lakana, seinävaate</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">bricolage,
heittomerkki</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">sinne
tänne.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Parasta
on jättää niille</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">joilla
on jotain asiaa</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Rohkeinta
se ei ole kylläkään.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Rohkeinta
on tehdä ja tehdä</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">välittämättä</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">kielestä,
muotokielestä,</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">kaavoista,
martoista.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Rohkeinta
on tehdä, kun kukaan</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">ei
näe, näennäisesti, taikka lue – ja myös</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">uppiniskaista.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Uppiniskaista
on ottaa</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">kangas,
neula & lanka, </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">ja
jättää kangas </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">kaistaleeksi</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">ja
sitten lanka.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Roikkumaan.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Ei,
se pujotetaan,</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">ei
jätetä,</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">pujotetaan
neulaan</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">ja
ommellaan ihoon oma </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">sana,
olkoon se nimi,</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">ja
jätetään veri tip</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">tip
</span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">tip
</span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">kankaalle.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Siisteintä
se ei kuitenkaan ole.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Siisteintä
on nousta lattialta </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">/ </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">kun rauhoittavat
ovat lakanneet</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">toimimasta.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Siisteintä
on pestä lattia </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">ja
seinät,</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">ovenkarmit
ja ikkuna </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">alastomana
yhä – ja havahtua </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">siihen,
käydä sitten </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">pesulle,</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">palata
omaan kalpeuteensa,</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">likipitäen
ihonvärisenä, vain</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">valkoinen
tuppo erottaa eilisestä, ja sitä </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">ranteen
ympäri sitova maalarinteippi. Pistää</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">silmään.
Soittaa apua. Juttelee. Jonkun kanssa.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Puhuu
kaikkien tuntemaa kieltä, vaihtaa</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">koodeja,
ennallistuu, pääsee jaloilleen, mukaan </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">juttuun,
avaa oven, ulostautuu, tapaa ihmisiä, tappaa niitä, ei</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">aleta
siihen, ryhdytä mihinkään, puhu pitsiä, rihmalankaa, alita se.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Manaa
esiin ambulanssin yhteisymmärryksessä tietenkin.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-21835010232770272822014-04-11T12:24:00.000-07:002014-04-11T12:44:37.854-07:00HÄN NUKKUUHÄN NUKKUU <br />
<br />
Mitä hän ajattelee, tuolla, toisen autossa, mitä ajattelee autossa, joka ei kuulu hänelle, autossa joka ei ole hänen sudenaivoissaan muuta kuin paikka oikaista uupuneet jäsenet. Mitä mielessä liikkuu, kun taustalla kolahtelevat työn äänet, liukuvat auki pakettiautojen ovet, ja rämisevät kiinni, mitä liikkuu, kun jarrut kirskahtavat tai moottorit käynnistyvät. Ilma seisoo, jos sitä vielä on. Kärpästen on nähty lentävän parvissa ylös luiskaa, kiireissään, vastaantulevia autoja päin, hapen perässä, sanotaan. Toimittaja nukkuu, suuri uutinen päässään, ei tiedä kukaan vielä miten sen sieltä työstää ulos, mitä on mielessä, tuskin montaa asiaa, tällä hetkellä. Kun vielä oli, hän hahmotteli mielessään kokonaista juttujen sarjaa koskien huomisen skuuppia, hän kirjoittaisi ravintolamaailman muuttumisesta, elävän musiikin kuolemasta, drinkkikulttuurin pinnallisuudesta, menestyvän ravintoloitsijan hikeä säästämättömästä toiminnasta, mitäpä sitä ei tekisi ystävän eteen, mitä enempää voisi toisen puolesta tehdä kuin puffata. Hän ei muistanut kysyä dj-keikkaa, olisi parasta muistaa, kysyä, siksi palasi takaisin, ei poliisiauton näkeminen ollut mikään syy, hän vain inhoaa keskeneräisiä asioita. On taottava silloin kun kilpailijan rauta on jäähtynyt, tartuttava vasaraan ja otettava omansa, tämä voi olla hänen hevosenkenkäpäivänsä. Hänellä on myös varasuunnitelma, sellainen tulee aina olla, siinä tapauksessa ettei ravintolapäällikkö aio olla myötäsukainentiskijukka-asiassa. Hän kirjoittaisi toisesta kulmasta, kuvailisi miehen nuoruuden japröystäilevyyden ja toivottomuuden liikenneasioissa. Ei tietenkään kirjoittaisi suoraan vaan ignoroisi tyypin kokonaan ja kirjoittaisi kuin olisi edellä aikaansa, kuten mielestään usein on. Hän kirjoittaisi maahan saapuneen meksikolaisen pontikan esiin loihtimien muistikuvien pohjalta artikkelisarjan ”coitukseni kaktusviinaan ynnä muuta suolaista”. Mukaan hän liittää tortillareseptin ja sombreron unohtamatta aasia. Ruokapuolta on syytä korostaa, ettei ylhäältä ala tulla noottia alkoholin mainonnasta, siitä ne ovat herkkiä. Asiallista tekstiä, kuivakkaa kuin suolasirotin, pitää ottaa yhteyttä valmistajaan, kysyä pressikuvia, sponsoroimaan niitä ei saa, ollaan niin surkean pieni markkina-alue ja vielä surkeampi lehti. ”Hapanta siestaa”, ja kuvaan päivänvarjo, cocktailtikkuun työnnetty sitruunaviipale, tästä se lähtee. Hänellä sentään on kokemuspohjaa, ensikäden tietoa, hän on kumonnut aitoa tavaraa pullon jos toisenkin, ja hän on matkustellut. Herra ravintolapäällikkö ei ole, sille meksikolainen viina on vain elokuvista opittu fancy cocktail, ja kittiä kanssa, mikään cocktail ole, ei edes fancy saati meksikolaista, mitä lie monikansallista sakkaa, yhtä aitoa kuinSmirnoffin votka, aidompaa saa minkä sillan alta tahansa, viimeksi Pomeranialta. Senkin reissun hän on uhrannut journalismin alttarille kuvaillessaan Ponu Expressiin aukeaman verran Gdanskin rahanvaihtajia ja kauniisti ilmaistuna umpisurkeita kellariravintoloita. Hän oli keksinyt lähteä Puolan pikavisiitille yhdessä Kouhon, tutun catering-ravintoloitsijan kanssa, päästäkseen saattelemaan Derrieren tarjoilijatytöt matkaan, nämä olivat lähdössä Kiinaan, Varsovan kautta, junalla, huvinsa kullakin, tässäkin on taas aihe, lievästi vanhentunut mutta aina voi päivittää. Sirkeät sisarukset. Naiset, jotka olivat toista maata kuin monet hänen tuntemansa miehet, olivat junailleet ja patikoineet ja ties millä kulilla kiertäneet puoli palloa Kiinan ja Himalajan kautta Goalle, pitkän kaavan mukaan monta kuukautta matkassa. Ne olivat aika hoikassa kunnossa palattuaan, pelkkiä varjoja, silmäpusseja, ruskeaksi paahtuneita ripirankoja, pyllyt kadonneet, rinnat kuin tallatut taatelit. Sinä aikana, samana aikana, hän itse oli ehtinyt koluta neljänneksen Eurooppaa ja kaistaleen Australiaa ja lihonut kuusi kiloa yrittämättä, vain lompsa oli laihtunut. Hän oli velkaa luottokunnalle sen verran paljon, ettei edes tajunnut, luultavasti se tarkoitti noin puoltasataa juttua, niin tämä yhteiskunta tappaa hivuttamalla, ensin kuluttaa loppuun ja<br />
sitten heittää ulosottomiehille. Jotkut keskikoulun käyneet baarimikot saavat yhdessä illassa sen<br />
mitä hän viikossa, ja käteen, ja miten helpolla, tekemättä mitään. Elämä se on kaikkea muuta kuin<br />
hiton mitään todellista. Lisäksi niillä on juomarahat ja muut luontaisedut, juomat viileinä ja lämmin<br />
ruoka. Hänellä ei ole kuin vip-kortti pariin yhdentekevään paikkaan ja liiton tarjoamat halvat<br />
junamatkat. Vip-kortteja ei voi syödä, junalla pääsee ainoastaan maaseudulle. Jos tarkkoja ollaan,<br />
saa hän aika usein syödä, ilmaiseksi vielä, on monta sellaista jotka haluavat tarjota, jutun eteen,<br />
mutta ei tarpeeksi montaa, pitäisi olla enemmän, joillakin, niillä jotka tekevät juttua kenestä tahansa vasemmistolaisesta teatterilesosta, kerääntyy makuhermoihin uusia ja merkittäviä elämyksiä ties miten etnisistä ravintoloista, hänelle ei ole tarjota kuin sinapilla silattuja juoruja Jaskan grillillä.<br />
Vielä koittaa hänenkin tilaisuutensa. Siihen asti on tyydyttävä levyjulkaisutilaisuuksiin ja niiden<br />
banketteihin, mikä on aika hieno sana kylmälle risotolle ja kuiville sämpylöille, joiden sisältä pitää<br />
kiskoa makkarat pois jos on kasvissyöjä, niin kuin hän välillä yrittää olla. Goan tytöt opettivat<br />
tantran voimalla yrittämään, oppi vihlaisee vieläkin kuin röntgensäde läpi tyttöjen goanjälkeisen<br />
ryppyisen nahan peittämän luurangon. Ne ainakin olivat matkalla valaistuneet. Levyjulkkarit on<br />
syytä kiertää kaikki tarkkaan, jos haluaa säästää edes muutaman markan, jonka pankki hänen<br />
puolestaan tietää minne sijoittaa, ei se pankki jolle hän on velkaa, vaan se mukavampi. Julkkareista saa levyn, jonka voi viedä divariin, ja ruokaa ne ovat sämpylätkin niin kuin ovat kylmän riisin päälle kumotut pakastevihannekset. Sanoivat mitä sanoivat ja he sanoivat kovaan ääneen<br />
kerääntyessään seisovan pöydän ympärille kuin kärpäset raadolle ja surisivat hiljaa toisilleen, vasta muutaman tunnin päästä yleisesti kovaan ääneen kaikille, kun olivat eri paikassa jo. Syötyään he siirtyivät kuuntelemaan julkaistavan orkesterin musiikkia, jos oli pakko, ja nauttimaan virvokkeita.<br />
Juomalapuista käytiin kiistaa ja kauppaa, hän ei ollut nokkimisjärjestyksessä kovin korkealla, ei<br />
aina edes keskikastia, hyvä kun sai kolme, jos oli kunnolla, ja joskus viisi jos päätoimittaja ei itse<br />
ollut vaivautunut paikalle. Lappuja vaihdeltiin kuin jääkiekkokortteja, kiihkeimpinä niitä olivat<br />
keräämässä ne, jotka eivät saa edes ingressiä aikaiseksi ilman drinkkiä, kainointa leikkivät sadistit, jotka olivat jutuntekomatkalla autolla, ne jotka olivat todellisella jutuntekomatkalla eivätkä<br />
ainoastaan aamiaisella, ne otka tulivat kynän ja nauhurin kanssa eivät pitkässä takissa ja<br />
olkalaukussa joiden sisään mahtui vielä iltapalakin kun oikein sulloi. Ne jotka tulivat autolla olivat<br />
paarioita, maalta ja töissä, heissä ei ollut munaa, ei elämää, sama kun olisivat olleet töissä<br />
kirjastossa. Sitten oli niitä entisiä hyviä tyyppejä, jotka antoivat lappunsa pelkkää ystävällisyyttään, käsipuolessa tuikeannäköinen tyttöystävä, kenties jo vaimo, mahasta päätellen selvät sävelet, omakotitalo Hakunilassa. Ja viimeisenä antabuskuurilaiset joita ei kannata ohittaa<br />
olankohautuksella eikä lähestyä ilman tarjolla leijuvaa röökiä. Kaikkein viimeisimpänä ovat<br />
naistoimittajat, ne kaksi, joilta sai lipun jos oli yhtä ovela kuin ne itse, niillä itsellä riitti tekemistä<br />
miesseuralaistensa kanssa, jotka olivat tulevia tähdenlentoja, jotka olivat tulleet omaan<br />
tilaisuuteensa juomaan toimittajille varatut juomat. Niin ne levy-yhtiönsä puolta pitävät, nuo<br />
tuntemattomien kellaribändien johtohahmot, vievät meidän naistoimittajamme, ei siitä sen enempää, ei siitä voi olla kuin hyötyä.<br />
<!--DOCTY--><!--DOCTY-->Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-23172127855879257912014-03-27T15:29:00.000-07:002014-09-02T00:05:56.689-07:00LiekkihotelliZOO ja TRABELI<br />
<br />
Toimittajhistahan ei koskaan tiedä. Toimittajishta! Niin että me katottiin että mikäs sille tuli. Se tipahti siitä jenkkiraudasta pihalle kuin pressimaailman Rambo. Kyyryssä ja taisteluvalmiina, kynä ojossa. Mun mielestä se kyllä levitteli käsiään niin kuin antautumisen merkiksi. Se ekana jalkautunut sinikello tuskin vilkaisi sitä, ei senttiäkään enempää. Se on pannut mut joskus rautoihin Kill Cityssä. Jaa. Sitä naamaa ei voi unohtaa. Mutta sitä ei ole näkynyt aikoihin. Se on Atarissa. Mitä sä puhut. Atarissa niin. Se on joku tietokonepeli. Meillä on treenit vielä tänään, muistakin se. Niin se Silli. Pensilli, oli poliisin nähdessään ravistellut kelloaan korvansa juuressa, tällä tavalla, ja yrittänyt näyttää kiireiseltä. Sitten se oli tullut meidän kanssa pamisemaan. Joskus toimittajatkin tajuu ajoissa, milloin ei kannata ruveta hanskaamaan. Ettei kande alkaa leveillä. Aika usein just ne tajuu sen ensimmäisenä. Nehän ei ole valmiita tappelemaan kuin illan viimeisestä tuopista. Joo, ne on viimeisenä lähdössä barrikadeilta, kun baaria suljetaan.<br />
<br />
Se siinä oli kumma juttu, että skoude kehtas mennä suorilla istumaan toisen autoon. Se halus nähdä valehteliko se sille siitä bensan loppumisesta kesken kaiken. Niin mutta istua nyt toisen penkille. Ja tarttua toisen avaimiin. Tiedätkö sä että mä olin sillä hetkellä enemmän kuin valmis aktivismiin. Sä mitään ollut valmis. Skoude taisi ettiä huumeita sen autosta. Mulle kerrottiin että se naputteli vaan kojelaudan mittareita ja valitteli hajusta. Meidän hajusta vai? Ei, eikä liiman eikä maalin, vaan se jenkkirauta haisi. Vähän niin kuin Koalan keikkabussi? En kuule tiedä verrata, kun en ole ollut kuin toisessa ja siellä haiset ainoastaan sä. Ei olisi uskonut että niin siisti auto haisee. Siitä sun aktivismistasi sen verran, että arvaa mitä se baarimikko sanoi ihan ensimmäiseksi, mä kuulin sen kun Silli kertoi. Mitä se sanoi? Se sanoi ettei me olla sen kavereita, jotain siihen tyyliin, kun poliisi kysyi että onko nuo, tarkoitti meitä, sen kavereita, niin se kielsi. Juudas. Sitten se kysyi, se skoude, mitä sillä on kyydissä. Siinä kohtaa toimittaja imbesilli alkoi hysteerisesti nauraa. Joo ja se kysyi oliko kenelläkään kameraa. Joo, kysyi meiltä. Sitten se vilahti Ponu Expressin toimitukseen. Hakemaan sitä kameraa. Tai soppaa. No niin kai, ei kun se halus tallentaa sen, kun poliisi tajuaa Amerikan autoa ajavan jampan olevan viinatrokari. Voi se ollakin, aika ison lastin sellaisella saisi kärrättyä. Hei, aasi, sillä kertaa ainakin se oli tulossa handelista. Jaa mä luulin että se oli tulossa laivalta. Että mitä sä luulit? Puolasta, kun sillä oli pontikkaa. Sillä mitään pontikkaa ollut!<br />
<br />
HUBERT ja KAMIKAZE<br />
<br />
Ei ne ikinä oikein tahtoneet uskoa, että meiltä sai myös ruokaa. Mitä ruokaa me nyt tarvittaisiin,<br />
pirillä täristellään menemään. Täytyy sanoa, että eräät meistä myös hieman näyttävät sellaisilta. Niiden mustavalkoisten käsityskykyjen mukaan meillä ei edelleenkään puuhattu muuta kuin brenkkua ja punkkia, ja hyvä on, ihan miten vain, meillä vain on sen lisäksi myös radioasema ja moottoripyöräkerho ja musiikkilehti ja sauna, ja sitten vielä catering.<br />
Siihen hajoaa poliisi, ei vaan mahdu käsityskykyyn. Päässä pyörii pelkästään se yksi<br />
mustavalkoraina, kun fakta on, että meistä löytyy nyanssieroja tarkempaankin eri alakulttuurien moninaisten kirjojen esittelyyn.<br />
Kirjojen?<br />
Olisi väärin kuulla, luulla, että jos tässä näkee joukon ihmisiä, niin me kaikki oltaisiin samanlaisia. Tosin meidän maailmankuvaan, joka on erilainen kaikilla, ja tätä haluaisin painottaa, ei kuulu<br />
erotella ketään, me hyväksymme kaikki, siinä mielessä olemme samanlaisia ja yhdestä puusta, niin että jos kuulostaa ristiriitaiselta, niin ei ole. Siksi me olemme niin vaikea pala sulattaa ja muuten niellä.<br />
Me mentiin auttamaan sitä. Sillä tavalla passiivisesti iholle mennen kuten Säde on meitä zentunneilla ohjeistanut. Oltiin kuitenkin huomattu, että se on monesti parempi keino kuin ruveta tappelemaan. Ei tällä ikää muutenkaan jaksa. Kolmekymmentä vee häämöttää ja sitten saa ruveta hakemaan pannuhuoneesta köyden paikkaa. Alkaa tulla tinki täyteen.<br />
Kierähtää haitari nurkkaan.<br />
Potkaistaan vimppa kulmuri.<br />
Kauhalla vedetty niin saa lusikalla kaapia.<br />
Me siis saadaan konserteissa ja missä niitä ihmisiä nyt kasapäin on, aika paljon enemmän aikaan jäätävällä rauhallisuudella, pelkällä läsnäololla. Saadaan ne sillä tavalla tajuamaan ettei meitä möyhennetä. Ettei olla mitään tyhjäpäitä vaikkei mitään sanottavaa olekaan, niille. Ei liioin<br />
sanomaa. Sitä perää enää vanhat pierut.<br />
Mene hakemaan ne safkat, me sanottiin ja vedettiin se meidän sekaan, meidän sisälle, ja ulos toisesta päästä, kuljetettiin pääovelle meidän keskellä ja tuupattiin ulos ovien lähellä, pidettiin ovea auki. Näytä niille, sanottiin. Voinko todistaa, se oli hokenut, saanko todistaa. Se tarkoitti niitä ruokia. Ja se poliisi oli niin kuin olisi saanut idean omasta päästään juuri hetki sitten, että mitäpä tosiaan, tiiättekö kuulkaa kaiffarit, että me tehdäänkin tässä sitten sillä lailla, että herra tässä hakee ne ruuat, ja me partnerin kanssa sillä välin vähän katsastetaan tätä molonjatketta. Se sai sillä jonkun naurunpyrskähdyksen aikaiseksi, sillä molollansa.<br />
Partneri istui silloin vielä autossa ja puhui radiopuhelimeen.<br />
Tai kaivoi muniaan.<br />
<br />
TOIMINNANJOHTAJA VALENS<br />
<br />
Aina jaksoi huvittaa, miten epäuskoiseksi niiden ilme kävi kun ne näkivät meidän keittiön. Jos<br />
vähän karrikoidaan niin, niiden mielestä koko paikan olisi pitänyt näyttää samalta kuin ulkopuolelta, eli melkein olla niin kuin alkutekijöissään eli näyttää samalta kuin silloin kun meidän monitoimitalomme oli vielä asunnottomien alkoholistien yömaja. Ja tästähän nyt alkaa olla jo kohta kymmenen vuotta. Radioasemakin täytti vappuna viisi. Kunniakseni, jos saa tällä tavalla nostaa<br />
hännän omaan korvaan, voin todeta, ja siitä on olemassa oikea sertifikaattikin Kouhon pukukaapissa, että keittiömme on läpäissyt kaikki testit, joihin me kykenemme vaikuttamaan, siisteyden puolesta kaikki on enemmän kuin paremmin, vain ilmastoinnista saattoi tulla jotain sanomista, mutta tämä ongelma koskee koko rakennusta ja sen eteen tulemme tekemään seuraavalla vuosineljänneksellä sen minkä pystymme ja rahat antavat myöden, mutta kuten sanottua keittiömme on samaa tasoa kuin esimerkiksi Meilahden sairaalan suurkeittiö, ja näin sen pitää ollakin pystyäksemme tyydyttämään eräiden maamme mittakaavassa merkittävien tuotantoyhtiöiden tarpeet, samoin kuin muiden, pienempien, tekijöiden vähäisemmät tarpeet, niin sanotusti numero ykkösen kategoriaan kuuluvan muonituksen, kuten juuri tässä tapauksessa hänen kuppilansa ruokahuollon kuten myös muiden kaltaistensa pienhiukkasten alkaen aina lennokkikerhoista ja päättyen kössiturnauksiin unohtamatta monia niin kutsuttuja aatteellisia yhdistyksiä, jotka ovat esimerkillisesti ryhtyneet tilaamaan ruokatarjoilunsa täältä meiltä päästäkseen näin osalliseksi aatteellisuudesta itsekin. Itse pidän suurimpana ja maailmanlaajuisesti merkittävimpänä tapauksena sitä, että kykenimme varsin vakuuttavalla tavalla huolehtimaan elokuvaohjaaja Kaurismäen järjestämän tilaisuuden, jossa oli mukana muiden vieraiden joukossa yhdysvaltalainen Jimmy Jarmusch, elokuvaohjaaja hänkin, suosittelen tutustumaan hänen tuotannostaan ainakin elokuvaan nimeltä Stranger than Paradise, joka pyörii tällä hetkellä Cinemassa, jota kanssani yhteisen osakuntataustan omaava priimusmoottori pyörittää vakuuttavalla pieteetillä ja samanlaisella sydämen palolla ja entusiasmilla kuin me<br />
täällä teemme.<br />
<br />
JANATUINEN<br />
<br />
Natsikytällä oli hyvä ilme, kun se nyppäs sen jenkin pressunkulman auki. Tai ei sen ilme vielä<br />
silloin ollut mikään muu kuin yrmeän sian. Mutta sitten niin, kun se oli kiskaissut pressun auki ja... Siitä irtosi joku messinkihela. Se mikä on siinä pressun reiässä mistä naru pujotetaan. Irtosi ja kilahti... Minä poimin sen. Hetkinen, tässähän se. Niin se ilme oli kyllä kuin sata markkaa, kun kyttä näki mitä autossa oli kuormana. Varmana ei ihan sillä hetkellä tajunnut mitä se edes näki. Niin että näki laatikoita vain. Mutta haistoi että tässä on vuosisadan koppa. Kun oli ne muutkin viinat. Kaksi kortsua, punainen ja vihreä. Yhteen kortsuun tuli namikalaisenmentävä hole. Joo, niin siinä kävi, menin vaan väärällä kädellä... Karahvivalkoviiniä... Ihan jees. Aioin ensin kutsua Mallun sillan alle... Mutta mitä persettä. Ei kun omaan huppuun. Ei voi pahoittaa mieltänsä jollei tiedä mitään.<br />
<br />
KOUHO<br />
<br />
Atula, tuus kattoon!<br />
<br />
Muista niin tarkalleen mitä olin siinä tekemässä. Meidän puoleltahan ei näe muuta kuin länsiväylälle, sitä maisemaa tässä päivät pitkät. Joo, ei vaan, siinä kävi niin, että kun olin avaamassa ravintolapäällikölle sivuovea, jotta hän pääsee nenälleen kaatumatta lastaussillan kautta kantamaan mösöt autolleen, niin silloin se kuului.<br />
<br />
Atula, tänne!<br />
<br />
Uteliaisuus siinä heräsi, vaikka onhan niitä sukunimiä samanlaisia ties kuinka monella, nyt vain,<br />
kun tiesi että poliiseja oli pihassa ja kun Rip käyttäytyi tavallistakin hermostuneemmin, jos saa sanoa, kuin sätkynukke, niin menin perässä, ja näin just silleen, kun Saabista vääntäytyi ulos pitkänhuiskea poliisi, lakki tietysti tiukasti päässä vaikka ulkona oli sata astetta lämmintä, ja lakin alta pursui kihara takatukka, ja silmien peittona oli aurinkolasit jollaisia käyttävät amerikkalaiset hävittäjälentäjät, mainoksissa. Moni tervehti sitä vähän niin kuin vanhaa tuttuaan, mutta sitten taas sillä lailla varoen, kun ei oikein enää tiennyt oliko se lintu vai kala. ”Pannaan rautoihin saman tien”, se sanoi vilkaistuaan mitä jenkin lavalla oli. Huulenheittäjä. Samaan aikaan Rip yritti säätää chili con carneja autonsa penkille, toimia niin kuin sitä oli opetettu heijasteisen meditoinnin kurssilla, että kaikesta huolimatta pitää jatkaa omaa tointaan mistään muusta välittämättä. Joskus se toimii, niin kuin keikoilla, jos jännittää ennen esiintymistä, aina se ei toimi, siinä on vähän jo sitten yhteiskunnan vikaakin mukana.<br />
<br />
Atula!<br />
<br />
Kuulosti härskiltä tyypiltä.<br />
<br />
Atula saatana!<br />
<br />
Se toinen poliisi huusi ja kiskaisi housujaan ylemmäksi.<br />
<br />
Hae ne laput, niin pannaan sälli oijennukseen!<br />
<br />
Niin sanoi, sanasta sanaan.<br />
<br />
TRABANT<br />
<br />
Niin se Atulaa asteen verran kihomatomaisempi rupesi uhkailemaan sitä baarimikkoa raideleveyden mittaamisella, mikä oli jo niin kuusta haettu syy kiusata, ettei mitään. Kun ei sitä voinut mitata siinä vaan jossakin mikä vaati suurin piirtein auton takavarikoimista. Niin että ne olisi pidättäneet sen, ja ajelleet sinne asemalle mittailemaan raiteita. Raideleveyksiä siis. Ne halus verrata sitä sen kuminkäryttelijän jälkiin, tiemmä. Tietty. Mutta rengaskuvio ei ainakaan täsmäisi. Kun ne siis oli uudet renkaat. Eikä ne kai sellaisia saakaan muuta kuin talvella. Tai mudasta. Tai kipsivellistä. Jos ajaa kiltisti suoraan sellaiseen, että jää oikein nätti jälki. Valos. Ei rengaskuvioita jää, jos sudittaa asvalttiin, ei jää kuin kuminpalasia. Tieämmä. Teitty joo. Nännion.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-46473290926299440132014-03-07T13:55:00.000-08:002014-03-07T13:55:06.582-08:00PISTOKOE numero 2
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">Mutta tämä oli tapahtunut viime viikolla, ja sen jälkeen oli
tapahtunut kaikenlaista. Ainakin sen verran että heillä kävi,
toistaiseksi, siivooja seitsemänä päivänä viikossa, sen Rip oli
saanut pomonsa kanssa neuvoteltua, että jo imagosyistä olisi
parasta, ettei hänen, ravintolapäällikön, ja eläkkeelle valmiin
vanhuksen tarvitsisi rypeä vessanpönttöjen kimpussa, että kyllä
sillekin työlle tekijänsä löytyy, hänen työpaikkansa on täynnä
potentiaalisia vapaaehtoisia, kaikki siivoojat ovat muusikoita ja
päinvastoin, kyllähän isopomo sen tietää, ja tämä oli
myöntänyt kuulleensa asiassa olevan jotain haisua ja perää ja
mylvinyt naurusta Ripin korvaan. Neuvottelu oli tapahtunut
puhelimessa, kasvotusten he eivät toisiaan olleet nähneet kuin
silloin, kun olivat kirjoittaneet työsopimuksen. Sen verran asiat
olivat edenneet lukuunottamatta sitä, että tänään siivoojaa ei
ollut käynyt, mikä ei sekään ollut ihme, sillä muusikot,
erityisesti pääkaupunkilaiset, olivat yhtä täsmällisiä
liikkeissään kuin tuulilasia pitkin valuva vesipisara, jonka kulkua
saattoi tieteellisesti tutkittuna pitää säännönmukaisena
tiettyjen lakien puitteissa ja vesipisaran reittejä pystyi
kaikenlisäksi ohjailemaan vetämällä rasvaisia sormenjälkiä
auton tuulilasiin, temppu jossa sinänsä ei ollut mitään järkeä,
jos auto oli oma, mutta rasvainen somenjälki pystyi määrittämään
sattumanvaraisen vesipisaran liikehdinnän tasolla samalla tavalla
kun kaupungin katuverkostoon oli joku piirtänyt oluenhuuruisen
katkoviivan, jota itäisistä kaupunginosista keskustaan eksyneiden
muusikonalkujen linttaan poljetut saappaat seurasivat kuin se
katkoviiva olisi ollut pyhiinvaeltajien reitti vaikka se olisi
todellisuudessa ympyrä, ja näistä kehämäisistä, rasvaisten
kulkureittien piirtämistä ajatuksista pääsee eroon vääntämällä
tuulilasinpyyhkijän katkaisijaa ja painamalla runsaasti
sataprosenttista denaturoitua pesuainetta päälle.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Rip aikaili keittiössä. Hän katseli ympärilleen ja tunsi lyhyen
lämpimän helpotuksen tulvan hulahtavan lävitseen nähdessään
siistiin riviin kuivumaan laitetut tuhkakupit ja roskasäiliöön
vaihdetun uuden jätesäkin, hän huomasi myös tajuamatta ensin mitä
huomasi, että hänen likaiset työpaitansa olivat kadonneet
käsipyyhehyllyltä. Rip muistutti itseään, että ostaisi Aulille
ainakin pari kahvikeksipakettia kiitokseksi, sitten hän sipaisi
tukkansa ryhtiin, pesaisi kätensä ja kuivasi ne huolella ollakseen
valmis kättelemään kenet tahansa kuka tulisi olemaan vastassa
varmistettuaan ensin vielä hetken aikaa jalkaa polkemalla ja
vetkuttelemalla, ettei Auli tulisi palaamaan sieltä minne oli
kadonnut, ei tulisi eikä paljastaisi hänelle minkä tason urkkija
oli kylässä, siitä hyvästä on vähennettävä yksi keksipaketti,
ainakin syötävä mielenosoituksellisesti rouskutellen osa.
Toisaalta voihan olla, ettei Auli tiennyt minkä perässä
terveystarkastaja, jos se oli se, oli, ja pysyi siksi poissa, ettei
vain kävisi niin, että muori näyttäisi hetkellisesti
lätänaamaiselta paistinpannulta, viraltapannulta, epätietoiselta,
eläkkeelle valmiilta. Rip kurkisti vaivihkaa baariin vain
todetakseen ettei hänen kassakoneensa kimpussa häärivä tyyppi
tosiaankaan ollut hometta etsiskelevä White Lady (gini, triple sec
ja sitruunamehu), ravisteltava happaman viileä maitoauto vaan
harmaan kalju puu-ukko, joka hämärästi muistutti jostain,
<i>vaitiolovelvollisuus, ei saa juoruilla. </i></span>
</div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Rip sai ajatuksenpäästä kiinni juuri ennen kuin mies nosti kaljun
päänsä ja näki hänet kurkkimassa heilurioven pikkuikkunassa.
Mies kuin ilmetty postimestari, aivan identtinen, kaksonen, valtion
virkamies, saattoi olla myös poliisi, sitä luokkaa kun on vanhoissa
mustavalkoelokuvissa, piippu puuttuu, miten saattoi olla noin käsi
hänen kassalaatikollaan, Aulin oli täytynyt hakea se
kellaritoimistosta, ja jos, niin Auli tiesi mistä oli kyse ja jos
tiesi niin muorin olisi pitänyt olla käsiraudoissa tai
suukapuloituna tai muuten mukana juonessa, ripustettuna lihakoukkuun,
ravintolan viimeinen kinkku, oliko Rip kuullut rääkäisyn,
avunhuudon, haistoiko veren, inhoaa verta. Auli oli hakenut
rahalaatikon ylös, hyvä, se tarkoitti että tämän täytyi tietää
mikä puu-ukko oli miehiään, sitten taas oli myös niin, että
Aulille kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa, kehua olevansa
tarkastaja, vanhuksiin vetoaa virkavalta ja kaikenlaiset
kuriositeetit, kerrankin muori oli taluttanut invalidiksi itseään
kutsunutta nahkatakkista motoristia keittiön vessaan, nahkatakki ei
pystynyt käyttämään pisuaaria ja pönttö oli ihan kakassa, ja
paaskat, Rip oli todennut, noita varten on sitten puu, penkki ja
puistotie ja saatana pullo pois povitaskusta, se on meidän
valkkaria, aivan varmasti on, Auli menee nyt ja antaa olla viimeinen
kerta kun lankeaa noihin hamppeihin vaikka söpöjä ovatkin,
kuollessaan. Siinä sitä ollaan hänen rahojensa kimpussa, Ripin
otsaa alkoi kuumottaa. Eikä se pullo ollut heidän, se oli
unkarilaista, muttei se mitään, hänellä oli oikeus takavarikoida
pullo, se vain todisti että kyynärsauvalla raahustanut motoristi
oli käyttänyt samaa temppua aiemmin jossain hienommassa paikassa.
Pahanmakuista se unkarilainen, oli pitänyt kaataa puolet viemäriin.
Niin kuin ei tässä päivässä olisi ollut jo tarpeeksi vastuksia
nousi vielä tuokin siirappisen makea muistikuva kurkkuun. Rip
työntyi oven takaa baariinsa muina miehinä, etsien katseellaan
jonnekin unohtamaansa savukeaskia, tervehti puu-ukkoa lähinnä
ynähtämällä ja puolihuolimattomasti vilkaisemalla ikään kuin
tietäen missä mennään ja samalla välittämättä tipan vertaa.
Jos tämä oli ryöstö, hän ajatteli, Auli saisi monoa, ja jo sen
tähden että kehissä oli viaton mummo, kannatti esiintyä
luontevasti ja vaarattoman oloisesti ja silti olla valmiina
pomauttamaan tyyppiä välittömästi ennen kuin tulisi ruumiita. Rip
tarttui puhelimen lähettyvillä olevan vesikarahvin kahvaan, puristi
sitä, kokeili jännittää hauistaan, tällä muuten tulee jonkin
verran rumempaa jälkeä... Jos tyyppi on niitä samoja kuin se
hänelle Rancheron myyneen spiidipään kaveri, se
poliisinvirkapuvussa pankkeja ryöstänyt konstaapeli,
steroidiportsareitten paras kaveri.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Päivää.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Kitit se mikään rosvo ole. Rip keksi tämän yhdestä sanasta, ei
sanan sisällöstä sinänsä, harvemmin pelkkä <i>päivää </i><span style="font-style: normal;">mitään
paljastaa, </span><span style="font-style: normal;">ellei ole</span><span style="font-style: normal;">
kyseessä pyramidin aukaissutta löytöretkeilijää tervehtivä
muumio, jolloin siitä voi jo jotain päätellä ja vierittää
hautakammiota sulkeva pyöreä myllynkivi takaisin paikalleen ja
häipyä takaisin Englantiin,</span> tai toisaalta miksei <i>päivään
</i><span style="font-style: normal;">sisällölläkin ollut
merkitystä</span> vaikkei se merkinnytkään mitään sanan
sisällöllä vaan sanan hajulla, sillä ei mikään todellinen rosvo
lemahda tervaleijonapastilleilta, jollei sitten ole mädät hampaat,
jolloin se tulee Tallinnasta, ja siinä tapauksessa sillä taas ei
ole varaa pastilleihin, se kuluttaa kaikki rahansa luoteihin.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Samat sanat.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Rip ei tarttunut ojennettuun käteen. Tämä ei ollut mikään
presidentillinen valtiovierailu vaan tuo oli tunkeutunut luvatta
hänen valtakuntaansa, aivan sama jos Auli oli päästänyt puu-ukon
sisälle, silti se on sama asia kuin tunkeutua eläkeläisten
seksipuutarhaan esiintymällä nuivana puutarhatonttuna, kun tulee
Aulin läpi sisään, mitä herranjumala hän nyt ajattelee, mutta
kättä ei ojenna, toinen käsi puristaa vesikarahvia, toisen työntää
röyhkeästi taskuun, tapaa kovan amerikkalaisen bensasytyttimen,
samassa tulee mieleen missä viimeksi samainen sytkäri napsui hänen
sormissaan ja sama tupakantarve nakersi hampaita, ja taas pyrki esiin
muistikuva jostain, ei postimestarista vaan lähempää.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Auli teistä jo mainitsikin...</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Harmaanvalju kalju, ei pihaelämää, edes lomalla, pitihän siitä
jo käsittää, heti, ilman mitään mielikuvitustuotteita, ei
tuollainen ole varas muuta kuin painajaisissaan. Päälaki pölyinen,
hohtamaton beesi nukkamatto joka on jäänyt imuroimatta. Nukkamaton
laidalta laskeutuva uurteinen otsa törmäsi kulmakarvoihin ja
silmälaseihin, naarmuisten ikkunoiden takana elottomat silmät,
kaulaa kuristamassa raidallinen solmio, harmaan takin alla
päänahanvärinen kauluspaita, rintataskussa ravintolayhtiön halpa
muovikynä, taskussa rintanappi, hiihtomerkki tai ammattiliiton
merkki. Ja henkselit tietenkin, koska ei ollut vyötä. Jalassa
ryppyiset kävelykengät, vakosamettimokkasiinit. Ripin käteen
työnnettiin kortti.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Erik Vikström.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Käyntikortissa luki sama nimi, tittelin kohdalla prokuraattori,
kortin kulmassa ravintolayhtiön tunnus, muuten melko ilmeetön
kortti, liikaa tyhjää tilaa Ripin makuun.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Rutiinitarkastus, sanoi lyijynharmaa mies, joka puupalttoossa olisi
näyttänyt lyijykynältä. Normaali proseduuri näissä oloissa.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Rip joutui pinnistelemään, monestakin syystä. Kuuleminen oli yksi
syy. Kun iso lyijykynä sanoi mitä sanoi, sanat tulivat ulos yhtä
selkeästi kuin se tavara mitä Krunikan tippaklinikan lääkärit
latelivat sanelukoneeseen. Tuollaisen seurassa ei olisi kyennyt
olemaan yhtä drinkkiä kauempaa kuukahtamatta. Rip ei tarjonnut
tarkastajalle tai mikä lie kahvia, ei siksi että pelkäisi
kuukahtamista vaikka pelkäsikin eikä varsinkaan tämän vuorokauden
puitteissa aikonut kuukahtaa muuhun kuin täydelliseen orgasmiin,
mutta hän ei kahvia turhille tarjoile vaikka vastapesty pannu,
tämänkin hän oli huomannut, porisikin etikanraikkaana aivan hänen
takanaan. Auli oli keittimen ladannut. Ei varmasti itseään varten,
Auli oli teenjuoja, ei myöskään nuoren päällikkönsä tähden,
siihen hän oli liian, miten nyt sanoisi, ylimielisen vanha. Rip ei
aio tarjota kahvia, ei halua tarjota Aulin tekemään kahvia,
jollekin josta ei oikein tiedä mikä se on, ei ainakaan tylsillä
käyntikorteilla itsensä esitteleville tunkeilijoille, joiden toinen
käsi on hänen rahoissaan, palkita moisesta hävyttömyydestä, niin
tuumi Rip, tätä sen kummemmin päässään sanoiksi kykenemättä
pukemaan, sillä hänen analyyttisempi aikansa meni siihen, kun hän
seurasi kuinka hänen ainoa alaisensa keikkui tyhjien ja
silmiinpistävän siistien pöytien välissä kuin olisi palvelemassa
juuri satamaan saapunutta lähetystöä joskus viisikymmentä vuotta
sitten. Aulin keho puhui viattomuudesta ja vapautuneisuudesta, siitä
miten joku osaa animalistisella tavalla ottaa ilon mistä tahansa
mikä ei kosketa häntä itseään. Auli meni salissa pöydältä
pöydälle kuin kurtisaani, jo vuodesta 1940, asetteli Coltin
lommoisia tuhkakuppeja huolella keskelle pöytää, laittoi hyvin ja
pieteetillä, pelti ei kolissut, tuolien jalat eivät kolahdelleet
pöydänjalkoja vasten, meni sulavasti kuin korallien keskellä
sukkuloiva tuhti pingviini, ja niin nousevat mieleen ajat, ei Ripin,
sillä hän ei ollut silloin edes vielä syntynyt, mutta vanhemman ja
tietävämmän ikäpolven ajat, terveystarkastajien ja sisäisten
tarkastajien ammoisat ajat, jolloin tuhkikset olivat kristallia ja
niiden alla valkoiset liinat, ja korttelin jokainen kissa seurasi
Aulin kintereillä himosta naukuen kotiin asti. Ei muusta syystä
kuin siitä, että verevimmillään käyvä nuori karjalaisneito oli
ollut viimeiset kaksitoista tuntia kainaloitaan myöten ahvensopassa.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Kassatarkastus.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Prokuraattori Vikström suhisi hiljaisella äänellä, ja lisäsi
moittivaan sävyyn, huomattuaan ravintolan nuoren päällikön
poissaolevan katseen sekä levottomalta kuulostavan
savukkeensytyttimen näpertämisen:
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Poltatteko te tiskin takana?</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Rip palasi tähän päivään, hyvästä syystä, muisti että
hänellä oli tulikuumaa tavaraa autossa, ei sisällä edes,
turvassa, siellä oli hitaasti sulavaa chili con carnea, jonka
kylmäketju katkeaisi viimeistään tunnin päästä, jollei jostain
päälle pamahtaisi ukkonen ja rakeet, chilistä viis, lavalla oli
omaisuus tai kuolema, mielikuvan vavisuttamana hän ravisti itsensä
kokoon ja mietti mitä Vikström oli sanonut.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Edessäkö pitäisi?</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Se ei ole suotavaa…</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Pidetään sitten taukoja useammin.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Pohjakassanne, tarkastaja sanoi tyynynpehmeällä, pyyhkeeseen
tukehtuvalla äänellä.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Oli muuten viittä vaille, etten pitänyt teitä ryöstäjänä.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Liikaa rahaa, ymmärsittekö?
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Sanokaas uusiksi, Rip pyysi, hän alkoi pitää tästä Vikströmistä,
tämän äänen tyynystä puserretusta suhinasta, joka toi mieleen
sekä telttaretket että vuotavan venttiilin.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Pohjakassas -</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Prokuraattori Erik Vikström huomasi mitä oli tekemässä ja
rykäisi.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Kaksi markkaa kuusikymmentäviisi penniä.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Rip siirtyi lähemmäksi tervapastilleilta tuoksuvaa kellastunutta
miestä ja omaa kassalaatikkoaan.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Siis mitä?</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Kahdentuhannen markan pohjakassanne ylittyy kaksi markkaa ja
kuusikymmentäviisi penniä, prokuraatori osoitti omaan
nahkakukkaroonsa siirtämiään ylijäämiä. Sen voi tarkistaa jos
haluaa, mutta olen itse tarkistanut ylijäämän jo kaksi kertaa. Sen
lisäksi kassassanne on kymmenen äyriä ja tämä toinen
vierasmaalainen…</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Saksan markka, Rip sanoi.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Onko teitä siis huijattu?</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">
Huijattu? Ei ole koskaan.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Tarkempaa
vastausta Rip ei halunnut antaa. Hän halusi ajatella, että kyseinen
ulkomaankolikko oli vain hänen ja hänen asiakkaidensa välinen
tekninen yksityiskohta, esimerkki, että Saksan markka oli
kassalaatikossa mallikappaleena niille, jotka olivat lähdössä
Länsi-Berliiniin, sillä heikäläisten markka oli samankokoinen ja
ilmeisesti samanpainoinen kuin täkäläinen kaksikymmentäpenninen,
ja jollei tätä nyt kaupassa tai sikäläisissä kapakoissa
kannattanut kokeilla, niin kadunvarsien tupakka-automaateissa
kaksikymmentäpenninen oli melkein kymmenen kertaa itseään kovempaa
valuuttaa.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Miksi teillä on siis tämä Saksan, prokuraattori veti kolikkoa
kauemmas okulääreistään, Liittotasavallan markka?</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Oletteko koskaan olleet Länsi-Saksassa? En minäkään, mutta jos
menette, kannattaa ottaa pötkö 20-pennisiä mukaan.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
En ymmärrä.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Minä ymmärrän. Ja mikä juttu se nyt on, että puuttuu, ei vaan,
kuulinko oikein, että on liikaa kaksi markkaa ja kuusikymmentäviisi
penniä? Pitäähän sitä aina sen verran olla! Eikö ole muuten
niin, että jollei ole liikaa, sitten puuttuu, eikö? Koskaan ei ole
oikeaa summaa, se on vähän kuin lumen kanssa, tai veden, täytä
lasi piripintaan ja yli valuu, jollei valu, lasi on vajaa.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Varsin valaiseva yritys, mutta tuskin kelpaa johtokunnalle.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Kenelle?</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Jos kassalaatikossa on ylimääräistä, se kuuluu talolle.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Sitähän minäkin, että pahan päivän varalle me sitä.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Talolla tarkoitan yhtiötä. Kassassa pitää olla aina tasan
kaksituhatta markkaa.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Mitä jos löytää markan lattialta, valuuko silloin vesi yli?</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Teknisesti ottaen sekin markka kuuluu talolle. Mutta ymmärrän mitä
ajat takaa. Se markka laitetaan muualle kuin tähän kassalaatikkoon,
kai teillä on joku lasi tippejä varten.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Meillä ei sellaisia tunneta, Rip katsoi kassalaatikkonsa sisältöä
joka oli levitetty ruskeanharmaalle kankaiselle nenäliinalle. Tuo
punainen klemmari kyllä saattoi ollakin sellainen…</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Prokuraattori nosti liinalta punaisen klemmarin, joka oli nätimpi
kuin tavanomaiset kuparinväriset, nosti hyppysillään kuin ne
olisivat pinsetit, erotti seuraavaksi liinalta hiuspinnin, ruuvin ja
paperinpalan jossa oli puhelinnumero.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Nämä eivät kuulu kassalaatikkoon myöskään.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Yhtiö saa toki pitää ne, jos tahtoo.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Yhtiön sisäinen tarkastaja ei ottanut kantaa Ripin ironiseksi
tarkoitettuun heittoon vaan kääräisi pikkuesineet nenäliinan
sisään, kumartui roskaämpärille ja ravisti sisällön sinne.
Siinä meni Saksan markka ja Ullan puhelinnumero, eivät
lopullisesti, Rip pani tyydytyksellä merkille, että myös tämä
roskaämpäri oli tyhjennetty ja puhdas, sinne käden työntäminen
ei tuntuisi missään. Prokuraattori penkoi ruskeaa,
messinkisolkista salkkuaan, joka toi hämärästi mieleen jotain,
mitä Rip oli melko vast'ikään nähnyt, ja otti esiin
vauvantukalle tarkoitetun harjan, suki kassalaatikon kaukalo
kerrallaan puhtaaksi.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Teillä tuntuu käyvän paljon luottokorttiasiakkaita? hän kysyi
aikaisempaa sovittelevampaan sävyyn.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Ei oikeastaan, Rip vastasi, myös pehmeämmin. Kai niitä käy saman
verran kuin muuallakin.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Kun teillä käy noita rokkareita, niin ei niin paljon luulisi…</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Ei niillä mitään kortteja ole.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Mutta pohjakassan kuittimäärä osoittaa että…</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Toimittajilta niitä tulee. Ja kulman kundeilta, ja tavallisilta,
pankkivirkailijoilta, kirjanpainajilta ja sellaisilta, tavallisilta,
Rip äänsi myötäsukaan.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Ja niiltä rokkareilta?
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Keittiössä Aulin liike pysähtyi tiskikehikon ylle ja samassa Rip
keksi, että muumiot olivat jutelleet keskenään.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Niillä nyt ei siis todellakaan tule kuin käteistä, Rip vakuutti.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Kannattaa todellakin olla erityisen varovainen vastaanottaessa
heikäläisten taholta mitään muuta, erityisesti <i>tällaisessa</i>
paikassa.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Olen aivan samaa mieltä.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Tämä tässä, prokuraattori Vikström oikoi kassakoneen pohjalta
löytämänsä ryppyisen sulkulistan. On nähdäkseni kolme viikkoa
vanha.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Minä tunnen asiakkaani ulkoa, Rip puolustautui ja pehmensi saman
tien: Ikävä kyllä. Tunnen niiden lompakon sisällön myös,
jokaisen, pennilleen.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Prokuraattori taitteli sulkulistan huolella neljään osaan ennen
kuin repi sen suikaleiksi ja pudotti suikaleet roskaämpäriin.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Pankit uusivat sulkulistat joskus peräti kolme kertaa viikossa, eli
teillä on noin yhdeksän kappaletta vanha paperi käytössä.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Taitaa se olla noinkin, tai siis <i>oli</i><span style="font-style: normal;">
käytössä. Tulee </span><span style="font-style: normal;">kai turhan</span><span style="font-style: normal;">
harvoin käytyä pankissa</span>.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Mistä te vaihtorahat sitten saatte?
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Asiakkailta.
Rip vastasi harmaan lyijykynän tyhjään katseeseen virnistämällä
poikamaisesti, joskus se tehosi, ei aina, varsinkaan lyijykyniin.
Täällä meillä uidaan pikkuhiluissa, hän selvensi, seteleitä kun
nähdään hypätään kattoon riemusta, tietenkin aina vain
palkkapäivinä sellaista tapahtuu. Ja myönnettäköön että täällä
käy pankkivirkailija, asiakkaana siis, eri pankista tosin kuin
meidän oma, mutta se on parempi, kannattaisi vaihtaa pankkia, jos
minulta kysytään. Tämä virkailija tuo niitä tullessaan,
kolikoita, töiden jälkeen, eikä ota komissiota, Rip painotti.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Prokuraattori Vikström mietti hetken.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Ne pitää ne listat sitten erikseen hakea, eikö totta?</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Totta, totta sekin on.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Mitä jos teidän pankkivirkailijaystävänne toisi ne?</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Aamen. Loistava idea.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Niin he löysivät toisensa, yhteisen kielen jota pimputtaa. Heidän
yhteisestä sävelestään olisi voinut tehdä dueton, urbaanin
folkin sulkulistan hankkimisesta. Mutta johtuen toisen nuorekkuudesta
ja toisen keski-ikäisyydestä he eivät lähteneet yhteiselle
kiertueelle. Prokuraattori Vikström ainoastaan rykäisi, kaivoi
taskustaan yskänpastillin ja palautti ravintolapäällikön takaisin
numeroiden pariin.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Eikö teille ole opetettu, että nämä tulisi siirtää pankkiin
saman tien? hän kysyi melkein ystävällisesti, hivellen sormiensa
välissä kuittinippua, nuuhkaisten sormenpäitään, haistaen
pankkikorttilomakkeista lähtevän tutun kalkkerin ja
kopiokonemusteen hajun. Sillä nämähän ovat aivan rahankaltaista
tavaraa.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Mutta huonosti kelpaavat varkaille. Ja pankki ottaa kaksi markkaa
jokaisen kuitin laskemisesta.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Se on ikävää, mutta mitä se tähän kuuluu?</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Tällä tavalla säästyy.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Millä tavalla? Vikström katseli harmaiden, kuivien sormiensa
välissä pitelemäänsä paksuhkoa lomakenippua niin kuin se pitäisi
sisällään, jossain sottaisten allekirjoitusten, tahrojen ja
kosteusjälkien, tunnisterivien ja numeroiden, erityisesti
numeroiden, välissä jonkin salaisuuden.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Rip ajatteli. Ei tarkkaan eikä sanallisesti, hänen päänsä kävi
läpi käyttäytymisvaihtoehtoja. Näpäyttääkö takaisin äkisti,
purra, vai käyttäytyä kuin, jos näissä kielikuvissa pysytään,
koira joka haluaa olla väleissä isäntänsä kanssa jatkossakin
mutta jonka olisi nyt välttämätöntä opettaa isännälle miten
naapurin ovi avataan.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Meillä käy aina samat asiakkaat, hän aloitti.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Ja ne jotka käyttävät kortteja, osaan luetella ulkoa. Joten
kokoilen niitä, tositteita, ja sitten yhdessä, heidän tilipäivänsä
aattona, kirjoitetaan asiakkaan kanssa kokonaan uusi lappu, yksi
ainoa lappu, johon lasketaan kaikki edelliset synnit yhteen.
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Ei niin saa tehdä.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Säästyy kaksi markkaa per lappu.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Tjaah…
</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Tyypit pitävät tästä käytännöstä kovasti, tällä tavoin
heille ei satu vahingossa tilinylityksiä, kaikki ovat tyytyväisiä.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Prokuraattori mietti pitkään, käänsi kylkensä sen merkiksi,
katseli pullorivistöjä kuin etsien niistä vastausta vaikka ne
sisälsivät pelkästään viinaa, jäi katselemaan
maissisiemenpusseja ja niiden taakse rakennettua käyntikorttitaulua,
johon oli lisätty myös kutsukortteja, vapaalippuja, korvakoru ja
kondomi, keskimmäisenä oli Ripin vaaleanpunaisella huulipunalla,
löytötavaraa naisten vessasta, kehystämä terveystarkastaja Silvia
Mansikkasillan, lääk.kand, kortti, josta Rip oli raaputtanut
sukunimen jälkimmäisen ässän näkymättömiin. Prokuraattori
tarkasteli Mansikkaillan käyntikorttia tarkkaan, siltä tuntui, ja
hänen olemuksensa pehmeni, joskaan ilme ei muuttunut, ehkä
kulmakarvoissa oli havaittavissa pientä vipinää. Vikström hipelöi
vasemmassa nimettömässä olevaa sormustaan, ja jos Auli olisi ollut
tässä ja nyt ja huomannut saman, he olisivat purskahtaneet nauruun,
todennäköisesti ja jälkikäteen, eivät siinä tilanteessa.
Prokuraattori Vikström nykäisi terveystarkastajan käyntikortin
irti Ripin huolella rakentamasta kollaasista, oli laittamassa korttia
puvuntakkinsa rintataskuun, siellä missä oli myös vanha, mustalla
kuluneella nahalla päällystetty silmälasikotelo, huomasi Ripin
tarkkailevan häntä.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Voinko
lainata tätä...? </span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Ottaa
siitä vaan, ei ole meikäläisen vuosikertaa.</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Biljardipöydän
seuduilta kuului iloinen naurunhelähdys, pöytää nukkaharjalla
pyyhkivä Auli katsoi silmät säteillen ravintolapäällikköään,
sillä katseidenvaihdolla heidän aikaisemmat naljailunsa olivat
poispyyhkäistyjä ja unohdettuja.</span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-28009113988616843392014-02-28T00:57:00.001-08:002014-02-28T00:57:16.376-08:00PISTOKOE numero 1
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">Auttaisitko?</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Selkä on vihoitellut…</span></div>
<span style="font-size: small;">
</span><div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-size: small;">
Niinpä niin, muoriseni.</span></div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Auli oli ovella vastassa, hymyili jäykästi. </div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Oletko tuonut meille mitään ruokaa?</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Totta kai. Jälkiruuaksi on vihreitä sitruunoita.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Tarkoitatko lime-hedelmää?</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Jokin Aulin äänessä nosti karvat pystyyn,
jokin joka ennusti tuomiopäivää, jonka tuloon Ripin oli jatkuvasti varautunut. Hän katsoi alaistaan uudemman kerran, tunnisti hymyn. Samalla tavalla hymyili kuin saatuaan suonenvedon, enhän minä tässä mitään, kohta kuolen kumminkin pois. Tai sillä tavalla jäykästi kuin
tapasi hymyillä niille kahdeksantoistavuotiaille tytöille, jotka
perjantai-iltaisin ryhtyivät purkamaan sydänsurujaan. Auli
oli kärsiväilmeinen äidinkorvike. Rip osasi arvostaa sellaista sisäsyntyistä ominaisuutta ihmisessä,
melkein aina, ei kovimmassa kiireessä, mutta muuten. Hän
jaksoi yhtälailla paneutua kahdeksantoistavuotiaiden tyttöjen
sydänsuruihin, tosin ainoastaan sivukorvalla, se oli opettavaista. </div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Rip työntyi alaisensa ohi
keittiöön, laski foliolla peitetyt jääkylmät chili con carnet käsistään, puhalsi sormiinsa, siirsi maitopurkit
chilikönttien päältä tiskipöydälle samoin kuin suolapaketin ja
kaksi kookasta keltaista sitruunaa ja viisi pientä vihreää, riittäisivätköhän ne sittenkään,
vilkaisi alaistansa uudemman kerran ja varmistui näkemästään,
osasi arvata väkinäisen hymyn ja
presidentinlinnan vastaanotolle valmistautuneen olemuksen
perusteella, sillä kahdeksantoistavuotiaiden sydänsuruja ei ollut
sillä hetkellä liiemmälti tarjolla, että luvassa oli ongelmia. Jäykkä hymy, etäinen, ja samalla äidillinen, ikään kuin karjalaismuori olisi huolissaan lapsestaan, yrittäisi valaa tähän voimaa ja empatiaa, ja tietäisi silti että se epähedelmä päätyy koskeen. Ongelmia. Joskus Aulin ongelmat olivat naurettavia. Asiakas halusi Pisang Ambonia eikä Auli kehdannut sanoa, ettei heillä ollut, tamponeja. Joskus Aulin ongelmat oli yhdellä
puhelinsoitolla hoidettu, joskus riitti kun antoi rahaa, jotta tämä
sai käydä ostamassa jonkin siivoustarvikkeen, esiliinan tai kenties
jopa pikkuleipäpaketin liiton sallimalle kahvitauolle, joskus oli
oksennus matolla tai oluttynnyri tyhjentynyt. Sama hymy, äidillinen, viileän kärsivä, etäisen ovela, peittää huonosti
vahingonilon, kuten kahdeksantoistavuotiaiden tyttöjen
kohdalla. Nämä olivat aina liian kiihtyneitä ja ottaneita ja
itseään täynnä huomatakseen kuulijansa vastaanoton himertyneen
silmälasien linsseihin. Rip ei ollut ottanut.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Mitä siinä virnuilet? </div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Samalla kun Auli valmistautui kertomaan miksi oli niin jähmettynyt, hän kiskoi suojakseen etäisyyden suojaviittaa, sukupolvet toisistaan erottavaa,
ottaakseen täysillä vastaan sen miten ja millä keinoin Rip tällä kertaa kestäisi kuulemansa.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Täällä on <i>tarkastaja</i>, Auli kujersi keimaillen kuin
tanssityttö.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Ripin päässä löi tyhjää.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Joko taas! </div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Kuin tyhjille seinille puhuisi kun alaisilleen puhuu. Aili oli tiedonannosta suoriuduttuaan liihotellut tiehensä. Rip siirsi salamannopeasti
chiliastian oluttynnyreiden päältä jääpalakoneen taakse ja peitteli sen farkkutakillaan. Vasta viime viikollahan se... Pahuksen maitoauto. Mitä se
taas... Pullukan aistillinen valkoinen laborantti mikä lie, uusia
hämähäkinverkkoja nuuskimassa, uusia pistokokeita ja mäkätysten
uusinnat, mikä sen nimi oli, Silvia Mansikkajotain, tai jos
sittenkin – jos nainen sittenkin oli vain unohtanut kynän,
tahallaan jonkun pipetin päästäkseen uudemman kerran juttusille,
vaihtaakseen uudet hajumerkit, aloittaakseen puhtaalta pöydältä.
Ikävää että tänään Ripillä on kiire. Mikäli
terveystarkastajaa kiinnosti nuoren miehen vartalo, niin menee ensi
viikkoon, silloin hän saattaa olla jälleen iskussa, mikäli tälle
yölle varatut suunnitelmat toteutuvat, eipä silti, jollei Aulia
olisi, voisi hän pikaisesti nostaa kissan pöydälle, ei se olisi
kuin minuuttien juttu, auton ovetkin uskalsi ehkä jättää
lukitsematta ja juomat pressun alle, se vietävän lumottu ternillä
tärkätty meijeri saisi laulaa luojansa kunniaa, kohta. Rip tarkisti maitopurkkien päiväykset ja
punnitsi sitruunoita kädessään, toivottavasti ne eivät olleet
pilaantuneita, vilkuili ympärilleen, eikö täällä olosuhteisiin
nähden olekin kaikki kunnossa. Mitä se täällä taas... Jollei hänen takiaan. Todella, mikä
ihme se nyt olisi, mahdollisuus oli pakko ottaa huomioon näin pitkän
kuivan kauden lomassa, mutta jos se ei tullut hänen tähtensä vaan
kettuilemaan, olisi parasta jättää loput chilit autoon
ja pitää kädet ristissä, ettei täti keksi katsoa farkkutakin alle, ja jos keksisi kyseessä ei tulisi enää olemaan pelkkä paljas hetki päiväkahvilla, jos tulisi olemaan muutenkaan. Ehkä terveystarkastaja oli palannut varustettuna paremmalla arsenaalilla, mikroskoopilla ja kaasunaamarilla, ja
apujoukkojen kera, Rip kävi katsomassa takaovella näkikö
epäilyttävää liikennettä, joukkojenkuljetusautoa tai
laboratoriotakeissa kulkevia verikoiria. Viime kerralla, päivälleen
viikko sitten, terveystarkastaja oli aloittanut tuhahtelunsa
heti ovesta sisään päästyään ja melkein lauennut kylmiöllä, naista oli suorastaan kuvottanut asioiden
nykyinen tila, oikein puistattanut niin että menneiltä
vuosikymmeniltä oleva mehiläiskeko oli hötkynyt naisen pään
päällä, kun tämä oli kuvotuksensa tunteen ääneen lausunut
tarkoittamatta kuitenkaan erityistä likaisuutta tai huonoa
hygieniaa, jonka voisi kirjata raporttiin. Naista kuvotti kylmiön tyhjyys. Huomattuaan ettei
leikkeleille, salaateille ja juureksille tarkoitetussa kaapissa ollut
muuta kuin pari koria siideriä, karahvivalkoviiniä ja maitopurkki
nainen oli ryhtynyt voivottelemaan katkerasti maailman tilaa ja
menoa, nähnyt sen kaiken mädän ja pahuuden tiivistyneenä kylmiön
lattialla seisovaan vesitilkkaan, surrut rahan valtaa ja ihmisten
välinpitämättömyyttä ja ollut entistä haluttavampi vain toinen
korkokenkäjalka oven sisäpuolella venytellen, tiukka takamus heilahdellen lämpimän puolella, vanha kettu, ei astunut sisään,
pelkäsi ravintolapäällikön lukitsevan hänet sinne, toivoi sitä
salaa, unelmoi ehkä entisestä, kun kylmiöt olivat täynnä eikä ovessa ollut kahvaa kuin ulkopuolella.
</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Pidättekö te limonadit lämpimässä? nainen oli keksinyt kysyä
tyhjän kylmiön tyhjyyttä arvioidessaan, ovella vaappuessaan, puolittain sisällä,
puolittain ulkona, vasen kylki sinisenä, oikea lämpimänä.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Ilman muuta.
</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Eivätkö asiakkaat valita?</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Asiakkaat? Ei, mutta tökötti valittaisi, jos se olisi kylmää.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Tökötti? Anteeksi mutta miettikää vähän ketä ja miten
puhuttelette.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Tarkoitan että meillä on pyssylimsaa ja tiiviste säilytetään
lämpimässä, jottei se hyydy, ja kyllä, siihen laitetaan kylmä
erikseen.
</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Taidatte olla niitä viisastelijoita.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Voi olla ja pirunmoinen kiire on myös.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Tietenkin Rip olisi halutessaan voinut olla astetta nöyrempi,
pahoitella keittiössä vallitsevaa sekamelskaa ja tervehtiä
terveystarkastaja Mansikkajonkun keralla sekä ilolla että surulla
vanhoja hyviä aikoja. Niitä ei vain hänen muistaakseen ollut
liiemmälti ollut, hänen nuoruudessaan, joten ehkä tämän takia
sekä sen tähden, että vaalea nainen valkoisessa takissa ja
kumihansikkaissa oli niin tavattoman nuivalla ja väärällä tavalla
nostalgisella tuulella, ja toisaalta myös siksi, että Ripille
keittiö oli olemassa vain paperilla, ulkonäön puolesta siitä oli
toki kaikenlaisia jäänteitä jäljellä mutta käytännössä
keittiö oli varasto, ei Rip jaksanut alkaa teititellä vanhempaa
naista.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Täällä oli joskus niin toisenlaista.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Vanhempi nainen kumihansikkaissa sanoi äänessä juuri se väärä
värinä.
</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Kuinka kauan siitä on, kun olette käynyt meillä viimeksi?
</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Ripin oli pakko kysyä, sillä hänen tietääkseen kapakka
oli ollut samassa tilassa jo vuosia. Nainen ei ollut vastannut, mikä
oli epäilyttävää, tuollainen vaikeneminen, se toi väistämättä
mieleen erinäisiä mahdollisuuksia, niin kuin että joku vehkeili
häntä vastaan, vainosi häntä, ehkä joku kapakasta liian
juopuneena poistettu valkokaulusmeklari tai joku kateellinen entinen
työtoveri oli usuttanut terveystarkastajan tänne. Nainen ei ollut
vastannut suoraan kysymykseen vaan oli kaivanut koeputken esiin
ottaakseen näytteen kylmiössä värjöttelevästä maitopurkista,
kumartunut kurkottelemaan purkkia pylly kylmiön ulkopuolella,
varonut edelleen menemästä kokonaan sisälle ja tuhlannut kaikkien
asianosaisten aikaa nyrpistelemällä sikkaranenäänsä lattialla
olevalle vesilätäkölle ja kylmiön katossa hurisevan kompressorin
ritilöiden välistä riippuvalle epämääräisenväriselle
mönjälle, joka saattoi koostua nestemäisestä pölystä ja
hyönteisen jäänteistä. Terveystarkastaja oli ylettynyt koukkimaan
maitopurkin haltuunsa, tarkistanut parasta ennen -päivämäärän,
osoittanut sitä voitonriemuisena, tästä purkista ei muuten
tarvitse erikseen lähteä tekemään homeviljelmää. Rip oli ensin
aikonut tarjota naiselle kupillisen tunteita tasaannuttavaa kahvia ja
sen lisäksi aivan kelpoa maitoa, mikäli terveystarkastaja käytti,
kun tämä lemmenkutsu ei ollut tehonnut, hän oli viitannut naisen
mukaansa, ulos, kadulle, kävelyttänyt tämän Kukkuraan,
vakuuttanut niin naiselle kuin kassan takana kaupan omaisuudeksi
luokiteltavaa naistenlehteä selaavalle teiniprinsessalle, että
hänellä on edelleenkin hallussaan kuitti, joka todistaa vanhan
maidon kanssa toimivien rikollisten löytyvän täältä eikä hänen
kylmiöstään, siis tiivistettynä, maito oli ollut halpaa jo
ostettaessa ja sen sai siksi halvemmalla, ja Rip oli langennut,
säästäväinen mies kun oli, ja jos kerran kauppa sai myydä
vanhentunutta tavaraa ulos, miksi hän ei saisi, kun kyseessä on
sentään ainoastaan kahvimaito, jolloin maidon paksuutta
tervehditään tavallisesti pelkästään hyvällä kunhan ei piimäksi mene.
Terveystarkastaja oli moittinut purkkaa jauhavaa kassatyttöä perin
ylimalkaisesti, ei uhannut sulkea liikettä tai läpsäissyt tyttöä,
mikä olisi ollut kohtuullista, kaupat eivät nähkääs kuuluneet
hänen toimipiiriinsä, mutta sana kiirisi eteenpäin, luonnollisesti
asiaan puututtaisiin, myöhemmin. Tuon kuultuaan Rip tuli entistä
vakuuttuneemmaksi, että terveystarkastaja oli lähetetty nimenomaan
häntä vastaan rikkomaan. </div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
He olivat palanneet lyhyttä hanhenmarssia
takaisin ravintolan keittiöön. Terveystarkastaja oli jatkanut siitä
mihin oli jäänyt, oli mitannut pakastearkun lämpötilan ja
moittinut sen sisässä olevan jään ja lumen paksuutta, oli
koputellut saviastioissa olevia papujauhelihapöperöitä, tentannut
mistä ne tulivat, sillä sokeakin näki, etteivät umpijäiset
ruoka-annokset olleet tämän keittiön irvikuvan tuotteita, ja miten
ne oli tuotu, se häntä erityisesti kiinnosti, täsmällisesti
kerrottuna, ja Rip oli kertonut, aivan niin kuin totuus satuttaisi,
että liekkihotellin gourmet-keittiöstä ne hänelle tuotiin
pakasteautolla, samalla kun nainen oli kurkistellut jääpalakoneeseen
ja kehottanut <i>nuor</i><i>t</i><i>a miestä </i>katsomaan myös, ja
niin he olivat katsella pyllistelleet aivan kuin totuus löytyisi
jääpalakoneesta, Rip kiskoen sisäänsä naisen mietoa,
tummelimaista hygieniahajua ja yrittäen olla hamuamatta poskiaan
kutittavia maitoautonvaaleita hiuskiehkuroita suuhunsa.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Liikaa vettä pohjalla.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Niin, ne tahtovat vähän sulaa ajan kanssa…</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Se on tukossa, tilaa korjaaja.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Maitoauto oli oikaissut selkänsä ja pyyhkäissyt häntä turpaan
hinkeillään, siirtynyt tiskialtaalle, pyöräyttänyt
kumihansikkaan suojaamaa sormeaaan viemäriaukossa ja sipaissut
homeisen sormenpään koeputken reunaan ja sulkenut putken korkilla.
</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Mitäpä sitä näissä oloissa voi muuta odottaakaan…
</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Kaikenlaista muutakin joutavaa mutisten terveystarkastaja oli
tarkistanut tiskikoneen lämpömittarin, nap, nap, naputellut sitä
vaaleanpunaisella etusormen kynnellä, kumihansikkaan hän oli
heittänyt täyden roskakorin päälle, ja tietenkin siitä
roskakoristakin oli löytynyt sanottavaa, oli avannut tiskikoneen
kannen, nähnyt harmaana seisovan veden koneen pohjalla, tarkistanut
koneeseen liitetyt pesuaine- ja huuhteluainekanisterit, pyyhkinyt
kätensä huolella talouspaperiin, nyrpistänyt sikkaranenää, joka
oli kuin luotu siihen tarkoitukseen ja keräämään sadevettä.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Ennen oli toisin…</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Silloin pestiin käsin vai?</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Niin, ja huolella.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Rip ei ehtinyt vastata, kun Auli törmäsi sisään heiluriovista.
Tällä oli pyyheliinalla peitetty tuhkakuppiröykkiö sylissään,
ja yhtä häveliäästi, kun Auli yritti peittää sen mikä ei jäänyt
keneltäkään huomaamatta, hän yritti kääntyä tuhkisten kanssa
tiskialtaalle kunnes rämäytti ne käsistään alas niin, että
tuhkapilvi nousi jo ennestään harmaan pyyheliinan läpi.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Kuuluuko tuo heidän tehtäviinsä?
</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Terveystarkastaja tarkoitti <i>heillä </i><span style="font-style: normal;">tarjoilijoita.</span></div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
<span style="font-style: normal;"></span>Siivooja taitaa olla
myöhässä...</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Eihän meillä maanantaisin siivoojaa käy, tuhkakuppien
tyhjentämisestä kolistelun taidetta tekevä Auli oli huudahtanut.
Maanantaisin ja tiistaisin minä siivoan, niin ovat johtajat
laskeneet että on parasta, sanovat ettei alkuviikosta tule sotkua.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Ei se päivän perään katso, terveystarkastaja puisteli
mehiläiskekoaan tuskaisena. </div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Sitä minäkin! Aulin hymy oli säteilevä, hänen silmälasien
takana silmät ovelina viiruina, Aulin kasvojen ala- ja yläosa
puhuivat varsin usein eri kieltä.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Toisaalta tuhkakupit eivät kuulu minun tarkastuskertomukseeni, en
silti voi olla tuntematta inhoa...</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Oi niitä aikoja, kun sai tehdä vain sitä mikä oli omaa alaa,
Auli huokaisi kuin itkijänainen, ja vaihtoi terveystarkastajan kanssa lämpimän kosteat
katseet.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Oi niitä aikoja? Rip toisti. Sitä kärpästen ja ihran aikaa, mitä? Sen
jälkeen on kieltämättä kaikki mennytkin päin helvettiä.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Silloin oli sentään ammattiylpeyttä...</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Tämän sanottuaan terveystarkastaja oli tunkeutunut baariin, heittänyt tuomitsevan katseen niin pesusta harmaantuneisiin
muovituoppeihin kuin pesemättömiin viinamittoihin, puistellut tukkalaitettaan puistatuksen tunteita näin huonosti esittäen nostettuaan
rypsiöljypullon sieraintensa tasalle ja pääsi lopulta huutamaan kauhusta
avatessaan rasvaisen paukkumaissikattilan kannen. </div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Tämä pitää
pestä!</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Sitä mitään pestä.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Siis mitä? Tämähän on kuin Pandoran laatikko!</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Siis millä sen pesee, se mitään irti lähde.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Ottakaa
yhteyttä valmistajaan!</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Rip oli luvannut tehdä sen, ei vain ollut mitään tietoa kuka
laitteen oli toimittanut tai mistä se oli tullut, se oli ollut
täällä ennen hänen aikaansa, kuului kalustoon samalla tavalla
kuin jukeboksi tai flipperit.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Muistan vielä kun täällä oli valkoiset pöytäliinat ja
tarjoilijat annostelivat kalakeittoa kulhoista…</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Rip oli repinyt niskavillojaan tietämättä mistä popparikattilan
kantta kiinni ja auki vinguttava nainen puhui, oli kysymässä oliko
tässä vielä muuta, olisi niin paljon tehtävää, kiire painaa
päälle.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Minäkin muistan!
</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Aulin terävä ääni juoksevan veden ja rämisevien peltituhkisten
päällä kuin luistimenterä.
</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Meillä tarjoilijattarilla oli liinat käsivarrella ja lautaset
olivat porsliinia ja miehillä puku päällä!</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Luistimenterä sulki vesihanan kuuluakseen paremmin.
</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Antakaas olla!
</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Rip oli korottanut ääntään säilyttääkseen edes jonkinlaisen
auktoriteetin tilanteessa, jossa naispuoliset muinaisjäänteet
yrittivät ottaa vallan. Hän keräsi viinamitat ja lainehtivat
olutritilät ja ryntäsi keittiöön, kävi viskaamassa rojut Aulin
ja tuhkakuppien seuraksi tiskialtaaseen.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Olisit sinäkin hiljaa...</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Ennen oli sentään ammattiylpeyttä.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Terveystarkastaja oli seurannut perässä ja toisti itseään.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Ihan varmaan! Rip oli suuttunut. Ennen aikaan sika riippui vartaassa kellarissa ja Auli vuoli siitä
siivut heti tuoreelta, näytäpä sitä etusormeasi, muoriseni!</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Eipäs liioitella, nuori mies.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Myös Auli oli vaikuttanut loukkaantuneelta, hänellä todellakin oli
pala pois sormesta, mutta se ei ole sellainen yksityiskohta, josta
päällikön olisi ollut soveliasta huomauttaa. Anteeksi Rip ei ollut
pyytänyt, tuskin pyytäisi, ei kuulunut repertuaariin.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
Mutta tämä siis oli tapahtunut viime viikolla.</div>
<div class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 2.3cm;">
... </div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-25519184349316171012014-02-24T14:09:00.001-08:002014-02-24T14:38:33.546-08:00Creative Consultants<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: white;"><span style="font-size: small;">”<span style="color: cyan;">Miksi
ja minkälaisella motivaatiolla pyrit ravintolapäällikön toimeen?”</span></span></span></div>
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;">
</span></span>
<br />
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;">Tällaisia
ne häneltä kysyivät, Creative Consultants, eikä Rip osannut
suoralta kädeltä vastata, sillä ei hän ollut miettinyt
motivaatioasioita koskaan, ei hän ollut paikkaa hakenut,
häntä kysyttiin, ja syy miksi juuri häntä kysyttiin, oli
hämärän peitossa, ja syy miksi hän suostui ei taas ollut
luonteeltaan sellainen, jonka voi kertoa
jakkupukuisille konsulttitantoille, jotka eivät maailmasta tiedä
muuta kuin kaavakkeensa. Sitä paitsi kutsu konsulttitoimiston
järjestämään persoonallisuustestiin oli tullut täytenä
yllätyksenä. Rip ei voinut tajuta, että jos joku kysyy häntä
töihin, oli kyseessä miten vastuullinen vakanssi tahansa, hänet
voidaan määrätä joidenkin, anteeksi vain, melko epäpätevän
tuntuisten naisten armoille. Tai jos näillä olisi edes pilkettä
silmäkulmassa ja seksihepeneitä ja oikeasti kinkkisiä tehtäviä
mutta kun oli pelkästään lapsuudenaikaisiin henkilökohtaisuuksiin
käyviä kyselykaavakkeita ja jmainitut jakut. Rip toki tiesi miksi
suostui ravintolapäälliköksi. Häntä siis kysyttiin, hän ei
hakenut. Häntä kysyttiin, piste, ja hän suostui, koska on reilu
kaveri. Liekkihotellin talonmies kysyi, reilu kaveri tiemmä tämäkin,
hihasta vetämällä, nurkkaan viemällä, korvaan supattamalla kysyi
kuin tanssiin hakisi, sellainen hivelee maalaispojan itsetuntoa,
pakko hivellä. Sitten oli se toinen syy miksi hän oli hakemassa,
suostumassa, ravintolapäälliköksi, ja tämä syy taas ei
konsulteille kuulunut ollenkaan. Perimmäinen syy, nopeuttava ja
kannustava motivaation lähde mietittäessä, oliko viisasta siirtyä
suositusta tanssisalista pieneen kapakkaan, oli ettei hän nähnyt
tulevaisuutta nykyisessä työpaikassaan. Yöastia oli keikahtamassa
nurin. Sen maine oli mennyttä, pilattu ja liattu, sen tiesi jokainen
joka osasi kuunnella kaupungin juoruja herkällä korvalla. Rip niin
välitä kuunnella juoruja, hän vain alkoi aavistella pahaa
pelkästään vilkaistessaan tyhjältä näyttävää työvuorolistaa,
korreloidessaan sitä tanssisalin esiintyjälistaan, verratessaan
näitä tietoja maksavien asiakkaiden vähenemiseen ja erityisesti
huomatessaan niiden, joilla oli vapaa pääsy vaihtaneen paikkaa,
siirtyneen muualle, äänestäneen jaloillaan. Ne, joilta oli evätty
oikeus vip-korttiin olivat olleet entisen, potkut saaneen
promoottorin, lempilapsia. Uusi pomo, toimitusjohtajaksi kutsuttu,
head hunterien golfkentältä löytämä ruutusukka oli suave ja
sliipattu eikä tiennyt musiikista muuta kuin nuotit. Sitten olivat
vielä muutakin, sellaista kaikkea mitä Rip ei ymmärtänyt. Ei
tarvinnut, kun tulee liekkihotellin talonmies, joka on myös
tiskijukka ja joka on kyllästynyt soittamaan Yöastian tyhjälle
salille, vetää Ripin sivuun flipperin ääreltä ja haluaa
jututtaa. </span></span>
</div>
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;">
</span></span>
<br />
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</div>
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;">
</span></span>
<br />
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;">Olenko
minä sopiva tyyppi? Rip kysyi itseltään. Täytyy hänessä jotain
sopivaa olla, kun kerran niin kysytään, joten hän suostui
kokeilemaan millaista uudessa paikassa oli, piti sen salassa muilta,
ei mennytkään baariin tai elokuviin, meni vieraalle töihin, ei
vaikuttanut hassummalta, palkkaus tosin, siitähän voi aina
keskustella, se oli kuukausipalkka, hän oli tähän saakka nauttinut
prosenttipalkkaa, siinä sai tuloa jokaiselta myydyltä juomalta, se
oli yksinkertaista. Mutta hiljalleen uppoava jatsilaiva ei myynnillä
enää koreillut, jatsarit lipittävät kaksi tuntia samaa
viinilasillista, Yöastian tarjoilijoiden tulonmuodostus oli
riippuvaista dokaajista, ennen niitä oli riittänyt. Kymmenentuhatta
markkaa kuussa häntä haastatellut ravintolatoimenjohtaja suostui
maksamaan. Se on aivan kelpo palkka, näin aluksi, enää
oli läpäistävä konsulttifirman persoonallisuustesti, josta
ravintolayhtiön liiketoiminnanjohtaja ei ollut muodollisessa
työhaastattelussa maininnut kuin sivulauseessa, ja jos Rip olikin
kuullut mitä sanottiin, hän oli kuvitellut liiketoiminnanjohtajan
suorittavan sen kahden kesken jonkun hotellin
loosissa ylikalliin illallisen äärellä. Persoonallisuustestiä
eivät olisi vaatineet hänen tulevat asiakkaansa, ne viimeisenä,
eivät tiskijukan taustalla häärineet liekkihotellin perustajat
olleet kiinnostuneet ravintolapäällikön pään sisällöstä,
kukapa siitä koskaan olisi kiinnostunut, ajat nyt vain olivat
tällaiset, sen myös ravintolatoimenjohtaja myönsi, että hänen
ravintolaketjullaan on pokkaa heittää rahaa ulos ikkunasta, ei hän
tarkoita uuden kokelaan palkkausta, palkkatoive sinänsä oli
kohtuullinen, vaan että maksetaan mustetahratesteistä, sitä ei
edes ravintolatoimenjohtaja itse ymmärrä. </span></span></div>
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;">”Miksi
olet tarjoilija etkä esimerkiksi kokki?”</span></span></div>
<span style="color: cyan;"><br /></span>
<br />
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;">Eivät
ne tällaista kysyneet, eivät tietenkään, sehän olisi ollut
järkevä kysymys, määrittänyt sen näkeekö henkilö itsensä
mieluummin tuotannon alkupäässä tekijänä vai loppupäässä
jakelijana tai jotain, ja jos valitsee tarjoilemisen eikä jotain,
näkeekö siinä silloin työn helppouden määrittävänä tekijänä
suhteessa keittiöhenkilökunnan työn vaativuuteen, vai onko henkilö
luonteeltaan jo niin palvelualtis ja sosiaalinen, että haluaa tulla
ulos kylmäkaapista ja asettaa itsensä tarjolle. Tällaisia Rip oli
syvällä itsessään pohdiskellut ja oli olettanut, että
tämänsuuntaisia kiperiä vaihtoehtoja hänelle esitettäisiin myös
testissä, mitä vielä. Sen sijaan leveäolkaisten mahdottomaperäisten k<span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">onsulttien rintojen välistä löytyi kortteja, jo</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">tka</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
olivat kaikille muille kuin Ripille </span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">valtavan yllätyksellisiä. Tämän kuuli jollei huokauksista ja ähkäyksistä niin hikikarpaloiden tipahteluista deodorantin muodostaman usvaputken läpi lattialle</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">. Rip oli toista maata, ei hikikarpaloita ollenkaan, hän kertoi ratkoneensa sama</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">t
</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">Ro</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">rschach</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">it pariin otteeseen ennemmin, eikö sen puolesta puhu jo sekin, että
hän osaa tuon vaikeanimisen </span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">lausua
</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">aivan
vaivattomasti. Niin,</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
armeijassa </span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">hän
niitä ratkoi</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">,
ja </span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">tämän
tunnustaessaan</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
käveli saman tien heikoille jäille, sitten </span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">itsesuojelu</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">vaisto
varoitti, </span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">ja</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
hän löi mahalleen, </span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">kieri
ja kierteli, jää ritisi ja rätisi kuin sähkökeskuksessa, hän
nosti päänsä ja aukaisi harmaanvihreät silmänsä ja
katsoi konsulttitanttoja niin syvälle silmiin, että näki yhdestä
puusta veistetyn häpyluun, vasta sitten oletti päässeensä
turvallisesti takaisin</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">kovalle
maalle</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">,
</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">kun
tätimäiset jakkutytöt räpäyttivät vaaleansinisellä lakaistut
silmänsä ja laskivat vuorostaan katseensa. ”Niitä tehdään
siellä harjoitusmielessä, </span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">mahdollisia
sota</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">vankeja
silmälläpitäen”, Rip selitti ja toivoi,</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
etteivät testaajat</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
tienneet armeijasta mitään, </span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">ja
osui ehkä oikeaan, ainakin</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
välttyi lisäkysymyksiltä, eikä mennyt </span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">jatkamaan
valhetta pidemmälle</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">, sitä varoi, viisaasti, sillä silloin</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
helposti sotkeutuu omiin sanoihinsa. Siitä eteenpäin Rip päätti pitää
ääntä pienemmällä ja olla kehuskelematta </span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">Ro</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">rschach</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">in
kustannuksella</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">,
mikä tuuri että pysäytti höperöimisensä siihen paikkaan, muussa
tapauksessa tämä kertomus olisi turha ja meillä toinen
ravintolapäällikkö, tai tämä kertomus olisi toinen ja tapahtuisi
toisaalla eikä minua </span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">olisi</span><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
syntynytkään. </span></span></span></div>
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;"><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">Luovat
Konsultantat</span></span><span style="font-size: small;"><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
</span></span><span style="font-size: small;"><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">olivat
katsoneet</span></span><span style="font-size: small;"><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
Ripiä </span></span><span style="font-size: small;"><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">kavahtaen
ja sävähtäen</span></span><span style="font-size: small;"><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">, kun tämä oli iloissaan kertonut, jopa rehvastellut, löperöhuuli, tehneensä tässä vaikeassa tilanteessa eteen annetut testit aiemmin, ja vielä kahteen kertaan, käsittämätöntä. Creative Consultants ei tuntenut varasuunnitelmaa maalaisklovnien varalle, heillä</span></span><span style="font-size: small;"><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
ei ollut</span></span><span style="font-size: small;"><span style="background: none repeat scroll 0% 0% transparent;">
salkussaan vaihtoehtoisia tes</span></span><span style="font-size: small;">tejä,
ei rautalankaa, puisia pylpyröitä pujotettavaksi, ei
palikkalaatikkoa, marmorikuulia, ei oikein mitään. Oli vain kaksi kahdella samankaltaisella
junankuuluttajaäänellä varustettua neuvotonta naista, jotka kehottivat sulkemaan silmät ja kuvittelemaan, että tämä
nimenomainen testi oli ainoa lajissan, ja ensimmäinen kerta, ja
jollei kuvitteleminen onnistu, sillä kuka haluaa kuvitella
ensimmäistä kertaa uusiksi, kun on vielä niin, että hereillä
ollessa Rip laittaa silmänsä kiinni ainoastaan rakastellessa sekä
lyödessään vasaralla sormeen, ja kumpiakin on viime aikoina
sattunut harvemmin kuin salamaniskuja kellotapuliin, niin Rip ei aio
kuvitella mitään, sillä sellaista ominaisuutta hänen nähdäkseen
ei ravintolapäälliköltä vaadita. Siinä tapauksessa testi pitänee
tehdä sitten samalla tavalla kuin sillä ensimmäisellä kerralla.
Joka oli? Armeijassa, semmoinen perusjuttu.</span></span></div>
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;">
</span></span></div>
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;">”Mitä
näet tässä kuvassa?” Se mikään oikea kuva ollut mutta
haitanneeko tuo. Toisella tapaa vastaaminen oli Ripille helppoa. Hän
virnisteli vasemmalla ja oikealla, edessä ja takana istuville muille
testattaville, tuleville keittiöpäälliköille tai hovimestareille
tai pomminpurkajille, jotka puolestaan vilkuilivat vaivihkaa Ripin
suuntaan, naiset ilmeisen kiinnostuneina hänen komeudestaan, miehet
miettien missä hän oli palvellut, ilmavoimissa vai salaisessa
palvelussa, ei heille vaan mitään testejä armeijassa tehty. Niille
toisille, niille kaikille muille kuin Rip, se ja senpäiväinen tässä
ja nyt testi oli vakava paikka, sen näki Pukevan olkatoppauksista. Rip huomasi
mielikuvituksensa lähtevän laukkaamaan, avasi silmänsä
suojellakseen itseään, hymyili testaajattarille, raapi niskaansa,
hypisteli korvakoruaan, nyppi lakkaa hiustupsusta jonka kampaaja oli
hänelle muotoillut, ja vastasi persoonaallisuustestin kysymyksiin
satakahdeksankymmentä astetta vasempaan kuin järki käski. Tällä
metodilla hän hoitaisi homman kotipesään tyylistä välittämättä.
Rip tiesi miettimättä mitä vastata, siksi oli varaa virnistellä
ja hoitaa, kellon tikuttaessa, ulkonäköään, hän puhdisti
kynnenaluset. Hän tiesi miten huippukonsulteiksi
edenneet neidit halusivat erottaa eriöihin ne, joiden pää oli vinksallaan, sellaiset kuin tuon Ripin edessä oikealla olevan
naisen, joka oli sortunut piirtämään epärealistista omakuvaansa,
kun olisi pitänyt tyytyä virnistelevään tikku-ukkoon. Edessä
oleva nainen piirsi itsestään turhan
toiveikasta teinikuvaa, suurta tukkaa, enkelikiharoita, korut
paikallaan ja terhakkaat rintojen nypykät, ei noin, sinä föönätty
pehko, ei noin, ei noin, Rip puisteli päätään. Ei
niille anneta mitään syvämietteistä alitajunnasta purskahtelevaa,
ei mitään mihin takertua, johon hajota, uppoutua, josta lisääntyä,
ei mitään sellaista kuin siinä julisteessa, jonka kaikki
opiskelijat ovat liimanneet solukämppänsä seinälle, siinä missä
partaisen miehen päästä tulee naisen vartalo ja tuhero on herran
viikset. Tuollaiseen piirrokseen ne olisivat tyytyväisiä, mikäli
haluaisivat saada jotain erikoista kirjoitettavaa testin tehneelle
tilaajalle, mutta mihinkään näin köyhään ei Rip lankea, hän
piirtää itsestään tikku-ukon, sitä hän on. Osio, jossa
kahdeksaan ruutuun oli tehty algebraattisia sommitelmia, joista
jatkaa mielensä mukaan ja jossa oli tarkoitus testata inspiraatiota
silloin kun on tarjolla vain viivoja, kaaria tai pisteitä – se
oli nimeltään Warteggin-testi kuuluisan Warteggin mukaan – ei
pitänyt suhtautua niin kuin edessä oikealla pulpetin päällä
makaava ylitupeerattu aulavastaava, joka myös tämän päivän
jälkeen jatkaisi vanhassa toimessaan. Sillä jos kuvaan, jos
sitä kuvaksi voi edes kutsua, jos ruutuun on piirretty alkutekijäksi
ja houkuttimeksi pelkkä piste, ryhtyy rakentamaan omakuvaa naisesta,
on niin maan korvessa ettei vesirajaa ollenkaan. Ei jumalakaan
aloittanut niin pienestä pisteestä, ei ryhtynyt valtoimenaan
kehimään hattaraa ylleen niin kuin aulavastaava, jonka
urakehitys toppaa ei niinkään piirustustaitoon kuin mielikuvituksen
puutteeseen ja sen kuvaksi tuontiin. Sotilassairaalassa Rip oli
piirtänyt pisteen ympärille sian, piste oli töpseliturvan toinen
sierainaukko. Tässä ja nyt, kolme vuotta myöhemmin, Rip piteli
kiinni kynästään kevyellä kädellä ja piirsi pisteen ympärille
laatikon, hahmotteli siitä vahvistinlaitteen, pyöritteli pallukoita
pisteen viereen, mietti pitäisikö selvennykseksi kirjoittaa mikä
laite on kyseessä ja mitä ovat pallukat, volume ja säätönappuloita,
ja piste on se minne työnnetään kitaran piuha, se on sisäänmeno,
on siinä aika tavalla siltikin freudilaisuutta, jos niin tahtoo, plugi niin kuin uroskappale ja
sisäänmenoaukko, turha sitä ruveta kuvailemaan, mutta kun piuhan
lykkää sinne ja vääntää nappulaa lähtee vehkeestä, tajusitko.
Pyöritteli vain silmiään. Rip oli piirtänyt pisteen ympärille vahvistimen. koska muisti Itäkeskuksen pitserioihin
erikoistuneen ravintolatoimenjohtajan kehaisseen, että oli nuoruudessaan
soittanut lättähattuorkesterissa,
ja Rip, piirtämällä vahvistimen jonka todisti vahvistimeksi
kirjoittamalla laatikon sisään VOX, yritti näin vedota
ravintolatoimenjohtajan mieltymyksiin ja osin myös todistaa oman
kiinnostuksensa musiikkia kohtaan, että hän on kokolailla sähköä
itsekin ja virtaa, ja ääni lähtee
vahvistimesta, johon hän osaa niin tahtoessaan kytkeä virran, hän tiesi
pyrkivänsä musiikkibaariin, ei pyrkivänsä sentään, häntähän
oli kutsuttu, mutta siis. </span></span></div>
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><br /></span></div>
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;">Kahdeksan kesken jääneen piirrosruudun
ilmiselvin ansa oli ruudussa, jossa oli pelkkiä pisteitä, vähän
enemmän ja pienempiä ja jotka oli vihjailevasti aseteltu
puoliympyrän muotoon, niin että kuka tahansa olisi jatkanut
pisteiden tekemistä sillä tavalla, että siitä olisi tullut
polkupyörä tai kaulanauha, ja Ripin edessä oikealla
valmistautui juuri kolmesataatuhatta puntaa maksava kruunajaiskruunu,
lycka till. Rip lisäsi puoliympyrään kaksi pistettä suoraan ylös,
pisteet hän vahvisti viivalla lukuunottamata suoran päässä olevaa
ylintä, viimeistä pistettä, ja niin hän oli piirtänyt
kysymysmerkin väärinpäin. Sellaisia käytettiin Espanjassa, jos
joku halusi tietää, Rip oli lukenut siitä, hän oli avoin
ulkomaille ja tiedonjanoinen, sen hän vain halusi ilmoittaa.
Seuraava ruutu. </span></span></div>
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><br /></span></div>
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="color: cyan;"><span style="font-size: small;">Siihen tapaan hän jatkoi, mielensä lukinneena
taka-alalle, myhäillen vierustovereilleen, jotka kuvittelivat hänet
homoksi tai laskuvarjojääkäriksi, kuvitelkaa te vain paperille,
teillä on elämä kyseessä, Ripillä se on vasta edessä, punaista
mattoa levitetään, hänen tunteensa ovat tukahdutettuja, hän ei
ajattele likaisia asioita, sillä sellaisia he ovat,
ravintola-alalla, eivät mitään ruudinkeksijöitä, enemmänkin
kuin hautaustoimiston väkeä, kuin katolisia pappeja rippituolin
seinän takana, näkymättömiä, auliita, anteeksiantavaisia. Heillä
on vaitiolovelvollisuus siinä kuin lääkäreillä, heidän päässään
ei liiku mitään muuta kuin neljä senttiä kerrallaan, ja juuri
tämän he vain halusivatkin tietää, Creative Consultantsin alle kolmekymmenvuotiaana virtahevoiksi levenneet naiskaunokaiset,
ja sen Rip tarjoili heille hopealautasella. Sen Rorschachin
umpihumalassa luoman musteläiskän, jonka Rip oli sotilassairaalassa
nimennyt äitinsä vituksi hän kuuliaisesti kuvaili nyt
läikähdykseksi Fernet Brancaa, sääli pöytäliinaa, sillä niin
hän oli ajatusmaailmaltaan pelkästään työssään kiinni ja tunsi
myös väkevämmät alkoholijuomat, oli niistä valmis oppimaan
lisää, totta oli että hänen entisellä työpaikallaan oli ollut ainoastaan
B-oikeudet, mistä seurasi että Rip oi lätrännyt enimmäkseen kaljalla ja
lonkerolla, mutta kyllä hän osasi muutakin, sotaveteraanien
päivätansseissa hän oli oppinut sekoittamaan vaikeitakin
drinkkejä, ampiaisia ja viskisoodaa. Ei hän taidoillaan
kerskaillut, jätti itsekehun taka-alalle, piti idinsä kurissa, ei
antanut egolleen valtaa, tämän hän osaa, olla halutessaan ja
haluttomanakin tosikko ja tylsä, ei yhtään huumorintajuinen,
vitsikäs taikka kaksimielinen, niillä eväillä ei pärjää
psykologisessa testeissä silloin kun pyritään johtopalleille. Niin
hän saavutti nykyisen asemansa, oli melkein liiankin pätevä, niin hänen pomonsa sanoi puhelimessa, oli melkein
liikuttavan puiseva, kysyi oliko Rip harkinnut koskaan ryhtyvänsä
jollekin toiselle alalle. </span></span>
</div>
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-29292098163269822892014-01-21T10:45:00.000-08:002014-01-21T10:45:37.020-08:00KIMPPAKÄMPPÄ
<div class="western" style="font-style: normal; line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;">Tämä
on TÄMÄN aloitus, tästä voi tulla jotain. Rip kirjoittaa nopeasti
muistiin kaiken tarpeellisen, mitä yöllä tuli mieleen. On
hankittava peruselintarvikkeet, näkkileipää, teetä, sokeria,
sitten viemäriputken räjäyttäjää, kloriittia ja mäntysuopaa,
kertakäyttöhanskat, hiusverkko, muovinen, jotain sumutetta,
raikastinta, ja kaavin nurkissa elävää mustaa marmelaadia vastaan.
Kämppä on rempattava pikaisesti, muuten tästä ei tule mitään.
Pitää kohentaa asumismukavuutta, sen mukana vuokra laskee,
toivottavasti. Vuokraisäntä on nojatuolissa liikkumattomana
videoita katseleva buddha, jonka nivelet alkavat liikkua vasta
iltaisin, myös sille on tehtävä jotain, temmattava se irti, saada
tekemään jotain muutakin kuin mennä iltaisin autolla kaupungille
ja palata taksilla, auto jää sille tielleen, joka kerta, ei
siinäkään ole laitaa, siellä se kerää parkkisakkoja kuin
ruostetta. Huolet kasautuvat päällesi, kun alat elää niissä.
Niin opasti Poi, videoiden ääreen muurautunut mietiskelijähylje,
mister Walrus, jonka luokse kuljetaan hattu kädessä, mieluiten
tuore lehti ja munkkipossu, pujotellaan Pizzataxin levylaatikoiden,
hampurilaisten styroksikuorien, makkaraperunoiden pahvigondoloiden,
puolen litran maitotölkkien ja jääpalat vedeksi alleen kusseiden
kokismukien ja vichypullojen ja sohvalta lattialle ja takaisin ja
taas patjan kautta kirjojen ja lasitavaran yli itsestään kulkevien
tyynyjen ja sohvapäällysteiden reunustamaa kujaa pitkin. Älä anna
huolien liikuttaa itseäsi, sanoo hän, ja istuu päivät pitkät
meriheinältä haisevassa laiskanlinnassa, joka natinan perusteella
ei tulevaa vuotta yhtenä kappaleena näe, päivät pitkät ja yöstä
pitkälle aamuun istuu siinä, ohjaa luottokortilla ostamaansa
cd-soitinta kaukosäätimellä, nukkuu välillä, avaa silmät,
kiukuttelee, jokin kaihertaa, juo litran sitruunasoodaa, vaihtaa
asentoa, kelaa videoita, aina samoja, viittä kasettia. Kun liikaa
tekee, Poi sanoo, tekee virheen. Talon katto on alkanut vuotaa. Ei
vuotanut ennen. Vasta kun Rip muutti sisään alkoi vuotaa.
Mukavuudenhalu maksaa liikaa, sanoo Poi, kun Rip niittaa sänkynsä
päälle apulantasäkkiä suojaksi happamalta sateelta. Katolta
valuva sulavesi napsahtelee iltaisin hänen vuodekatokseensa, saa
hermot kireälle, liittymään hetkeksi buddhan seuraan, palaamaan
ylös kun tulee kylmä, ylhäällä on lämmintä, hänen huoneessaan
on kamiina ja sitä saa käyttää, siitä vain, puut saa
puutarhasta, poista juuret ensin. Poille talon kunnostaminen on
mietelause, ei ongelma, eikä ole, Rip saa tehdä mitä haluaa, myös
remontin, se ei liikuta Poita, kuten todettua, mutta saattaa
miellyttää perikuntaa, joka voi saada talosta sillä tavalla
paremman hinnan, kuka tietää, tämä tarkoittanee myös sitä, että
heidän on siinä tapauksessa jätettävä tämä linna. Siispä
ajattele hetki ennen kuin toimit. Mieti nenääsi pidemmälle ja istu
alas, ei täällä mikään haise. Ei mätä, ei märkä, ei
homehtuneet sukat, ruuantähteiden ja juomatölkkien pohjalla kasvava
sieni, se on kaikki vain omassa päässäsi. Ennen ei ollut
hullummin, Poi moitti, ennen ei tullut vesi sisälle kuin hanoista,
ennen ei vetänyt jalkoihin, vasta kun alivuokralainen ryhtyi
polttamaan omenapuita ja orapihlajaa, sulaa lumi katolta ja nurkissa
viheltää viima. Kun on tarpeeksi valitettu, sätitty ja paiskottu
ovia, lähdetään yhdessä baariin, Rip töihin, videobuddha
päivystämään levysoitinta. Lähdetään koht'sillään, ja kun
hetki koittaa, nousee Poi tuolistaan hämmästyttävällä nopeudella
ja on jo autossa, kun Rip vielä asettelee sameaksi harmaantuneen
rokokoopeilin äärellä hiuksiinsa muotovaahtoa. Ränsistyneen
puutarhan pimeyttä viiltää autostereoista nouseva Kate Bushin
<i>Saxophone Song.</i> Rip tuuppaa hartioillaan kuistin ovea kiinni,
ei laita lukkoon, ei kannata, viimeksi avatessa vääntyi avain.
Takaisin tullessa ovi kiskotaan yksissätuumin auki, jos ei onnistu,
niin kuin ei melkein koskaan, sisään tullaan kellarin kautta,
kosteaan sementtiin maatuvaa koksikasaa väistellen ja polkupyöriä
ja skootteria, jos ylös päästyä kädet ovat mustat, ne pyyhitään
eteisen sanomalehtipinoihin päällisin puolin ja viimeistellään
perintösohvaan ja grillin servietteihin.</span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-65008077375741487262013-08-05T16:04:00.000-07:002013-08-08T15:38:39.720-07:00Regina käy kellon alla<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyText, li.MsoBodyText, div.MsoBodyText
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:#FF9900;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Tarjottuaan juomat ja
lukittuaan visusti oven ravintolapäällikkö heittäytyy penkille ja siirtää
vaihteenvalitsimen D-asentoon. Hän on mielenosoituksellisesti polkaisemassa
kaasua kunnes muistaa lavalla olevat juomakorit, puree hammasta, avaa radion,
siirtää auton keskikaistalle, Rip ei aio väistää, siitä pitää huolen auton
puolitoistametrinen etusäleikkö. Katua ylös, vauhdilla yhden
kaasunpainalluksen, ei edes sen hetken vertaa että vaihde kerkeisi nytkähtää
ykköseltä toiseksi korkeimmalle pykälälle, jarrua. Rip tönäisee samalla,
vahingossa autostereoiden äänentoiston lujemmalle, kanavalla Radio City,
uutiskatsauksessa puhutaan tulevan yön auringonpimennyksestä. Rip heittäytyy
penkin yli makuulle ja saa avattua apukuskin puoleisen oven, huutaa kilpaa
radion kanssa kadulla raahustavaa miestä käymään <i>täällä</i>. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">***</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/H107RKntgGQ?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">REGINA</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Juuri tuollainen
liian iso auto, niin iso ettei se mahdu pöksyihin. Siitä seuraa onnettomuus,
elinikäinen taakka, elin aiheuttanut, syvälle tunkeutuva, sisään porautuva,
elimen luovutus takaisin omistajalle, housut kiinni, liikenneonnettomuus, sitä
tarkoitin, liftari kyydissä, nuori tyttö, tuskin täysi-ikäinen,
naistenvankilaan matkalla, miksi? Törmää koululaiseen, tiellä juoksevaan, ei
suojatietä, ei liikennevaloja, tietenkään. Salaavat tapauksen, miksi? Mikä saa
liftaritytön vaikenemaan, se että hänellä on vielä suurempi salaisuus
kannettavanaan, niin juuri kannettavanaan, onko hän raskaana? Ei siitä saa enää
nykyisin salaisuutta niin kuin ennen. Hänellä on mukanaan kiellettyjä
lääkkeitä, just det, hän on viemässä niitä naistenvankilaan, äidilleen, ei!
Vaan tyttöystävälleen, liftari on biseksuaalinen, hän on karussa kotoa, niin!</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">***</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Jos hyppäämme hänen
kyytinsä, vierelleen, tai jos haluaa leikkiä hengellään, lavalle, pressu voi
olla hyvinkin joustava, kuinka vain, ollaan sitten varkain täällä,
salakyydissä, pressulla kierien, ja ehditään vilkaista taakse, vilkaisemme
taakse, kaikessa rauhassa oikein kunnolla, ja koska emme ole ratissa meillä on
aikaa tarkkailla oikein kunnolla jalkoihinsa tai pikemminkin askeleihinsa
keskittynyttä naista, jonka huulet tuntuvat tai näkyvät liikkuvan, ja jos vain
voisimme olla aivan hänen lähellään, rinnallaan, tai tulisimme vastaan,
tosiaan, jos niin, niin joutuisimme väistämään häntä, menemään kyljittäin joko
seinän viertä tai astumaan jalkakäytävältä autojen joukkoon, väistäisimme joka
tapauksessa, sillä nainen kulkee keskellä katua niin keskittyneenä seuraavaan
askeleeseen samaan aikaan puhuen, ohittaessamme hänet, tai kun hän nyt menee
ohitsemme, me kuulemme hänen äänensä, hiljaisen, jankkaavan, hän mutisee yhtä
ja samaa, ”onnettomuus”, elinikäinen”. Ja jos palaisimme takaisin autoon, katon
alle, penkille, tai sittenkin lavalle, ja katsoisimme huolellisesti taakse,
koska me voimme, meidän ei tarvitse katsoa koko ajan eteen, me voimme kääntää
päätä ympäriinsä kuin pöllö, ja siksi me edelleen näemme naisen viivasuoran
askelluksen ja alaspäin luodun katseen ja erityisesti huulet jotka liikkuvat,
näkisimme toki, ei epäilystäkään, ne liikkuvat koko ajan aina siihen asti
kunnes auto kääntyy Albertinkadulle ja nainen jää jälkeen, jatkaa suoraan kohti
koirapuistoa ja jää mielestä kohta.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">***</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Sydänkohtaus, pyyhi
pois. Ainoastaan auto-onnettomuus. Lapset, entä lapset, kun niitä voisi olla,
ei ole. Lepakko niskassa, kellarin ikkunasta syöksyvä hiiri. Mistä tuo tuli?
Aina pitää selittää, kuin omille lapsille, kuin opettaja, hitaasti ja
rautalangasta, jos ne sitten saa käsittämään, lukija käsittää myös,
rautalangasta, rautalangasta, myös itselleni, tärkeintä että itselleni. Henkilö
on, kuka? Auto-onnettomuuden silminnäkijä, edellä heittelehtivä auto, sitten
ojassa, mitä on tapahtunut? Sydänkohtaus? Ei, se pois, pyyhittiin. Mitä jos käy
käsiksi tyttöön? Normaalia, käytetty. Heittelehtivä auto, poliisi ei tiedä,
takana ajava henkilö näkee, tietää ja antaa vinkin, tarkistakaa onko kaiteessa
naarmuja, ei niin lähellä vaan kilometriä aiemmin, onko sorassa renkaan jälkiä.
Tästä me juttelimme jo aamulla, muksut aina vastaan, täynnä puberteettista
angstia, sellaisia nuoret ovat. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Se oli aivan normaali
tilanne, ajoimme rauhassa, matkalla mökille, minäkö olen silminnäkijä? Vai
Eerikki joka on juuri saanut ajokortin? Pitää perustella miksi hän on ajanut
kortin täällä kantakaupungissa, miksi meidän pitäisi asua täällä? Ei tietenkään
tarvitse, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sopivaa maalaispaikkakuntaa, ei jaksa
ryhtyä keksimään heille ympäristöä, räystäät tippuvat, ensimmäisenä pitää luoda
lumet, sellaista se on, pelkkää kylmää ja vaivaa, kyllä sen mummosta muistaa,
terveisiä sinne yläkertaan, tuuleeko siellä? Amerikkalaisen auton kuljettaja,
kuollut, menehtynyt vammoihinsa, niinhän ne sanovat, ollut yksin autossa, niin
lukee raportissa, apukuskin puoleinen penkki on tyhjä, missä on liftarityttö?
Häntä ei kukaan edes osaa kaivata, tytöstä ei kukaan muu tiedä, siis ei kukaan
tiedä, mutta missä hän on, ja kertomuksen kannalta olisi parempi, jos hän olisi
jättänyt jonkun huomaamattoman jäljen autoon, sellaisen jonka henkilö –
Eerikki? – vain voi tunnistaa, ja miten, eihän hän tiedä tytöstä mitään, tuskin
on ajatellut montako päätä autossa istuu, tytöstä ei kenties edes näy mitään,
nyt se tulee, ratkaisu: Eerikki jatkaa mökille, joka on melkein seuraavassa
tienristeyksessä, mökkitie, itse mökille on vielä matkaa, kun hälytysajoneuvot
ovat tulleet, hän jatkaa matkaa, annettuaan tietonsa, jatkaa mökille, saatuaan
sen lämpimäksi, niin juuri, ainaista lämmitystä ja lumenluontia, on kyllä kesä,
ja yöllä! Hän saa vieraan, yöllä, kun on niin hämärää että jokainen risahdus
pelottaa, tyttö tulee, jää pihalle, Eerikki kuuntelee oven toisella puolella,
pelkää, ei tiedä pelkääkö enemmän eläimiä vai mökkivarkaita, irtolaisia, avaa
kuitenkin oven, kun kuule tytön vetävän henkeä, ehkä niiskaisevan, niin tarina
lähtee aukeamaan. Onko kuski nähnyt hirven tai pelästynyt tai ollut kääntämässä
kasettia tai keskittynyt mihin, johonkin sivuasiaan, tätä pohtivat samaan
aikaan yövuoron poliisit, ei se voi olla hirvi, kukaan muu ei ole nähnyt mitään
erikoista, ei mitään mieleenpainuvaa, tie on ollut puhdas, kaikki on ollut
rauhallista, ei mitään syytä miksi auto olisi voinut ryhtyä heittelehtimään.
Poliisit tekevät listaa huomisesta, aikatauluttavat Eerikin kuulustelun
iltapäivään, ”poika taitaa olla aika järkyttynyt”. ”Tarkistitko oliko sillä
korttia?” ”Tietenkin, kun otin nimen ylös, ja sillä oli kasikympin lätkä
takaikkkunassa.” ”Mitä se todistaa?” ”Harva kortiton pitäisi sellaista, vai
oletko huomannut?” ”No niin no”. Puhelin soi, faksi alkaa raksuttaa.
Hämeenlinnan jättämä ilmoitus pikkupojan katoamisesta vilistää poliisien
sormien läpi. ”Täytyy ehkä tutkia tietä taaksepäin?” ”Tietenkin tietenkin.”
”Aamulla, kun ei ole liikennettä.” ”Niin, niin.” ”Jos se oli hirvi, oletteko
ajatelleet?” </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">Hirveä, karhua, onko teillä? Mikä vuoronumero? On tässä. Heinäkuu,
tarkoitan numero seitsemän, no niin, katsotaanpa, mitähän me tänään syötäisiin,
montako meitä on? Kolme. Tai neljä. Sen verran, kuulostaa hyvältä, paljonko
maksaa, oh, en minä sitten voi, laitetaan vain kaksisataa grammaa, niin juuri,
alkupaloiksi, vai että oikein sataseitsemänkymmentäviisi markkaa, teillä
edelleen laatu maksaa, se on oikein, ja sitten broileria. Kiitos. Miksi minä
aina punastelen! Miksi rupean änkyttämään noiden takia. Pitäisi aina antaa
mennä ruotsiksi, aina, silloin loppuu tuo ironinen hymyile kuule, varo vain
etten laita sinua kirjaani, teen sinusta hakkelusta, juuri niin, lihamyllyn
läpi, teen sinusta kouluttamattoman juntin, mistä te näitä saatte, kuka teille
näitä pyytää, tuleeko näitä poliiseilta, onnettomuuksista? Hyvää päivänjatkoa,
Pierre, teurastaja, butcher, Boucher, butch, niin juuri! Hei hei. Myötähakkaaja
vastakarvaan nauraja, niin juuri elinikäinen puute. Rakastava aviomies, jos
taustalla on väkivaltaa perheessä, siitä seuraa sydänkohtaus, minimissään,
domestic violancé, vähän ranskaa kehiin, voi kun pitkästä aikaa pääsisikin,
koulussa sai aina turpiin kotikissa saa nyt, siirtää lapsena kokemansa
vääryydet vaimoonsa, niin se olisi luontevinta rautalankaa taas ja paljon, fan
myöskin, unohdin hiivan, ei saa leipää muuten, pakko se on saada, pakko poiketa
tuonne, Kukkuraan, siellä on se kassatyttö aina tyrkyttämässä niitä lappusia ja
nauraa minulle, ei edes hymyile sisäänpäin niin kuin kirjoissani vaan päin
naamaa, joskus jopa avoimesti, mitä minä sen lappusilla, hiivaa, ei muuta,
jätän kassit tuulikaappiin, kai niin voi tehdä, kai voi tehdä mitä tahtoo,
hetkinen, karhut, hirvet, onnettomuus, Eerikki mökillä ja tyttö, nyt tarkkana,
hemmetin hurjastelijat, kerta vielä äänimerkkiä niin heristän! Avaa ikkunan ja
huutaa. Onko tuo sähköikkuna kun noin liukuu. Huutaa minulle. Kaheli, nuori,
miksei, syyllinen, tuollainen potentiaalinen raiskaaja. En vastaa sen huutoon,
olen noiden yläpuolella ainakin sen kolme kerrosta, en ole huomaavinani noita,
tuollaisia ei parane huomata tai huomaa olevansa ties missä. Ne ovat juuri
tuollaisia, mekaaniset hirvet, nuoret miehet, ennalta arvaa mitä päässä
liikkuu, siinä mielessä huonoja syyllisiä, mikä sitten eteen? Ainakin pitää
ottaa selvää automerkeistä, amerikkalaisista, lehdessä varmaan on,
automyyntipalstalla, amerikkalaiset ovat pahimpia, Anglialla ei saa koululaista
hengiltä tai epäillä hirveen törmänneeksi, sen pitää olla iso ja pahanaamainen,
muuten ei saa uskottavasti pahaa esiin, pitää olla jotain jotta pikkupojan ja
voiman ero selkiytyy, rautalankaa, piikkilankaa, poika on lentänyt ojassa
olevaan piikkilankarullaan, ruosteiseen, painunut syvälle horsmien joukkoon,
onko Hämeenlinnassa niitä, pitää tarkistaa, miten? Ajaa bussilla se matka,
joskus, miksi, minne minä menisin, Tampereelle, mitä siellä on, pökeröjä.</span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-85106346175791513772013-08-01T14:41:00.002-07:002013-08-01T14:41:38.456-07:002 Rip jatkaa keskeytymätöntä otettaan<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyText, li.MsoBodyText, div.MsoBodyText
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
color:#FF9900;
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Tielleen tulleista
häiritsijöistä piittaamatta hän hakee kadunpäähän poikittain parkkeeraamansa
auton takaoven eteen. Auto on Ford Ranchero, toffeenvärinen lava-auto, jonka
hän on hiljakkoin ostanut luotolla. Edellinen ravintolapäällikkö, vaimonsa
kanssa Itäkeskuksessa avattuun pitseriaan siirtynyt monikätinen puuseppä, oli
rakentanut omin käsin baarin viisi metriä pitkän tiskin, mutta hoitanut
kuljetukset kuriiripalveluna. Rip, määrätietoinen mutta kädentaidoiltaan
heikompi uusi päällikkö aikoo kohentaa Eerikinkadun numerossa 43 sijaitsevan
korttelikapakan tulosta hoitamalla tarvikekuljetukset itse. Ennen kello
kymmentä hän lähtee matkaan, näinhän on sovittu, ja törmää ovellaan
toistamiseen ulkomaalaiseen näköiseen naiseen ja tämän kahteen lapseen, joiden
perimä on ilmeinen. Heillä on jokin hätä, jano ainakin. Tarjottuaan naiselle ja
lapsille juomat ja lukittuaan visusti oven, hän jatkaa autolla katua ylös.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">***</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Siinä ne nyt taas
ovat. Nainen kahden lapsen kanssa, nainen näyttää pelästyneeltä, kääntyy, ei
voi olla, toistamiseen nähtyäänkään, lasten äiti, tumma, jostain kaukaa,
idästä, lapsilla on hiekanvärinen tukka ja vaalea iho. Nainen on nainen vaikka
näyttää nuorelta, mahdoton sanoa minkä ikäinen se on, viisitoista vai
kolmekymmentä, ne ovat aina tuollaisia. Nainen näyttää pelästyneeltä ehkä
siksi, että peruutan auton melkein sen kylkeen, ei vaan vierelleen, hän on
kapuamassa lasten kanssa viinakorien yli, hetken aikaa näyttää siltä kuin he
olisivat joukolla pyrkimässä takaovesta sisään. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">– Olette auki? hän
kysyy noustuani autosta, en ole huomaavinani, keskityn heittelemään koreja
pressun alle. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span>– <i>Are You Open?</i> <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">En tiedä menikö se
niin, ehkä sieltä puuttui ärrä, ehkä puuttui, perinteiden mukaan pitäisi
puuttua. Vilkaisin naista, tyttöä, laskin heti perään katseeni, en edelleenkään
sanonut mitään, aivan lukossa koko mies. Se mitä minun olisi pitänyt sanoa,
oli: hei, nyt on maanantai, kello kymmenen, herää.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Naisen sijaan
vilkaisin lapsia. ja erityisen pitkään ja merkitsevästi, ne näyttivät alle
kouluikäisiltä, tietenkin näyttivät, muutenhan ne olisivat koulussa, toisaalta
on loma-aika, sitten ne voivatkin olla koululaisia, mitä väliä, minun ravintolassani
ei lapsia käy kuin myymässä vappumerkkejä ja niitähän meillä ostaa joka toinen
ja kaikki vihreän liiton kumpparimiehet. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">– Emme me ole <i>open</i>,
vastaan pitkään harkittuani.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">– Saako teiltä
jäätelöä? nainen jatkaa lespaavalla englannilla. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Hänen äänensä on
kiihkeä, nopea, se on niiden rytmi, ja <i>ice cream </i>-sanan kuultuaan lapset
näyttävät läkähtyneiltä kuin koulutetut koiranpennut, mitä jos he sittenkin
tulevat jostain kauempaa, ovat turisteja ja tilausäiti on viemässä niitä
nähtävyydeltä toisaalle – aivan sama edelleen. Kello tulee kohta kymmenen.
Myönnetään, on kuuma päivä tulossa. Mutta että kymmeneltä jäätelöä, minulta,
tämän kadunpäätteen päässä. Nappasin viimeisen korin oviaukkoa tukkimasta,
vaistosin samassa että tämä on vaaran paikka, että nyt<span> </span>keittiöön pääsee kuka tahansa, varsinkin
liinatukkainen rasavilli. Viskasin korin niin nopeasti kuin pokeriani
menettämättä kykenin lavan alle, korvia riipi, kun kuulin miten vihreän
muovikorin karhea alapinta raapi lavan virheetöntä, vastamaalattua pintaa.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">– Seis, paikka!</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Huudahdin niin, että
päässä kilahti. Työnsin lapsia kauemmaksi ovensuusta, mulkaisin naista, sen
otsaa, hän oli niin lyhyt, palasin sisälle, kiireellä, niin että olin kompastua
Lainatavaran kumimattoon, riensin baariin korvat höröllä, sisälle eivät
ainakaan tule saatana. Otin pyramidiksi kootun, meillä kaikilla on luppoaikaa,
muovimukitornin huipulta kolme mukia, sormi epäröi hetkisen limupistoolin
napeilla, mitä niille antaa, tuossa kulttuurissa, millaiset vanhemmat niillä
on, saavatko ne edes juoda sokerivettä, pitäisikö antaa maitoa, se on vanhaa,
perjantailta, ja painoin s-kirjainta. Sooda riittää, kuplavesi, se on firmalle
ilmaista, hiilihappo tulee panimolta, vesi, se kai maksaa, en tiedä, taloyhtiö
maksaa, kai, nämä ajatukset kulkivat lävitseni nopeammin kuin salama, olin niin
hiton numeroiden orja ja taseiden, etten edes oikeasti harkinnut tarjoavani
niille muuta kuin s-kirjainta, ilmaista vissyä. Sitruunaa ei ole, ei edes
koristeeksi, tai on tuossa joku kantapala lauantailta, hyvin kuivahtaneita, ei
kehtaa, ei edes ulkomaalaisille. Palaan takaovelle kolme mukia kourassa, nainen
kyttää ovensuussa ikään kuin olisi tulossa kaupustelemaan kampoja tai uskontoa,
lapset molemmin puolin, onko niitä laillista käyttää tuollaisessa hommassa, nyt
alkaa hieman sapettaa.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">– Jäätelöä? nainen,
sen täytyy olla tyttö, toistaa, nyt suomeksi. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">– Tässä, minä sanon,
ja pusken heidät sivuun ovensuusta, – <i>soda-pop</i>, lisään varmistukseksi. –
Voitte jättää kupit tuohon, näytän jalkakäytävää. – Ei maksa mitään, lisään
vaikkei nainen sitä kysykään.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">***</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Tarjottuaan juomat ja
lukittuaan visusti baarinsa oven ravintolapäällikkö heittäytyy vuoden
seitsemänkymmentäyhdeksän mallia olevan Ford Rancheron leveälle penkille ja
siirtää vaihteenvalitsimen D-asentoon. Hän on miltei ja mielenosoituksellisesti
polkaisemassa kaasua, saadakseen vähän ääntä aikaan ja asvalttiin kuminjäljet,
kunnes muistaa lavalla olevat juomakorit, puree hammasta, avaa radion
rauhoitellakseen hermojaan, ja lähtee liikkeelle kevyellä kaasujalalla kuin
olisi kuskaamassa ruumisautoa. Hän siirtää auton juohevasti keskikaistalla
tietäen, ettei tällä katuosuudella kulje tähän aikaan ketään, ja jos kulkee
eivät he kaksi eivät mahdu toistensa ohitse toisen väistämättä, Rip ei aio
väistää, siitä pitää huolen hänen autonsa puolitoistametrinen etusäleikkö,
jonka piti riittää säikyttämään japseilta riisipuikot kurkkuun.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">***</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">RAINER</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Kyllä tämä tästä,
piimää ja makkaraa, pitää ottaa seinästä kiinni, likainen kuin mikä mutta
minkäs teet, tuosta on parempi napata, juoksurännistä, ottaa kiinni, huh, se
liikkuu, toivottavasti ei tule koko taloyhtiö alas, varovasti nyt, ettei hiha
nappaa kiinni ränniä kannattelevan vanteen ruuviin. Ei tästä ilman kävelykeppiä
oikein, hiivatin hiiskatti, tule mitään. Viime talvena hattukauppa oli vielä
auki, siellä mahtoi olla joskus jonkinlaisia keppejä, tosiaan, keppejä, ei
mitään kunnollista, jotain italialaista tikkua, likka kyllä sanoi että
sairaalasta saisi sairaalan sauvan, invalidin sauvan, ei hiiskatissa, en minä
sellaista, siirryn sitten suoraan pyörätuoliin tai ruumisautoon, jos niin
pitkälle mennään, voi runous, tässä ehtii tulla pissahätä ennen kuin ehdin
perille asti, kermaa ja leipää, ei vaan makkaraa, mitä sieltä nyt puuttui,
nuuskaa voisi kanssa, paljonko minä otin rahaa, onko kukkaro missä, on se
siellä, helisee kyllä, tässä se on kaikki mitä elämästä on jäljellä, tästä jos
pitäisi tehdä värssy, muisto viimeisestä päivästä, tuupertui kadulle lätäkköön
kainalossa nuuskaa ja pissaa, mitä minä sanoin, ei olisi pitänyt laittaa
liivejä, kiristävät, mitä tuo tuossa tööttäilee iso laiva, keinahtelee vieläkin
vaikka on pysähtynyt jo aikoja sitten, melkein kuin ne muiluttajien kärryt, jaa
se on tuo, señor jefe, paljonko se tienaa, vain onko se se, näkee huonosti, jaa
se avaa oven, pitääkö muka mennä sinne sisään, en minä, minä olen menossa
kauppaan, ei se kuule, pääseekö tuosta auton välistä, se on seisonut kauan
pölystä päätellen, hiekkaa tämä on, tuntuu kämmenpohjassa saakka, seissyt
samassa paikassa koko talven, vieläköhän niissä henki pihisee, pitäisi kai
soittaa tai laittaa likka asialle, en minä sinne mene enkä autoon, kauppaan
tässä ollaan menossa, on se iso ja leveä penkki, jos nyt<span> </span>hetkeksi vain, vai tällaisen on poika
hankkinut, aikamoinen syöppö, mitä? Sulje tuo toosa eihän tässä kuule omaa
ääntään, hemmetin leveä ovi ja mikä penkki, kuin ennen vanhaan, kyllä tässä
kelpaa friiduja kiksauttaa, mitä? Oletkos päässyt kokeilemaan, elämässä
ollenkaan, mitä? Että olenko minä, kysy vain koska viimeksi. Käyntikortteja, no
joo, omiksi tarpeiksi. Vai että viisisataa. Ei kellään ole niin paljon ystäviä,
ei edes tirehtööreillä, pojalla alkaa nousta pissa päähän, tiedän ettei niin
pitäisi sanoa, vanhan ukon oikutteluja, mitä niitä häpeilemään, parasta että
nousen etten pilaa hienoa autoa, voi pian houkutella kaupungin kaikki naiset
juoksemaan perässä, kun haistavat meikäläisen uroon, tuhat? Se on paljon, en
tiedä jaksanko. Kunhan nyt ajankuluksi yritän. Ei tässä muuten mitään, ei ole
asiakkaita, ei paljon ketään, kaikki mennyttä, jäljellä olevat pystyy
luettelemaan kaikki, annas kun aloitan, mitä? Ei ole tullut käytyä, on enemmän
tullut istuttua omissa oloissa, lääkärin määräys, ja niin, mitä, ei koskaan
perjantaina, sen kieltää jo likka, kun se tulee aina istumaan. Tuntikausiksi
muka tiskaamaan, rahaa se kerjää, niin ne aina. Kaikki? Minä en, siinä olet
oikeassa, minä en. Mitä? Ei minun ikkunani anna kadulle, mitä se sellaisia
utelee, kellarista kyllä näkyy ja näkyisi paremmin, jollei Hildebrantien romu
olisi ikkunan edessä, vai että jonoa? Kaikenlaista, ihanko totta, jaa se tuhat
sitten, satasella, tai en minä tiedä mitä tuollaiselta viitsii veloittaa
muutamaa kymppiä enempää. Kaksisataa? Johan nyt, miksi ei. Sillä saa aika
komean kävelykepin. En minä tiedä minne sen hukkasin, eipä huolta, aina ne on
löytyneet. Eivät ole kuin sateenvarjot? Mitä se puhuu. Eipä kai, mitkä hiivatin
sateenvarjot. En tiedä, tai vähän niin kuin muisti, mitä? Ei rahan, mitä se
tarkoittaa, vanhan pää ei pysy mukana enää. Virvokkeina? Mitä se tarkoittaa,
nuori kloppi, puhuu ihan hepreaa, ihan kuin likka, se se osaa olla joskus
pahana, pelkää ettei jää perintöä kun pappa vetää kaikki kitaansa, ettei jää
enää mitään, mitä se huolehtii, on kuitenkin painokone, sitä se ei osaa muuttaa
rahaksi, sitä se pelkää. Osta painokone, mitä. Saisit painaa itse omat
käyntikorttisi, ei se mitään nykyaikaa ole sillä veivata, ei mitään offsettiä
eikä xeroxia, pelkkää mustetta vaan ja lihasvoimalla, eikö se tuollaiselta
tikkunekulta muka luonnistu. Onko teillä konjakkia? Ei kotimaista, <i>una
mierda</i>, saisi olla ranskalaista mieluiten espanjalaista <i>mucho fuertea,
entiendes?</i> Kylläpä tuli yhtäkkiä kiire, nähdään, nähdään, soitellaan ei
soitella, puhelin ei toimi, käymään vain, katsellaan, mutta mitään en juo
tarjoan vaikka tyttärenpojalle sitten sille maistuu. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-31347353694385906892013-07-31T15:46:00.000-07:002013-07-31T15:46:32.480-07:00Rip törmää odottamattomiin ongelmiin<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
--></style><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Nyt jo näin lämmin.
Tähän aikaan aamusta on tämä katuosuus parhaimmillaan. Talojen seinät kylpevät
valossa. Auringonsäteet keimailevat autojen puskureissa, ujuttautuvat
häpeilemättömästi sisään avonaisista ikkunoista, valaisevat kodit, saavat
ärtyneet ihmiset hyräilemään ja häkkilinnut laulamaan kilpaa puistikon
varpusten kanssa. Valo hieroo keltaiseksi rapattua seinää saaden sen näyttämään
rasvaiselta munakkaalta, maasta nousee kuivuneen viemärin lemu ja lämpimän
asvaltin tuoksu. Puistikon penkiltä kuuluu korkin naksahdus, sitten tutut
rasahdukset. Muutama minuutti vielä, vain vähän aikaa enää, mutta kuitenkin sen
verran, että ehtii nostaa keittiöjakkaran kadulle ja istahtaa, kaivaa farkkujen
taskusta bensasytyttimen ja rintataskusta savukkeen, tämän kaiken hän tekee
täyden kahvimukin kanssa taiteillen, näennäisen rentona, hetki aikaa rentoutua,
tämän hän on lukenut lehdestä. Tähän hän vielä tulee laittamaan terassin, jos
saa luvan. Pelkästään aamiaisen ajaksi, se on selvää, siksi kunnes aurinko
kääntää kadun tälle puolelle selkänsä. Muutama pöytä ja ainoastaan
kaksinkertainen määrä tuoleja, että ohi pääsee kulkemaan, ettei kukaan pääse
valittamaan. Ei tässä mitenkään vilkas liikenne ole, jalankulkijat tuntee
melkein jokaisen, jollei nimeltä niin tavoilta, tämä on kuitenkin kadun
loppupää, täältä joko lähdetään tai tänne palataan, läpikulkumatkalla ei olla
koskaan, ja jos sellaista yritetään, poiketaan välttämättä hänen baariinsa.
Nämä perusteet hän on pitänyt takataskussaan viikkokausia. Terassi olisi
helposti purettava, nostettavissa sisälle ne harvat tuolit ja pöydät, tai
sitten jos häntä todella kuunnellaan, ne voidaan siirtää auringon perässä kadun
toiselle puolelle. Hän voi sen aina aamulla pystyttää tai kuka vain, ei ole
vaativa homma, joku muu kattaisi ja tarjoilisi, hän rakentaisi ja purkaisi ja
olisi aina saatavilla jos tulisi ongelmia, mutta tarjottimeen hän ei suoraan sanoen
halua enää koskaan elämässään tarttua. Aamupäivisin tarjoiltaisiin kahvia ja
croissanteja, niin hän on suunnitellut, ei missään tapauksessa lihapiirakkaa
eikä olutta, tähän hän ei missään nimessä lähde, tätä hän ei aio ehdottaa
vaikka tietää hyvin kuten hänen kuulijansakin tietävät, että kahvilla ja
croissanteilla ei tehdä rahaa. Ei sen väliä, hän ajattelee, ja ajattelee
samalla aurinkoa joka hymyilee hänelle niin kuin avonaisten ikkunoiden takana
vihelteleville naapureille. Pelkästään naapurisovun takia hän ei yritä saada
katuosuutta vallattua asiakkailleen, ei tietenkään, hän ei ole ahne, hän haluaa
vain olla kansainvälinen, ja sitten jos he kuuntelevat häntä ja luottavat
häneen, hän voi osoittaa että tämä kaupunki on valmis liittymään muiden, parempiensa,
vapaamielisempien joukkoon. Valmis ja valmis. Hän keinuu seinää vasten silmänsä
sulkeneensa ja kuvittelee itsensä ulkomaille missä kaikki on sallittua ja
ihmiset sen tähden onnellisempia. Hän tekee torkkuvaa asentoa, antaa Camelin
kärytä sormessaan toimettomana, yrittää parhaansa mukaan käydä
välimerellisestä, ja samaan aikaan pää laskee kuluvia sekunteja, melkein kuuluu
kuinka tikittää. Hän on sulkenut silmänsä myös siksi, ettei näkisi ketään,
ettei tarvitsisi puhua mitään, ei näin hyvissä oloissa haluaisi joutua
tekemisiin kenenkään kanssa, ei kävellä heidän päänsä sisään. Hän ei kaipaa
seuraa, ei aamuisin eikä päivisin, vain lämpöä hän hamuaa, hetken edes, vain
hän ja auringonpaiste vielä sen hetken, kun se tähän paistaa, ja se paistaisi
kaksikymmentäkaksi minuuttia ja muutaman sekunnin päälle, sen hän oli laskenut
ja ottanut myös huomioon kesän etenemisen ja päivien vääjäämättömän
lyhenemisen. Elokuussa tähän ei kannattaisi nostaa enää muuta kuin lehtiharava.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Sekunnit vaihtuvat
minuuteiksi, hänen ruumiinsa tuntee kellon käynnin. Savuke hänen veltossa
kädessään on sammunut, sylissä pitelemänsä kahvi jäähtynyt, hän valuttaa sen
hiljalleen maahan, kivijalkaa pitkin, kaivaa farkkujen kellotaskusta, siinä
missä taskunauriita pidetään, siis kortsutaskusta, amerikkalaisen sytyttimen ja
kaivaa ryppyisestä askista uuden savukkeen. Hän yrittää polttaa silmät kiinni,
teeskennellä monitaituria, nukkuvaa polttelijaa, nojaa talon seinään korkealla
keittiöjakkaralla, ei kovin luonteva näky, ei niin että olisi ketään pettänyt,
sen arvaa että kohta joku tulee häiritsemään.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span>– <i>Excuse me, are you Rip…?</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">***</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Tämä tapahtuu
kesäkuussa 1990 hieman ennen kello kymmentä aamulla. Nuorehko, vasta muutamaa
viikkoa aiemmin pestinsä saanut ravintolapäällikkö valmistautuu hakemaan maahan
juuri saapunutta tequila-erää, ensimmäistä koko maan historiassa, sen mitä
nuori mies historiaa tuntee. Odotellessaan kellon etenemistä kohti kymmentä
ravintolapäällikkö, jonka kohta tulemme tuntemaan paremmin nimellä Rip, keittää
kahvit ja katselee aamuauringon viipaloimaa hiljaista katukuilua, ei ihmisiä,
ne ovat jo töissä tai maaseudulla lomalla, ei ketään paitsi mustia lintuja ja
muun muassa kitaralaukkua kantavan irokeesitukkainen kaveri, joka päätyy
kapakkaa vastapäätä olevaan puistikkoon istumaan. ”Vanha viina haisee tänne
asti”, ravintolapäällikkö tuumiskelee, hän tuntee työntekijänsä. Hän yrittää
soittaa pomolleen, sillä päällikkönäkin hän on vain suuren ravintolaketjun
renki, hän haluaisi keskustella terassista ja uusista pöydistä ja tuoleista ja
kaikkein eniten hänen mieltään painaa kysymys uusista tuhkakupeista. Hän ei saa
pomoaan kiinni ja päätyy ainoastaan flirttailemaan ravintola-yhtiön
puhelinkeskuksen kanssa. Kello ei ole vielä lähelläkään kymmentä, hän ehtii
hyvin käydä istahtamassa ulkona aamukahvilla. Sen pienen hetken kunnes, kuten
tavallista, häntä häiritään. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span>***<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Sitä saisi niin
paljon enemmän aikaiseksi ja niin edelleen. Sisälle palattuaan hän kulkee
tarkoituksettomasti sinne tänne, kiirehtii vaikkei ole kiire, edestakaisin salin
läpi keittiön kautta takaisin aulaan, poimii kolmannella kerralla tuulikaapin
ohi mentyään sanomalehden postiluukun alta, katsoo vessat, naisten vessan
erityisen tarkkaan, ei näy verta, inhoaa verta, palaa saliin ja hetken
emmittyään flipperin kohdalla laittaa johdon pistorasiaan. Ilman täyttää pauke
ja kolahtelu, kone virittäytyy. Äänet ja auringonpaisteen kanssa kilpailevat
välkkyvät valot lataavat myös häneen virtaa, hän ei ole enää yhtä
äänettömyytensä kanssa. Hän ottaa juoksuaskeleen ja hyppää, iskee salin kattoa
kannattelevan, ikihonkaa paksumman tolpan päähän teipattua pahvikylttiä, jonka
toisella puolella lukee Cheers, toisella puolella vuosiluku 1940 ja
oluenroiskeiden, kuolleiden kärpästen, hämähäkinverkon ja tupakan kellastama
teksti: <i>Bertolt Brecht asuu yläkerrassa, älkää herättäkö vanhusta</i>.
Teksti ei merkitse mitään, ei hänelle, koko yläkerta on vitsi, jatkuva ongelma
joka ei poistu ennen pikaista kuolemantapausta. Yläkerta ja sen
kuulonhuoltoliittoon ja työsuojeluviranomaisille valittava rouva, joka ei
suostu lähtemään asunnostaan edes ravintolayhtiön tarjoamaa runsasta korvausta
vastaan, on saanut ravintolayhtiön laskemaan ravintolan kattoa kolmekymmentä
senttiä ja tuhlaamaan satatuhatta markkaa äänieristyksiin, jotka ovat
tuoreimman työsuojeluviranomaisten mittausten mukaan laskeneet yläkertaan
kantautuvaa mökää yhden desibelin. Ravintolapäällikkö laittaa soimaan House of
Loven esikoislevyn, hyppyyttää neulan yli ensimmäisen raidan löysäilyn ja
työntää namikat yhtyeen hittikappaleen käynnistyessä juuri niin pystysuoraan
kuin mahdollista. Näin hän karistaa viimeisetkin unenrippeet silmistään, näin
hän toimii vain piristyäkseen. Hän pitää äänentason juuri sillä tasolla kuin
heille on luvattu ja mikseripöydän volume-namikoiden kohdalle ruuvattu
lattarauta antaa ymmärtää, ja on varma että nyt, kun sali on tyhjä, yläkertaan
kaikuu sen verran lujemmin, että sveamamman kähärät oikenevat ehkä viimeistä
kertaa. Näin hän haluaa edes auttaa vanhusta ja ravintolayhtiötä toivottuun
lopputulokseen kun ei kerran raha ei ystävällinen puhe riitä. Vai vielä Bertolt
Brecht.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Rip, nuori
ravintolapäällikkö, nostettuaan musiikin äänentason mieleisekseen ja saatuaan
itsekseen kolahtelevan ja juttelevan flipperin seurakseen, on valmis
lähestymään pimeää. Hän menee kellariin, siellä on hänen toimistonsa, entisessä
kylmävarastossa. Kellarissa on paljon muitakin huoneita, useimpiin hän ei edes
välitä tutustua, siellä kummittelee, onneksi konttori on huoneista, tai
selleistä, siitähän kellari nimitys tuleekin, eikö totta, ensimmäinen. Alas
hiivittyään, kovaäänisen musiikin ja etäisesti naksuttelevan ja rupattelevan
flipperin sekä kahvintuoksun keittiön luoman valheellisen turvallisuudentunteen
myötä, hän palaa muina miehinä takaisin ylös. Muina miehinä tarkoittaa, koska tätä
esitystä hän tekee vain itselleen, että hän tulee esiin ilme tuimana, leuka
hieman rytyssä, katse kohdistettuna betoniaskelmiin, selvästi näkee että hän on
fokusoitunut tehtäväänsä eikä mihinkään muuhun. Hän tuo mukanaan kassakoneeseen
kuuluvaa muovikaukaloa, johon laitetaan setelit ja kolikot, seteleitä ei näy,
kolikoita senkin edestä, kaukalon päällä helkähtelee baarin jokaisen loven
avaava avainnippu. Siksi tuima ilme ja tasapainottelu on tärkeää, erityisesti
jos laatikkoa kannattelevien, tosin eihän se mitään paina, molempien käsien
sormien ympärille on takertunut tyhjä pullo. Kaiken tämän lisäksi
ravintolapäällikön leuan alla on uusi, rypytön savukeaski. Baarin taakse
päästyään, laskettuaan pullot tiskialtaaseen ja työnnettyään rahakaukalon
kassakoneeseen, Rip kaataa itselleen mukillisen kahvia, lusikoi runsaasti
joukkoon sokeria ja repii auki uuden savukeaskin. Kahvia maistettuaan, se on
liian kuumaa, hän huuhtelee tuomansa pullot vesihanan alla, pullot näyttävät
olevan jolleivät homeessa niin ainakin hämähäkinverkoissa. Hän pyyhkäisee
pulloja hätäisesti, ottaa vihreän, täyden korin, poistaa sieltä osan, ja
vaihtaa tilalle juuri huuhtelemansa, asettaa uuden, tyhjän vihreän korin äsken
järjestelemänsä päälle, täyttää sen niin ikään äsken pois ottamillaan
pulloilla, kori ei tule täyteen. Rip muikistaa suutaan tyytymättömänä. Hän ei
enää halua palata kellariin. Hän työntää keittiöstä lähtevän heilurioven auki
ja menee määrätietoisin, joskin myös toiveikkain, askelin flipperin ohi ja
levysoittimen ohi baarin perälle, sinne missä on vesivanerilla peitetty
biljardipöytä on. Hän nostaa vihreää veraa suojelevan vanerikannen, löytää
viinipullon ja kahvilikööripullon, löytää sohvan alta lisäksi ulkomaalaiselta
näyttävän viinapullon, jonka aikoo laittaa punaiseen koriin, aivan sen
keskelle, niin hän saa korit täyteen haluamallaan ja vastaanottajaa
toivottavasti tyydyttävällä tavalla. Hän maistaa kahvia, onko se jäähtynyt, ja
nostaa korit takaovelle, vilkaisee kelloa, menee puhelimelle, soittaa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">– Ei ole vielä tullut?
hän varmistaa, mahdollisimman kuivasti. – Jep, soitan uudestaan myöhemmin. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Rip on laskemassa
kuulokkeen alas.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">– Tai hei kuule…! hän
vaihtaa puheensa flirtintapaisen, sillä hän pitää yhtiön puhelinvaihteen
pirteästä äänestä. – Voisitko mitenkään etukäteen vihjaista, sitten kun hän
herää toimiston soffalta, Rip naurahtaa, – että minä niistä tuhkakupeista,
aivan niin, niistä taas, niistä peltisistä korkinavaajista, kyllä… </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Ja taas hän
naurahtaa, oikeastaan hörähtää, aivan turhaan, näin hän kuivattaa flirtin
äänestään ja muuttuu hetkellisesti pelleksi, kuulemiin. Hän laskee luurin,
vilkaisee kelloa, kaivaa taskujaan, käy uudestaan salin perällä, nostaa sohvien
pehmusteet ja saa saaliikseen kaksikymmentäpennisen. Se ei riitä mihinkään, hän
jättää sen sinne.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Hän on
kaksikymmentäviisivuotias, hieman alle satayhdeksänkymmentä senttimetriä pitkä
ja painaa kuusi tuoppia juotuaan melkein seitsemänkymmentä kiloa. Hänen
ohimoillaan on pälvi ja hänen kynsissään on valkoisia laikkuja jonkun
vitamiinin puutteen takia. Hänellä on polvista revenneet vaaleansiniset
farmarit ja valkoinen kauluspaita ja turhan järeät kaivosmiehen saappaat. Hän
näyttää kireältä, aina samalta, näin nyt yksin ollessaan, ja hän puhuu paljon
itsekseen, mutisee, kiroilee, ähkii pelille, kellolle, puhelimelle joka ei soi.
Seurassa ollessaan hän on erilainen, se on jo melkein ammatin velvoittama
pakko. Seurassa hän on empaattinen, valmis kuuntelemaan, hymyilevä ja
ymmärtäväinen. Joskus vapaalla ollessaan hän pääsee eroon tästäkin, silloin hän
on täynnä itseään, silloin hänen äänensä on kuuluvin, silloin hän kilpailee
sutkausten määrässä ja volyymissä telkkarin komediaohjelmien kanssa. Hänen
silmiensä alakuloa ei mikään kuitenkaan pysty peittämään. Silmiä joista
ahdistuneisuus aina paistaa, oli hän sitten yksin, töissä ihmisten ympäröimänä
tai vapaalla, sen pienen hetken saatuaan siimaa ennen kuin seuraava aamu ja
seuraava työpäivä koittaa. Hänen monotoninen äänensä joka ei intonaatiota tunne
ja hänen alakuloiset silmänsä jotka eivät syty nauramaan silloinkaan, kun hän
itse kertoo kaikkein hervottomimman jutun siinä puoli kahden aikaan yöllä,
tekevät hänestä oudon. Hänestä eivät saaneet selvää hänen rakkaat ystävänsä
jotka katosivat hänen päästyään ravintolapäälliköksi, eivät liioin hänen uudet
asiakkaansa jotka eivät edes vaivaudu muutaman juoman juotuun. Hän myy paljon
drinkkejä melkein joka ilta. Maanantaisin ei niin paljon. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Tänään on maanantai,
aamu kymmentä vaille kymmenen. Rip huomaa saman vilkaistuaan olkapäänsä taakse,
ja keskeyttää pelin. Hän antaa pallon vieriä mailojen läpi, ruuvaa flipperin
etujalat alemmaksi, samaan kohtaan kuin Raha-automaattiyhdistyksen mies ne oli
säätänyt, ja vetää sähköjohdon irti. On tärkeää vetää johto irti, jos haluaa
vielä pelata ilmaiseksi. Johdon irrottamalla muisti tyhjenee, pelistä siis, ja
niin katoavat päivän parhaat tulokset ja vapaapeli on aina päivän parhaan
hallussa. Rip kiskaisee hartioilta revenneen kauhtuneen farkkutakin niskaansa,
nappaa kassakoneen muovilaatikon päältä avaimet, helisyttelee niitä kuin Tarzan
teilaamiensa natsien kunniamerkkejä, katkaisee kahvinkeittimestä virran, kaataa
kuusi kuppia viemäriin, hapuilee savukeaskia taskustaan, tönii vihreät ja
punaiset korit takaovelle, avaa oven ensin, maistaa aurinkoa.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span>– <i>Excuse me, Rip…?<o:p></o:p></i></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-75886606530546833262013-07-11T17:54:00.002-07:002013-07-11T17:54:41.959-07:00Tippaklinikka II, both moist & sordid<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 240.95pt right 481.9pt;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyText, li.MsoBodyText, div.MsoBodyText
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyTextIndent, li.MsoBodyTextIndent, div.MsoBodyTextIndent
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-indent:65.2pt;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
mso-bidi-font-size:9.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Edellisessä
työpaikassa mikään ei pysynyt salassa, en tiedä missä vika, ehkä meidän
ammattikunta oli yhdessä postinkantajien kanssa vaan niin sisäsyntyisiä
juoruilijoita, ettei mitään häpyä, jos olisi kisa, se olisi tiukka taisto.
Vaitiolovelvollisuus valtion hommissa ja niin nytkin. Jos joku
kaupunginvaltuuston jäsen osoittelee illan pimeinä tunteina jäsentään samaa
sukupuolta kohti, niin mitä sitten. Jos se osoittautuu science fictionin
harrastajaksi, tekisi mieli jo mainita siitä jollekin, mutta minä pidän pääni
kiinni. Ei kuulu minulle, jos se lukee Buck Rogersia ja käy yleisötilaisuudessa
kuuntelemassa, kun Linnunradan käsikirjaa liftareille käydään lukemassa meillä
ääneen, helvetin homo. Ja mitä siitä sitten jos käyn kaupunginklinikalla, ei se
ollut rahasta kiinni vaan häveliäisyydestä yksityisasioitani kohtaan. Jos
olisin mennyt työpaikan terveydenhuoltoon, olisin ollut merkattu mies iäksi,
sen verran minä tiesin ja tunsin niitä, etteivät niiden suut olisi pysyneet
supussa sekuntiakaan. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Rip istui kirja
sylissä, yritti lukea, aurinko heijastui sivuilta ikävästi silmiin. Hän hieroi
silmäkulmiaan, teeskenteli poissaolevaa, kuin tämä tilanne, hänen olemisensa
siinä, olisi ollut jokapäiväistä, ei vaan arkipäivää, ei siinä mielessä, että
hän joka päivä, vaan että ei tässä ollut mitään ihmeellistä. Lukemalla kirjaa
hän yritti osoittaa olevansa verenluovuttaja tai omainen tai jokin muu kuin
mitä oli, valitettavasti siinä osoitteessa, sillä pihalla ei ollut muita
päivystyksiä kuin sukupuolitautien poliklinikalla, joten aivan sama miten
paljon hieroi silmäkulmiaan, nenänvarttaan, tai oli lukevinaan kirjaa, hän oli
asiakas siinä kuin muutkin siinä ulkosalla, ystävällistä että heillä oli siinä
oma pieni terassi. Nostaessaan aika ajoin katseensa, kirjan sivuilta hohkaavan
auringon ärsyttämänä, hän vältteli katsomasta suoraan edessään istuviin hyvin
pukeutuneisiin nuoriin miehiin, joilla oli toppaukset hartioissa, kannettava
puhelin ja tuulitunnelissa käynyt tukka. Sen sijaan hän katseli rantojen
miehiä. Niiden ruskettuneita piirteitä, ahavoituneita kulmia, niin ne olivat
kuin reservaatti-intiaanit, joille oli pantu päälle Pelastusarmeijan univormu.
Yksi niistä, ehkä Ripin tuijottamisen havaittuaan, nosti rohkaisevasti mustaa
peukaloaan. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Peukaloita jotka
kohottautuivat minua kohti, mustia hammasvälejä, kuteita jotka olivat
Backstagen kulahtanutta mustaa, tuossako on minun tulevaisuuteni, ajattelin,
tai niiden, ei minun, kävihän se mielessä, että jos minunkin, mutta silti
etäältä. Rokkialttarilta puliukoksi ja täällä Krunikan tippaklinikalla on
sitten toinen kesäkoti. Selvä homma, kaasussa koko matka sitten loppuun asti,
näemmä se irtoaa rantojen miehillekin, pimpsa. Mutta että viina, sen viettelystä,
sille ei mahda mitään. Niin kuin Albert Järvinen kertoi tiskillä oltuaan
selvänä jo monta viikkoa, silläkin kertaa joi vain vissyä, me tarjottiin se
sille, ilmaiseksi joka pulloa ja sitä meni paljon, pistoolisooda ei suostunut
ottamaan eikä me kehdattu antaa, pyssysooda olisi ollut ilmaista, eihän se ole
kuin kuplia ja vettä. Niin että pullovissyä Albertille, ja niin se kertoo, että
silloin kun putki iskee päälle, huomatkaa että mies puhui preesensissä, ei siis
ollut mitenkään varmaa, että se pystyy hallitsemaan itsensä, joten ilmaisten
vissypullojen tarjoaminen oli kai ennakointia sille, että nyt asetetut tyhjät
nappulat tulisivat vielä jonain päivänä takaisin. Nimittäin sillä
periaatteella, että papeille ja raskaana oleville naisille ei kannata tarjota
yhtään mitään, niiden suhteen takaisinsaamisprosentit ovat melko tiukassa,
jollei tule keskenmeno, ero tai papin tapauksessa kriisi, ja näitä juttuja ei
baarissa haluta todistaa. Albertin herääminen takaisin alkoholismiin sen sijaan
olisi ollut viehättävää katseltavaa kaikille. Vantaan kaupunki oli järkännyt
sille suojatyöpaikan sen saavutusten tähden, se oli päässyt erittäin kevyen
taloyhtiön talonmieheksi, ei paljon mitään hommaa, harava heilumaan,
lampunvaihto ja lippu salkoon. Viimeisin kolmen viikon putki, josta toki oli jo
aikaa, oli alkanut siitä, liian kevyestä työstä. Juhannusaaton Vantaan
typötyhjässä taloyhtiössä, jonka kaikki asukkaat olivat lähteneet mökille tai
maalle, Albert oli vielä kestänyt vissy hampaissa sihisten, sitten iski turhautuminen.
Se oli semmoinen putki. Liput siinä yhtiössä laskettiin vasta heinäkuun
puolella. Kolme Suomen lippua ja lopputili, pakko alkaa taas käymään
porukoissa, kerjätä keikkaa kavereilta ja nauttia vissystä. Ja siis oikeasta
Hartwallin Vichystä, ei mistään pistoolisoodasta. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Pahoillani, mutta meillä ei ole sitä, tunnustin, aivan rehellisesti. Ei
jaksanut mitään venkurointia, ei mitään huijausta, olisihan sekin ollut
mahdollista, mutta ei tässä tapauksessa, olisi vain tullut paha mieli, jäänyt
huono omatuntoa. – Auttaako jos tarjoan kossun?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Poika!</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Albert Järvinen on
puhunut minulle. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Rantojen miehissä oli
aika paljon samaa. Niin ajatteli Rip. Kuin hänen tulevassa itsessään. Hän kysyi
sylissään pitelemäänsä kirjaa havittelevalta laitapuolen mieheltä, haluaako
tämä sen. Mies ilahtui ja saman tien suuttui. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Jätkä vedättää, tää on <i>meidän </i>omaisuutta! mies, Arska nimeltään, painoi
likaisen sormensa romaanin sivulla 23 olevaan Rikhardinkadun kirjaston leimaan.
</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Lupaan maksaa sakot, Rip tyynnytteli. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Ei käy homopoika.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Arska
tyrkkäsi kirjan takaisin Ripin syliin kuin pilaantuneen maksalaatikon. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Rip
ei ymmärtänyt. Ei hän tiennyt silloin vielä, etteivät antikvariaatit ottaneet
vastaan kirjaston kirjoja, ei hän ymmärtänyt paljon mistään paljon mitään. Hän jäi
kapaloimaan kirjaa syliinsä ja mietti syvällisiä asioita. Mitä minusta jää
jäljelle tähän maailmaan muuta kuin satiaiset, hän pohti. Korkeintaan hoidetut
satiaiset.</span><span lang="FI"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Minä en ole mikään rock-kukko niin kuin Albert
Järvinen, minä en ole mikään. Olen korkeintaan rokkikäki, joka
puolihuolimattomassa humalassa munii toisten pesiin ja saa palkakseen vain
kirput. Niin sitä sitten ollaan Kruununhaassa, kaupungin pellolla, joutomaalla,
klinikalla. Nopeammin ja tehokkaammin vaivasta olisi päässyt eroon työterveydenhuollossa,
mutta ne eivät siellä pidä päätään kiinni, ei mitään vaitiolovelvollisuutta
niin kuin meillä häveliäillä tarjoilijoilla. Edelliseltä joka siellä kävi, oli
kysytty: <i>naitteko te kaikki ristiin?</i>
Niin että minä en halunnut enää tarttua haasteeseen, en halunnut puolustautua
että me vain asuimme toistemme kämpissä ja siitä saa syyttää yhteiskuntaa ja
rahattomuutta, en käynyt siellä vaikka tiedän että hänellä oli kuulon- ja
näöntestauslaitteiden huoneessa myös sitä luokkaa mikroskooppi että sen valossa
kaluni olisi näyttänyt Empire State Buildingilta ja se satiainen King Kongilta.
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">On kuuma ja aurinko tarjoaa räikeän kirkkaan
valaistuksen, miehet pyörivät levottomina aloillaan, päivystyksen
vastaanottoaika päättyy pian ja heitä on läsnä kovin monta. Heitä kuumottaa,
hiertää, kutittaa, kalvaa epäilys. Nyt tarvittaisiin taivaan tai palokunnan
tarjoama vesisuihku ja nuo omissa liemissään kiehuvat miehet olisivat kuin
akvaariossa, ja rauhoittuisivat, muuten he ovat kohta toistensa kimpussa.
Kaikkien nähtävillä he joka tapauksessa ovat, jos haluaa katsoa sinne päin
sateessa, juuri niin, juuri te, katsokaa ylöspäin, tänne päin, täällä me
olemme, tuo jolla on kirja polvella, yrittää olla kuin tämä olisi arkipäivää. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Vaikea keskittyä romaanitaiteeseen. Vaikka ollaan
ulkona, haisee ympärillä eau de gologneen haudutettu smegma, sen lisäksi osuu
nenään vielä spytta ja vanha viina, ja katumus ja kiima ja mätäinen visva. Minä
istun puliukkojen puolella, vastapäisellä puupenkillä istuvat pukumiehet.
Niillä on timmit kuteet ja aurinkolasit päässä, vähän ne ovat siinä kuin
Töölönlahden terassilla, tai yökerhossa kun loisteputket räpsivät katkonaista
loistetta heidän ruskettuneille kasvoilleen. He ovat naamioituneita siltä
varalta jos presidenttiparin kaunis tytär, se joka on ammattiliitossa,
paperiliitossa sukellusveneen ostaneen merkonomin kanssa, sattuisi raottamaan
ikkunaverhoa ja näkisi heidät meidän keskuudessamme. Myös me, jotka istuimme
pitkällä penkillä, minä ja Hakaniemen vakavoituneet, ahavoituneet miehet, pinnalta
syvän ruskeat, näytämme siltä kuin olisimme tulleet rantalomalta, vain haju vie
ajatukset sisäänpäin, tämä haju joka saa kaipaamaan saunaa vaan ei Yrjönkadun
yleiseen saunaan. Tämä haju ja kuumuus saa kääntymään syvälle sisäänpäin,
syvimpään itseen, sillä mitä me olemme, kuonaa vain. Mitä meistä jää jäljelle,
ei mitään muuta kuin resepti. Minut erottaa universumia tähdenlennon lailla
halkovista ulkoavaruuden olennoista se, että ne ilmestyvät tänne vaatekaapiksi
naamioidulla aluksella ja ovat pukeutuneet silkkiin ja nahkaan ja puhuvat eri
kielillä, hienostuneilla tai törkeillä, astevaihteluihin heillä riittää
pelisilmää. Kun koko Helsinki on heidän edessään kelteisillään, minä menen
pääni sisään ja pysyn siellä. Odottelen kuolemaa. Tästä tunteesta ei eroon
pääse. Kuolemaa odotellessa ei tarvitse panostaa tulevaisuuteen, ei säästää
markkaakaan. Kuolemanodottelija elää ja on, tuhlailevainen. Hän ei paljon
tarvitse itselleen, ruokaa nimeksi ja yhdet vaatteet, yhdet riittää, muuta ei
tarvita kuin korvalappustereot. Ne minut erottavat puliukoista, kontaktin tarve
yhdistää, ja välittömän rakkauden tarve, kaikki muu on paskaa. Rantojen
miehillä on voinut pitkän elämänsä aikana olla enemmän naisia kuin minulla,
mutta minulla on paremmat hampaat, ainakin eturintamassa. Minulla on asiat
hyvin, minun vaatimattomiin tarpeisiini nähden, minulla on korvalappustereot,
vaatteet, nainen jolla on pesukone, nainen jonka konetta pääsee paremman
puutteessa rumputtamaan. Kun naiset muuttavat kaupunkiin, niiden mukana tulee
viherkasvi ja pesukone, kolmantena rokkipelle. Siitä kolmiosta on huonosti
tyhjän tilan täyttäjäksi riippumatta siitä missä tyhjä tila huutaa
täyttämistään. Meikäläiselle riittää patja ja yölamppu, työpaikan Cylinda
hoiteli puhdasta ylle, ennen oli hoidellut, kone pääsi korjattavaksi. Sen
sisällä pyörivät farkkuni ja sukkani menivät solmuun, kietoutuivat yhteen kuin
jin ja jang. Kävin noukkimassa mustan makkaran vesilätäköstä ennen kuin
keittiöpäällikön huuto alkoi, sen tarkanmarkanvenyttäjän, pillusta joustavan ja
päästä kireän. Piti etsiä uusi pesukone. Anitalla oli. Hän on sopiva pakkaus,
hänellä on samankokoinen takapuoli kuin minulla plus viisi senttiä pidemmät
kintut. Häneltä saa linkouksen ajaksi lainahousut, joskus otin ne omakseni.
Joskus vaihdoin luottokorttiin, hän sai parfyymeja, minä vanhat Beaversit. Ei
haitannut, että ne olivat naisten farkut, sillä sen tiesi vain ammattilainen,
toinen nainen, näki sen napituksen vääräpuolisuudesta ja taskujen
koristelangoista. Voi olla että joku piti minua sellaisten housujen perusteella
homona, ei se mitään, niin sai tytöistä juttukaverin ja pääsin osoittamaan
heidän olevan väärässä. Niillä farkuilla sai hyvin tippiä, kundit heittivät
säälistä, perustellakseen naisilleen vapaamielisyytensä ne heittivät kolikot
kuin koiralle, niiden naiset sujauttivat markan takapuolessa repsottavaan
pajatsoaukkoon.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">– Kovaa kamaa, kovaa kamaa, hei.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoBodyTextIndent">
<span lang="FI">Rip nykäisee vaistomaisesti päätään
taaksepäin, ja sitten vielä toisen kerran, huomattuaan kapeita solmioitaan ja
kannettavien puhelimiensa kantokahvaa hipelöivien juppien huvittuneet ilmeet.
Tainnuttava haju hyökyi hänen päälleen, sama mikä aamuisin, jos roskasäkit
olivat tyhjentämättä tai tuhkakupit, varsinkin ne johon oli kaadettu kaljaa tai
joku hurri oli leiponut nuuskamällinsä. Tai sitten tuo tainnuttava hyöky oli
samanlainen kuin lähti hänestä kahden päivän vapaan päätteeksi, kun hän ei
ollut käynyt seitsemään päivään suihkussa. Noista päivistä oli kauan,
tuollaisista vapaapäivistä ja muustakin, jopa juuri sen verran, että hänen täytyi
puhaltaa ulospäin, kun eräs hänen puolella istuvista rantaroopeista oli
irtautunut kumppaneistaan ja tullut hänen viereensä. Ei se tarkoita sitä, että
kuuluu samaan jengiin, jos istuu samalla puolella! Ripin teki mieli huutaa. Se
tarkoittaa vain sitä, ettei halua kuulua noihin toisiin. Kumpaan minä haluan
kuulua? Sitä Rip ei miettinyt enää, sen mietinnön hän oli tehnyt jo valitessaan
istumapaikkansa, oli tehnyt sen vaistomaisesti ja tunteella, ei harkinnan
kautta, ei punniten penkeillä istuvien kuukausituloja. Noiden puhelinheppujen
päivätulot saattoivat ylittää hänen kuukausitulonsa, paljon mahdollista, ja
taas pummien tulot hän ylittäisi mennen tullen – mikä väliinputoaja. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Viereen tunkeutunut turpeiselta lemmeltä
haiseva kaveri kehuu kirjaa, jonka Rip on unohtanut polvelleen selkäpuoli
näkyvillä, mikäs siinä, niin se juuri pitää jättää siinä ympäristössä, kun
unohtaa istuvansa suljetulla sisäpihalla, auringonpaisteessa, kun hetken aikaa
kuvittelee olevansa hammaslääkärin odotushuoneessa, ei vaan raitiovaunussa, ei
vaan pitkänmatkan junassa, ehei vaan jossain ulkomailla, jopa Pariisissa,
siellä missä kaikki lukevat, niin hän on unohtanut olevansa siellä missä on,
sukupuolitautien poliklinikan suljetulla sisäpihalla, jolle aurinko paistaa
täydeltä terältä, ei niin voi sanoa, siitä tulee mieleen viiltohaava, onneksi
Ripin kohdalla ei ole kyse niin suuresta vaivasta. Hän käänsi kirjan ympäri, ja
ennen kuin pultsarin mustat sormet ehtivät tarttua kirjan valkoisille sivuille,
Rip sulkee sen ja asettaa etäämmälle. Hän myöntää kirjan olevan
mielenkiintoinen, totta puhuen hän ei pidä siitä yhtään. Hän ei enää muista
kehen oli yrittänyt tehdä vaikutuksen lainaamalla <i>Alastoman lounaan</i>, ei edes ymmärrä sitä, ei jaksa kelata, miksi oli
päättänyt ottaa juuri tämän kyseisen kirjan juuri tähän ympäristöön, ehkä hän
halusi erottua, ehkä hän ei ole aina kovin viisas. Viisaampi olisi tuonut <i>Kotiopettajattaren
romaanin</i>. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Rip miettii. Selittelee itsekseen, varsinkin
jälkikäteen, sitten kun on selvillä vesillä. Mitä heikompi itsetunto sitä
pidempi aika kuluu oman itsensä uudelleenrakentamiseen siltä pohjalta miten on
tullut toimittua aiemmin, kun on tullut toimittua typerästi,
ajattelemattomasti. Niin, Pariisi. Rip oli vain halunnut istua minkä tahansa
kirjan kanssa metrossa aivan niin kuin Pariisissa tehdään, oli halunnut näyttää
seesteiseltä ja kriittiseltä kovakantinen sylissä, peittämässä kaiken pahan
alkujuurta, oli hän lukenutkin sitä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Burroughsin romaania, vai? Homohommia ja
sekavaa sontaa, kovaa menoa arabikujilla. Ei tehnyt vaikutusta muuta kuin
Repeen tai Mosseen, en minä sen madonsyömin hampain edessäni löyhkäävän
hampuusin nimeä tiennyt. Hän sanoi Burroughsin olevan alan mies ja nosti
minulle mustaa peukkuaan. Helvetin hyvä kirja, sanoin suupielet kireänä.
Mitenkäs se teidän seksielämä luovii? se kysyi, ja hetken jo luulin, että se
kävi henkilökohtaiseksi ja osui saman tien hermoon, mutta ei onneksi, se heitti
kysymyksensä niille vastapäätä istuville ruutuhousuisille uuden yläluokan
seinäruusuille. Silmissä vilisee ja housuissa kahisee? Repe tai Mosse heitti
mustat hampaat irvistäen ulos suusta kuin ruostuneet naulat, sitten se ojensi
kätensä minulle ja sanoi: – Arska, mä oon Arska. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Eikö me kaikki olla? Nyökkäsin sille.
Pukumiehet oikovat krakojaan ja katsovat Ray Banien takaa suoraan
halogeeniaurinkoon. Sairaanhoitaja tulee, sanoo nimeni, ottaa samalla hilkkansa
pois pyyhkäistäkseen hikeä otsaltaan, hän pyyhkäisee sen esiliinaansa
välittämättä hienotunteisuudesta, sievyydestään yhtään, tekee sen kuin juuri
olisi teurastanut sian. Täällä on kuuma, hän huokaisee ilmaan, ja tiedättekö,
se pitää bakteerit tyytyväisenä, emmekä me halua bakteereita lisää emmekä
riitaa kenenkään kanssa. Tämän sairaanhoitaja tekee selväksi niin minulle kuin
Repelle tai Mosselle tai Arskalle ennen kuin päästää minut vastentahtoisesti
livahtamaan rintojensa lomitse sisään viileään kivirakennukseen. Siellä on
mukavampaa. Minä sulan viileässä. Herkeän puheliaaksi. Me päivittelemme huonoa
hellettä, olisi mukavaa saada hetki sadetta, silloin elämä näyttäisi
valoisammalta, olisi helpompi hengittää, tulisi vähän enemmän vihreää
nurmikoille, kehuin heidän työtilojaan, sitä kiven kosteaa viileyttä. Olisitpa
täällä talvella! hän huokaa. Sain salvaa kutinaa vastaan, sain sen pyytämättä,
kaivamatta miten todistusaineistoa esiin, kunhan kerroin miten olin päässyt
tähän tulokseen. Hoitaja neuvoi vaihtamaan lakanat, myös partnerilta, ja ettei
sitä salvaa saa töpötellä mitenkään yliolkaisesti yksi tippa kerrallaan
herrojen Satie ja Tiainen päälle vaan hierotaan kunnolla kehon kaikkiin
karvaisiin kohtiin pois lukien hiukset, mutta kulmakarvat ja parran sai kyllä
käsitellä, jos tuntui siltä ja jos siihen suinkin vain oli tarvetta partnerin
kannalta. Hyi helvetti. <i>Lakanat pitää
myös vaihtaa</i><span>, hän toisti. </span>Kylläpä
siellä olikin tosiaan kuuma, myös sisällä. Ei tietoakaan kiven viileydestä. <i>Kuumuus tekee teistä velttoja, sitä me juuri
haluamme. Hyvä ilma saa hormonit jyrisemään ja se vaikeuttaa työtämme. Jatkossa
on syytä peseytyä useammin kuin nyt teet. </i>Minun oli kuumaakin kuumempi. <i>Ja suojautua pitää muistaa aina, ei nyt
bunkkeriin, mutta kumisukka kehiin. </i>Minulle riittää kunhan ammun
viestintuojan. <i>Oletteko te bi? </i>Et
lähtisi treffeille?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">En minä kysynyt, halusin ehkä mutta toisaalta
hän oli melkoisen tyly ja loukkaava. Kyllä minä olisin lähtenyt, kanssani. Nyt
pitäisi soittaa Anitalle. Jos käytäisiin ostamassa housut ei tarvitsisi mennä
suihkuun muuta kuin sen jälkeen, kun housuja oli sovitettu. Anita ei vaan saa
olla liian juovuksissa. Mitä vain voi sattua silloin. Jos hän tahtoo olla
kiltti ja mielikseni, niin kuin ne humalassa tapaavat. Hän keksii silloin kivan
tavan säästää, keskustan tavaratalossa, kun hän ryhtyy suoraan toimintaan, kun
hän alkaa olla täynnä ilmaisia hajuvesiä. Anita haalii herkkuosastolta mukaansa
kaikkea syömäkelvotonta ja lemmikkiosastolta kaulapannan ja naisten
alusvaatteista kaikkein pienimmät ja tyyriimmät pitsit eikä minulla ole kuteita
vieläkään. Pysähdytään miesten vaateosastolle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Rip meni määrätietoisesti housuhyllylle ja
sieltä sovituskoppiin, hänen käsivarrellaan roikkuvat mustat Levikset. Anitan
mielestä Rip meni väärään sovituskoppiin, hän meni kiskomaan tätä ulos sieltä.
Rip oli pelkissä kalsareissaan, kun hän kipitti Anitan otteessa ulos
sovituskopista kuin kiireinen pingviini, ja myyjätär, pelkkä harjoittelija, oli
alkanut aivastella ja mennyt mielenosoituksellisesti pärskien kauemmaksi. Anita
oli odottanut tytön olevan tarpeeksi kaukana ennen kuin työnsi punastelevan,
keskiosastaan kokoon kurtistuneen Ripin käytävän perimmäiseen koppiin. Miksi?
Koska siellä oli ikkuna. Anita avasi ikkunan, otti Ripin kädessään roikottamat
farkut ja heitti ne ulos, tuosta vain. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">– Painu hakemaan, hän oli sanonut. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Rip lähti, lujaa. Ensin hän juoksi
sovituskoppiin, johon oli ensin pyrkinyt, otti vanhat housunsa, kiskoi ne
jalkaansa, otti olkalaukkunsa, sitten meni. Kävellen mutta vauhdilla, hitaasti
kiiruhtaen loikki liukuportaat. Häntä pelotti.<o:p></o:p></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-50077747955551075252013-07-05T17:08:00.000-07:002013-07-05T17:08:08.379-07:00fair lady<span lang="FI">
</span><br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI"><!--[if !supportEmptyParas]--> ***<!--[endif]--><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Tuntuu
että sade
tippuu suoraan syliin. Yliajetut jäsenet eivät tahdo enää nurkumatta
jaksaa.
Minä lepään tässä, vinoiksi kuluneita portaita tuijottaen. Erehdyin
ottamaan
kadulla juoksuaskeleita säikähtäessäni vieraita katseita. Siksi kaaduin,
siksi
vain. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Lepään tässä hetken,
kivi-tasanteella. Sitten huudan. Syljensekainen lima vinkuu nielussani.
Vaikka
minä en välittäisi, tämä ei ole loistavimpia iltoja elämässäni. Vaikka
en
välittäisi, lyön vetoa, että niiltä kahdelta, löytyy jotain
mainitsemisen
arvoista minua vastaan. Nyt minä huudan. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;"><!--[if !supportEmptyParas]-->
***</span><br />
<br />
<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 240.95pt right 481.9pt;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
-->
</style>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Kadulla katsoin jälleen oikeaan ja vasempaan, sama dilemma
taas, kumpaan suuntaan mennä, <i>two ways to choose</i>. Nivusissa ei
tuntunut enää yhtään niin pahalta kuin portaita alas tullessa, pääkin
oli kohdillaan, olo mitä selkein. <i>Which way to go</i>, laulaa
maestro, ja sen ajatuksen rohkaisemana valuin takaisin Eerikinkatua
ylös. Sade oli
muuttunut tihkuksi. Olin Maestrossa muutaman minuutin ontumisen jälkeen.
Tilasin viskin ja tuopin, tein sukellusveneen. Tiskin takana tytöt
katsoivat
inhoten. – Jatkakaa eilistä piikkiä, sanoin jotain sanoakseni ja osoitin
pullovitriinissä olevaa lasia, jossa upouuden luottokorttini pinta hohti
ujosti
sitä peittävän kuittipinon alta. – On vissiin tullut tarjottuakin
jollekin,
arvelin kumotessani suklarin sisääni. Takaisin normaaliuteen. Olin taas
yksin,
ja aika selvin päin. – Tai jos kuittaan sen kortin pois, sanoin
tytöille, – ja
itseni samalla.</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Ulkona taas.
Jalat hakivat neljään eri suuntaan, ja veivät<span> lopulta </span>kotiovelle,
lukossa oli. Aikani rynkytettyäni, Airola tuli
avaamaan. </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Et tule sisään!<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">En ottanut moista kuuleviin korviini. – Sanoitko sinä
todellakin <i>vuosi</i>? Tarjoa olut.<o:p></o:p></span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Lähde nyt menemään siitä.<br />
</span></span><span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Niinpä kai sitten,
alistuin, melkein.</span></span><span style="font-size: small;"><span lang="FI"> –</span></span><span style="font-size: small;"><span lang="FI"> Mitä te muuten täällä vielä teette tähän
aikaan? kysyin sitten arvostelevasti. <br />
</span></span><div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Odotellaan että Ritsi saisi tilityksen
valmiiksi, Airola huokaisi
raskaasti ja avasi ovea sen verran, että pääsin livahtamaan sen paksun
käsivarren alta sisälle.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Asia selvä ja kiitos, <i>minä </i>saattelen
rouvan kassalippaan lokerolle kuin se olisi omani. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Et muuten saattele. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Mutta voisin, jos haluatte. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Uskalletaanko me? Airola huusi olkapäänsä yli narikkaan.
Mika kohautti
olkapäitään, ei nostanut katsettaan, katse kiinteästi kolikkorengissä,
ei kovin
suuri potti, joku kymppi, edes sade ei ollut tuonut takkeja naulakkoon. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Menkää vain, rohkaisin, – jollei meillä kestä kantti mennä
kulman taa
kahdestaan, niin me jäädään rahojen kanssa tänne yöksi. <o:p></o:p> </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Airola katsoi minua epäilevästi, kuntoani, vilkaisi kelloaan. –
Kai me sitten, ehkä… ja tökkäsi tylpän objektinsa, etusormensa
värttinäluuhuni ikään kuin muistutukseksi. – G:lle ette sitten puhu
tästä,
tajuatko? <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<span lang="FI">Väärien osoitteiden
pyörryttämät ihmispolot tyrkyttämässä minulle neuvojaan, neuvoa-antavaa
elintään liian vastaanottavaiselle varrelleni. Heidän kolahtelunsa
lantioluihini, polvitaipeisiini saavat minut itkemään. Ei koskaan
ilosta. Raivo
kutittaa kitalakea. Jos nyt huudan, ja minä huudan, herätän kaikki, ja
jo siksi
minun on saatava ruumis ovesta sisään, on tasaannutettava
hengitys, väpättävä sydän. Ensin huudan. Tänään ei ole varaa muuhun.
Milloin muulloin minulla on ollut. Varaa muunlaiseen olemiseen.
Parempiin
miehiin, kauniiseen omakotitaloon, tyylillä kalustettuun. Minun paikkani
on
rappukäytävässä, jonkun on tämäkin paikka täytettävä. Siirryn vähitellen
ovea
kohti, sentti kerrallaan, ja huudan, koko ajan. Ei ole muuta
ajanvietettä.
Pillusta valuu verta. Haparoin eteenpäin yhdellä kädellä,
toisella pidän ruumista kasassa, estän sitä valumasta kuiviin, lasken
graniitissa olevia mustia kivihippuja, montako niitä vielä täytyy
ylittää
päästäkseni eteiseen, olen metsässä, laskettelen kanervamättäitä,
havunneulaset
pistelevät polvissa, tekee kipeää mutta olen metsän kanssa, hymyilen,
hymistelen sokean miehen porttikäytävässä soittamaa sävelmää, hän
soittaa
huulillaan, minä en pysty samaan, suustani valuu limaa, nyt olen kenkien
joukossa, saappaitteni, korkkareiden, nilkkureiden ja valmiiksi pakatun
matkalaukun. Se on siinä aina, jokaisen miehen muutettua asuntooni
pakkaan
heidät ulko-ovelle. Olen romahtamaisillani mutta en vielä.
Revin matkalaukun vetoketjun auki ja kaivan kauluspaitojen ja
keksipakettien
seasta pullon. Hieraisen sen taidolla puhallettua pintaa, raapaisen
etikettiä,
inhoan täydellisyyttä, ja itsesäälin jättäen toiseen kertaan repäisen
sinetin,
kiskon tulpan, vien pullonsuun syvälle kurkkuuni ja juon. En edes
kakistele.
Otan toisenkin suullisen, ainoastaan varmistukseksi, ollakseni täysin
varma
viinan perimmäisestä vastenmielisyydestä. Sekä siitä että olen vielä
täällä.
Alaovi aukeaa. Kadulta nousevat liikenteen äänet ja märkä ja kylmä, minä
taas
en saa vedettyä itseäni kokonaan sisälle, en saa omaa oveani kiinni,
jalkani on
tiellä, olkoot auki, minulla ei ole mitään hävettävää. Lasken pääni
matkalaukkuun ja suljen silmäni hetke<span style="font-size: small;">ksi. Sitten nousen,
kohta. Saamattomuuteni
johtuu taivaan peittävästä pyöreästä kuusta. </span></span><div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI"><!--[endif]--></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI"></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI"><o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">***</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI"><br />
</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Väärien osoitteiden
pyörryttämät ihmispolot tyrkyttämässä minulle neuvojaan, neuvoa-antavaa
elintään liian vastaanottavaiselle varrelleni. Heidän kolahtelunsa
lantioluihini, polvitaipeisiini saavat minut itkemään. Ei koskaan
ilosta. Raivo
kutittaa kitalakea. Jos nyt huudan, ja minä huudan, herätän kaikki, ja
jo siksi
minun on saatava ruumis ovesta sisään, on tasaannutettava
hengitys, väpättävä sydän. Ensin huudan. Tänään ei ole varaa muuhun.
Milloin muulloin minulla on ollut. Varaa muunlaiseen olemiseen.
Parempiin
miehiin, kauniiseen omakotitaloon, tyylillä kalustettuun. Minun paikkani
on
rappukäytävässä, jonkun on tämäkin paikka täytettävä. Siirryn vähitellen
ovea
kohti, sentti kerrallaan, ja huudan, koko ajan. Ei ole muuta
ajanvietettä.
Pillusta valuu verta. Haparoin eteenpäin yhdellä kädellä,
toisella pidän ruumista kasassa, estän sitä valumasta kuiviin, lasken
graniitissa olevia mustia kivihippuja, montako niitä vielä täytyy
ylittää
päästäkseni eteiseen, olen metsässä, laskettelen kanervamättäitä,
havunneulaset
pistelevät polvissa, tekee kipeää mutta olen metsän kanssa, hymyilen,
hymistelen sokean miehen porttikäytävässä soittamaa sävelmää, hän
soittaa
huulillaan, minä en pysty samaan, suustani valuu limaa, nyt olen kenkien
joukossa, saappaitteni, korkkareiden, nilkkureiden ja valmiiksi pakatun
matkalaukun. Se on siinä aina, jokaisen miehen muutettua asuntooni
pakkaan
heidät ulko-ovelle. Olen romahtamaisillani mutta en vielä.
Revin matkalaukun vetoketjun auki ja kaivan kauluspaitojen ja
keksipakettien
seasta pullon. Hieraisen sen taidolla puhallettua pintaa, raapaisen
etikettiä,
inhoan täydellisyyttä, ja itsesäälin jättäen toiseen kertaan repäisen
sinetin,
kiskon tulpan, vien pullonsuun syvälle kurkkuuni ja juon. En edes
kakistele.
Otan toisenkin suullisen, ainoastaan varmistukseksi, ollakseni täysin
varma
viinan perimmäisestä vastenmielisyydestä. Sekä siitä että olen vielä
täällä.
Alaovi aukeaa. Kadulta nousevat liikenteen äänet ja märkä ja kylmä, minä
taas
en saa vedettyä itseäni kokonaan sisälle, en saa omaa oveani kiinni,
jalkani on
tiellä, olkoot auki, minulla ei ole mitään hävettävää. Lasken pääni
matkalaukkuun ja suljen silmäni hetke<span style="font-size: small;">ksi. Sitten nousen,
kohta. Saamattomuuteni
johtuu taivaan peittävästä pyöreästä kuusta. </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI"><span style="font-size: small;">*** <br />
</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI"></span></span><span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Hei pulu!
heilahdin keittiönovesta
sisään. Ritsi oli kuvernöörin kopissa, kiukkuisena. Kolikoita oli
pinossa
tilityskaavakkeen päällä,
ykkösolut laskukoneen kannella, huulipunan värjäämä vaaleanvihreä mallu
savusi
tuhkakupissa. Radiossa Matti tai Teppo Turkki paransi maailmaa. </span></span><span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Vittu ja tämäkin vielä, </span></span><span style="font-size: small;"><span lang="FI">Ritsi
kirosi ennen kuin mulkaisi. </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI"> </span></span><span style="font-size: small;"><span lang="FI">– </span></span><span style="font-size: small;"><span lang="FI">Tulin
kurkkaamaan</span></span><span style="font-size: small;"><span lang="FI"> miten pärjäät,
paljonko myitte? Vastausta odottamatta otin setelit rahalippaasta ja
punnitsin nippuja kourassani, oikeastaan sillä punnitsemisella niin
ollut väliä, tunnustelin vain nipun paksuutta. – Tuhatkaksisataa ja ehkä
kolme
kymppiä päälle. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Melaheppu! Ritsi lakaisi minut sivuun kopin ovelta ja liehui
aulaan suurin elkein kuin Irina Milan. – Portsari! Apua! hän
huusi lisää portsaria, aina vain lujempaa, antoi edithpiaf -äänensä
kaikua
salissa ja purki samalla osan vääristä aaltopituuksistaan ja
patoumistaan,
oletan, hänen äänensä leikkasi lastulevyseinän läpi kuin puukko korvaan.
Lopulta hän palasi takaisin nelosoluen kanssa. – Kukaan ei piittaa,
sinähän
voisit vaikka ryöstää minut. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Näin vähää ei viitsi, heilutin seteleitä. – Sinua taas ei
pysty
joutumatta itse maksumieheksi. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Kusipää! <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Väistin hänen läimäytyksensä ainoastaan siksi, että osuessaan
se olisi
humauttanut minut peräseinään. – Saanko minäkin oluen? <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Mihin sinä sen lutkan jätit? Ritsi ojensi laskukoneen päällä
kiehuvan pilsneripullon, haparoin sen
otteeseeni, ähkäisin sen juotuani, hyvä ettei kieli palanut. – Vähän
lämmintä, sanoin moittivasti. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Mene kuule muualle dokaamaan sitten, Ritsi sähähti. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Sinä et ole siellä muualla, ja tiedätkös kuule, tilitykset
kannattaa
tehdä käden käänteessä eikä yötä myöten, tai jollei onnistu ryntäät
esiin ja
ryttäät paperin ja sullot kissaan, kassaan ja teet rintamerkin,
ristinmerkin,
ja toivot että pankissa on kiva tyyppi töissä, se hontelo rillipää. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Se on uskovainen, Ritsi tuhahti. – Jätkä on ihan päissään.
Eikä tuo taktiikka toimi enää, minulla on varoitus, joudun
koulutukseen jollei tämä ala taittua. </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Viimeinen sana katosi oluen
pulputukseen. Ritsi rojahti työtuolin kitisevää selkänojaa vasten.
Keittiöpäällikkö
Kermala, myös kuvernööriksi haukuttu, joutuisi hakemaan siihen aamulla
uudet säädöt. Minä peräännyin
taaksepäin, olin tehnyt sitä jo jonkin aikaa, olin edennyt hidastetusti,
käteni
oli jo maustekaapissa, otin Denzon salakätköstä pullon ja tein paukun. </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Tuon sinä vielä saat maksaa, Ritsi sanoi. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Haluatko että autan? Muuten me ei pääse täältä ikinä kotiin.
<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Mitä jos hankkisit oman kämpän. Tai ostat.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Heti huomenna. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Ei taida herra ehtiä, on niin menevää sorttia. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Voi hyvin olla totta etten ole koskaan kotona, tai kämpillä,
mutta mitä minä omalla luukulla teen, kun kuitenkin, aivan
lähitulevaisuudessa asun etelämerellä syvänruskeiden neitosten huomassa,
en niin mitään. Investoinniksi ne sitä kutsuvat, omaa
kahdenkymmenenviiden neliön yksiötä, kiinteistövälittäjät ja työkaverit,
niissä on jotain vikaa. <o:p></o:p></span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Ei tässä nyt niin mihinkään meneviä olla, mutta jos me
kuitenkin päästäisiin täältä koisaamaan tämän yön aikana niin, hitto.<br />
</span></span><div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Muuta veneen alle.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Kylmää touhua, paita rypistyy.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Mieti nyt vielä, sitten kun lähdet etelämerille voit ottaa
veneen
mukaan.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Kerta kaikkiaan! Mennä sillä, lähden tänään ja olen perillä
vähän
ennen kuin pasuunat soivat. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Miksi sinä niistä lattareista unelmoit? Ritsi katsoi minua
pistävästi.
– Eikö se hutsu pysty tyydyttämän sinua? </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Tuoli naukaisi hänen noustessaan kuin keinutuolin alle jäänyt
kissa. Ritsi asetti
tuhkakupin, tupakkansa ja pullonsa tiskipöydälle ja pieraisi, viittasi
kädellään kopin suuntaan.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– No niin. </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Jep, jep.</span></span><span style="font-size: small;"><span lang="FI"> <br />
</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Otin hänen paikkansa, kopissa
leijui sankka itämainen savu, oopiumia ja mentholia. Laskin rahat,
tarkistin
numerot. – Teiltä puuttuu kaksikymmentäkaksi markkaa. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Tiedän, perkele.</span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Mitä siitä nyt vaahtoamaan, menee ylitöiksi.<br />
</span></span><div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– </span></span><span style="font-size: small;"><span lang="FI">Se
oli varmaan se kalja, jonka tarjosit sille ämmälle. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– En tarjonnut yhtään mitään. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Olisin voinut lisätä, että sillä tavalla ei saa hyviä naisia,
tarjoamalla, mutta en lisännyt, Ritsillä oli niin pistämättömät
mielipiteet. – Maksa se pois niin päästään
ulos täältä.<span> </span><o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Ei minulla ole rahaa, Ritsi sanoi. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Sitten pitää merkitä pari hukkadrinkkiä sinne ja tänne, sano
että
spillasit.<span> </span><o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Menee koko lappu uusiksi! hän voihkaisi. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Sitäkö sinä täällä olet surrut kaksi tuntia? kurkistin
kopista ulos. –
Pennin tienanneet portsarit steppaavat narikassa apinarytmiään ja eukko
säästää kaavakkeita.
<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Painu ladulle. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Ojensin grogilasin ulos keittiöpäällikön kopista. – Lasi
Gambinaa, niin teen tämän, lupasin. </span></span><span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Denzo sponssaa.</span></span><span style="font-size: small;"><span lang="FI">
<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">– Niin mutta sitten...</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Tilityskaavake
on minun harakanvarpaillani tehty. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI"> – Älä selitä nyt.<br />
</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Mutta sentään oikein, ei tässä tyylipisteitä
kerätä, ei Sokoksen tussitekstauskurssin käyneen kalligrafistin hienosti
mutta ylipäätään suurimman osan aikaa melko lailla päin majavan kitaa
tehtyjä tilityksiä.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">***<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Aamulla kellot soivat. Niin kuin ne
laulaisivat päättyneen talven ylistystä, niin ne
leikkaavat järkkymättä huurteista, kohmeista ilmaa auringonsäteet
kimallellen taotussa
pinnassa. Se meitä lämmitä! Olen yksin ja alamaissa. Pitäisi lähteä ulos
ja ryhtyä
yksinäisen ihmisen surkuteltaviin toimiin niin kuin jokainen kaltaiseni
sielu
on ennen minua ryhtynyt. Katu on täynnä meitä. Yritän selvitä tästä.
Puolijuoksua lähimpään ruokakauppaan,
ehkä hetkeksi puiston penkille, ehkä aamukahville kapakkaan, siellä on
iso teevee ja kodikasta. On maanantai,
maanantai. Ei levon päivä ja ei-kiitoksen. Löysin viimeisen leipäpalani
loppuun järsittynä, sen läpi lasolia valutettu, suolalla paikkasin. Ne
hiiret, ilkeät, olemattomat, jotka pakottavat ulos, kerjäämään,
nöyrtymään. Täällä minä menen. Mitä? Ei mitään.
Minua ei pysäytä kukaan. Käärin oluet vatsani päälle kuin odottaisin
kuutosia,
minä olen janon äiti ja minun mättääni imee nestettä kuin kaktus. Ja
kellot,
kellot julistavat, leikkaavat nahkani ja luuni, halkoen hampaistani
kitalakeen,
ja tuo seuraava vartija on minulle jo liian suuri.</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">*** </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI"><br />
</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Kohta meidän pitää
mennä, pitää mennä, pitää, Gambina
on loppu, sinä haet sen huomenna takaisin, minä haen, sinä haet, heti
aamulla,
tuot sen päivätansseihin, oletko sinä päivätansseissa aamulla? Olen.
Oho. Ei se
haittaa, nukuin eilen vähän kauemmin, muistaakseni, hyvä. Pitää mennä.
Mennään,
sinä teet ensin tuon paperin uusiksi niin se on nätillä käsialallasi,
sillä jota pomo
niin rakastaa, minä menen pois sinua häiritsemästä. Minne sinä menet?
Sinä
menet kiltisti kuvernöörin koppiin ja minä menen pelaamaan flipperiä,
anna hana-avaimet. En tosiaan anna! Päivätanssit laittaa ne hukaksi,
kyllä laittaa. Ei hemmetti
laita, mummot ei juo kaljaa. Ei todesta juo, otetaan kossua sitten, se
on
helpompi hoitaa. Ei hemmetti, tuot sitten senkin takaisin. Tuon tuon,
tee nyt
se tilitys, ja sitä paitsi minua panettaa. Hyi hitto. Me voisimme mennä
ylös,
siellä on sohva, me voisimme nukkua siellä, pääsisin ajoissa tantsuihin.
Älä
viitsi. Voisin nukkua tiskin takana käsimela valmiina ojossa. Nyt lentää
huuli
kuin spitaalisten päivätansseissa. Sinun kanssasi lähti silmä, pulu.
Siellä on
liiketunnistimet. Mitkä on, missä? Yläkerrassa, näin kun ne asennettiin.
Mitä ne
ovat? Ne ovat, eikö herra tiedäkään kaikkea, punaisia silmiä. Selvä. Ne
rupeavat laulamaan poliisiasemalla, jos niiden läpi kulkee. Jaa ne on
niitä.
Niitä juuri. Tiedätkö että niitä pystyy huijaamaan. Miten muka? Jos
liikkuu
oikein hitaasti. Älä, mistä tiedät? Anita kertoi… menemmekö kokeilemaan?
Ja
vitut mennään huoripukki. Minä osaan liikkua hitaasti, pulu, esitän
punaisille
silmille pantomiimia, me liu’umme huoneen läpi sohvalle kuin
laiskiaiset,
painaudumme sille ja liikumme kuin maneetit avaruudessa, hitaasti peiton
alla,
ettei valosilmä huomaa lisääntymistämme. Ei me emme tee sitä. Tosikko.
Käytännöllinen, mitä jos tulee kusihätä, kuinkas sitten suu pannaan? Älä
edes
ehdota noin ruokottomia. Haista vittu. With pleasure, mennäänkö. Mikäs
siinä,
mikä sen mukavampaa onkaan kuin kuunnella kuinka pikku ryppymuna huutaa
tuskissaan, ja tiedä se, että minä tiedän sen olevan ainoa kerta kun
vekottimesi huutaa. Tsot tsot! Ja minä voin esittää sinulle pantomiimin,
paremman kuin sinä, todemman, miten sinä vääntelehdit hitaasti
kiiruhtaen
vessaan, kun alkaa tulla housuun, mutta niin, eihän sinulla ole housuja,
sinulla
on erektio niin kuin teillä aina on, ja aamutoimiin tullut pirteä
toimistoväki
on tullut jo töihin, se saattaa pelastaa sinut, hälytys on pois päältä,
ja he
katsovat sinua silmät levällään, näin, ja johtajan huoneesta, sen
uudenhohtavalta valkoiselta nahkasohvalta nousee jonkun toimittajan
pörröinen pää,
joka tarttuu liikehdintääsi ja kohta te tanssitte siinä, kaksi
mielipuolta,
ja te vääntelehditte vastakkain hitaammin kuin etanat, olemattomia
valosilmiä
väistellen, kohti vessaa, kunnes pääsette sinne ja kakkaatte bideeseen.
Aika
rankkaa, onko siellä semmoinen? Ei olekaan. Eli mitä me tehdään? Emme
ainakaan
mene sohvalle. Anna viinakaapin avaimet ja pidä kiirettä niitten
lappujen
kanssa. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">*** <br />
</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Muistan sen
kaverin, joka päivätansseissa käänsi pajatson, ja kun
nyt sanon ”käänsi”, en tarkoita vielä mitään konkreettista, kunhan nyt
tuli mieleen, ikään kuin selittelynä. Tarkoitan kääntämisellä sitä
perinteistä, eli että se avasi sen siinä kaiken kansan
keskellä ja ennen kaikkea minun silmieni alla, enkä huomannut mitään,
ihmettelin
vain miksi tuon ikäinen kaveri, se oli jotain nelikymppinen, tulee tänne
muumioitten sekaan. Hetkeä myöhemmin näin pajatson oven auki, siitä
sitten
soittamaan Raha-automaattiyhdistykselle. Mutta kun sanoin ”käänsi”,
tulee
vastustamattomasti mieleeni myös se ilta, kun menin hakemaan Ritsiä,
silloin
illalla, inventaarion alla, kun hän laski kolikoita, minä laskin olutta
huoltoavaimella jonka olin napannut
keittiöpäällikön kopperosta, kaapista joka oli muka visusti lukossa, sen
lukon sai auki
hiusneulalla aivan uuden maailman malliin. Silloin minä käänsin, nyt
ilman
lainausmerkkejä, mutta en pajatsoa, sellainen on pirun painava, ei
kiinnostanut, mutta oli miten oli ja tein mitä tein, tuuppasin
kääntämäni rahat samantien takaisin kansanterveydelle, tämän voin
vannoa, annoin vain hyvän kiertää, niin sanoakseni.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Pelasin yli kaksikymmentä markkaa flipperiin
kaikki irtorahani, ja
sitten pelasin kaikki baarin tippipurkkiin kerääntyneet markat, myös ne
minulle kuulumattomat rahat,
ja ne pelattuani minulla oli aikaa miettiä, oikeastaan vähän sitä ennen,
miten käyttäisin jäljelle jääneet kaksi, kolme markkaa, niin että miten
ja millä
lailla, panostaako suureen riskiin ja laittaisin ne hedelmäpeliin, sillä
tavoin saisin lisää pelirahaa flipperiin, voisin saada, jos voittaisin,
toisaalta tiesin että minä olen tästä epäsäätyisestä perheestä se, joka
ei koskaan voita yhtään mitään. Jotkut meidän baarissa voittavat, voi
että kun osaakin
vituttaa. Siksi en pelannut hedelmäpeliä, siksi en, koska
alkoi harmittaa. Siksi pelaan flipperiä, ei käy sättäämään palloa, kun
se vierii
läpi laarin, ei kukaan ole siihan vikapää paitsi minä itse enkä
silloinkaan paljon. Parempaa flipperin pelaaminen on, se on pyyteetöntä
ajantuhlausta, vain minusta itsestäni kiinni, parempaa valtion kannalta
ja psyykeen, verrattuna siihen, jos laittaisin rahat rahapeliin enkä
voittaisi mitään, koska
voita mitään, kunhan toivon ja yritän että onneni kääntyisi lopultakin
ja joskus sapettaa niin paljon. </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">*** <br />
</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Kuulokuva. Hirvittävä kolina ja räminä,
samanlainen kun joku tamperelaisorkesteri levittää rumpusettinsä
ovensuuhun. Seuraava kuva. Syöksyn tilityskaavake kädessä, hienosti
puhtaaksikirjoitettu, jos saa huomauttaa, keittiöstä aulaan, odotan
näkeväni joukon sukkahousupäisiä ryöstäjiä, ei näy niin mitään, kurvaan
baariin, ei mitään, muutama askel vielä, myönnän, pelotti niin
saatanasti, mutta tiesin Ripin olevan jossain, tiesin myös sen olevan
aika uuno, samassa pelästyin, josko sille olisi tehty jotain, samassa
tajusin myös että tämä on vakava paikka, eihän sillä ollut edes
työvuoroa, ja me päästettiin se sisään, ja jos täällä on nyt joku... </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Siinä se sitten oli, hedelmäpelin päälle
kumartuneena, hedelmäpeli lattialla kyljellään, se vissiin yritti
kammeta sitä ylös, ei tajuakaan mitä se sille oli tehnyt, tai miten,
kaatanut hedelmäpelin lattialle. Rahaa siitä masiinasta tuli ulos
kilisten ja kolisten, vielä silloinkin kun se punttasi sitä reisiensä
päälle, ja sitä rahaa oli tullut hieman enemmmänkin, sitä oli koko aula
levällään, ei uskoisi miten paljon ihmiset saattaa tunkea omaisuuttaan
tyhmään peliin.</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">–
Auttaisitko nostamaan tämän takaisin? Rip kysyi. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Purskahdin itkuun. Kun olimme siivonneet
jäljet, lähdimme pihalle, kassalaatikko tietenkin jätettiin pankin
seinässä olevaan
lokeroon, oli jo aaumu aika pitkällä, taitettiin loppumatka ratikalla.
Tai aivan loppumatka käveltiin. Jossain kohtaa aamupirteät
lipuntarkastajat nousivat kyytiin ja onneksi edes minä olin sen verran
hereillä, että havahduin niitten
valheellisiin siviiliasuihin, bongasin ne jo pysäkille tultaessa, ei
mitenkään vaikeaa, vaikea uskoa että kaksi kärttyistä ämmää ja yksi
työnjohtajalta näyttävä mies seisoisivat keskellä sateista aamua niin
tiiviissä
ryhmässä, että melkein koskettivat toisiaan, ei edes naimissa olla noin
lähekkäin, tuossa iässä, ja heitä olisi silloin kolme kappaletta yhtä
aikaa
naimisissa. Kiskoin Ripin niskavilloista pihalle, se nimittäin nukkui,
törmäsimme tarkastajia vastaan, ne
jäivät huutamaan meidän perään, ihan oikeasti jotain todella typeriä
uhkauksia. Olin aika poikki ennen kuin pääsimme kämpille, ja silti piti
panna pesukone pyörimään sen pyynnöstä. Jotkut muut haluavat katsoa Sky
TV:tä ja meidän Rip, no niin. Se nukkuu jo. Ennen
painumista lämpimään kainalooni hän pyysi herätystä seitsemäksi. Piti
mennä Krunikkaan tapaamiseen. Mihin? minä kysyin. Kikkelinkatsojalle,
hän
tunnusti, melko tarkkaan seitsemältä haluan pystyyn, niin sitten nousee
vielä
pikkuvelikin entiseen loistoonsa. Kello muuten oli jo seitsemän.
Tuuppasin hänet lattialle saman tien enkä
vasta tunnin ynnäämisen jälkeen. Aioin mennä tuuletusparvekkeelle
tupakalle, mutta vaihteeksi alkoi sataa kaatamalla. Kävin suihkussa,
imuroin,
kaikki paikat, karvat ja suun. Jannu nukkuu. Rikkalapiolla valutin
käsilaukkuni pohjalle kerääntyneet epäkansanterveelliset kolikot ja
kaadoin ne akvaarioon, kolikoista alkoi nousta satoja, tuhansia pieniä
kuplia aivan villinä.<o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">***<o:p></o:p></span></span></div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-13124298641061452522013-07-03T18:30:00.002-07:002013-08-16T03:21:50.764-07:00Tippaklinikka<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoHeader, li.MsoHeader, div.MsoHeader
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 240.95pt right 481.9pt;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 240.95pt right 481.9pt;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoBodyTextIndent, li.MsoBodyTextIndent, div.MsoBodyTextIndent
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
text-indent:65.2pt;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
</style><br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">*** </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Mitä hittoa, en minä
tiedä, puhui tohveleista ja punaviinistä. Tule astumaan kattisi minä keskeytin.
Eihän voi, hän on juuri tullut saunasta. En minäkään voi. Minä olen juuri
pyykännyt, minulla on koko vaatekaappi pyykkitelineellä. Sanoitko sinä
pyykkikone. En sanonut. Hän tulee nyt heti käymään, vai myöhemmin? Myöhemmin,
minä sanoin, taikka yöllä, kun olen laittanut pesutuvan lukkoon. Ei vaan, hei
vaan. Yöllä minä nukun levottomasti. Kello on paljon. Hän tuo pyykkiä. Sitä on
vähän, yhdet housut, yksi paita. Käy riisumassa päälläsi olevat, liitä joukkoon
kalsarit, jos sinulla on, onko sinulla? Pestäänkö rotsi myös? Voihan sen
ainakin kerran elämässä pestä, vai repeileekö se tuolta hartioista sitten vielä
pahemmin, jaa-a. Onko sinulla kaikki hyvin ja tarpeeksi pop cornia edessä?
Enemmän kuin lasten syntymäpäiväjuhlilla. Hieraisin kasvovettä kainaloihini ja
johdatin hänet peremmälle. Otin hänet eteisessä ja hoitelin keittiössä,
sanoin etten voi asua tässä kääpiökämpässä enää, kiitos vain hänen kaverilleen,
mutta ei enää, hän sanoi ettei voi auttaa, talossa ei ole tyhjiä huoneistoja,
ei ole kuin tämä, sekin sitten paljastui, tyhjiä lupauksia, hemmetin hieno
juttu. Kolmanteen kertaan meillä ei ollut aikaa ennen yötä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">*** </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Siellä he ovat. Tämä
on viimeinen kevät ennen velvollisuuksia, sade ennen yötä. Tyttö on
lyyhistyneenä bussipysäkille, tukkansa sekaisin ja silmillä, kasvoja pitkin
valuu verinoro, hän on lyönyt päänsä katuun. Hänen pitäisi käydä ehkä
sairaalassa, lääkärissä, päivystyksessä, ja juuri tätä Rip pohtii, miten
hitossa tytön sinne saisi, tässä säässä, kun kaupungin kaikki taksit ovat
kyyditsemässä tärkeitä ihmisiä jossain muualla. He kävelivät. Matkalla Rip
kuunteli naisen pahasuisuutta, tytön kieli teki tästä naisen, sietämättömän, ja
silti kauniin, raivoissaan hän oli kauniimpi kuin koskaan, kun hänen pehmeät,
lempeät, hieman lapselliset piirteensä kovettuivat ja hänen silmistään väistyi
hailakka myötämielisyys ja sen tilalle tuli tiikerin raivo. Mitä kohtaan? Rip
ei ymmärtänyt. He kävelivät Eerikinkadun päähän asti, ei ollut pitkä matka.
Aurinkoisina aamuina, kun jalka on kevyt, silloin kun se on, nuo harvat,
muutamat korttelit olisi taittanut viiteen minuuttiin, rientänyt, lentänyt,
takki auki ja hymy karehtien, ehkä jatkoilta lähdettyä. Rahvas kävelee vastaan
aamusta stressaantuneena, nenäänsä nyrpistellen sille, jota aamu naurattaa,
sille onnelliselle jolle on käynyt mielessä, että tänään voisi käydä
vierailulla nuoren naisen luona, joka on aina avannut ovensa, käydä
peseytymässä ennen nukkumaan menoa, pesettää vaatteensa samalla, käydä
toivorikkaana, paljon sanoja suussa, hötöä ja moskaa, on niin paljon asiaa jota
ei saa sanottua kuin hieman juoneena. Sillä tavalla se olisi mennyt, ja oli
mennyt, aurinkoisina aamuina, kun hymyilet etäämmälle, ja niin kuin se hymyilee
takaisin, aamulla kaupunki on puhdas, se kimaltelee! Nyt oli toisin. Ilta oli
musta ja märkä, niin kuin toinen syksy, ja sitä kevät karseimmillaan juuri
onkin. Rip kannatteli veristä naista käsivarsillaan – eihän tämä silti mikään
sota ole? – tämä sähisi hänen otteessaan, puhui rumia, puhui kauheita, siksi he
eivät voineet poiketa matkalla minnekään, eivät sairaalaan, sen viileisiin
odotushuoneisiin joissa aina kaikuu, eivät rauhalliseen, lämpimään, kuivaan
kapakkaan paikkailemaan haavoja ja hengähtämään, yhtä utopiaa on istahtaminen
alas ja rauhoittuminen, on ainoastaan sade ja rääkyvä nainen, jonka veriset
hiukset hakkaavat Ripin poskea ja jonka verta kimalteleva kaula uhkaa liata
hänen takkinsa. He tulivat perille, Rip maanitteli tyttöä antamaan avaimet, sai
avaimen lukkoon ja oven auki ja työnnettyä heidät rappuun, he olivat
likomärkiä. Hän haparoi valokatkaisijaa. Vilkkuen ja välkkyen lamput syttyivät
käytävään ja portaikkoon, ohkainen tikutus aikakatkaisun merkiksi. Rip tarttui
tyttöä kainalosta, tunsi tästä lähtevän eläimellisen tuoksun, veren ja
parfyymin ja nahan. Hän auttoi tyttöä ylöspäin vaikkei tämä tuntunut olevan
kovin kivulloinen, ainakin hän puhui koko ajan, vaimentaneena kehenkään tai
mihinkään kohdistumattoman raivonsa talon säällisiin tapoihin, tyttö ei
huutanut enää. Hän mutisi. Hän suhisi, vaikea saada selvää mistä oli kyse.
Valot sammuivat ennen toisen kerroksen tasannetta, ja syttyivät taas, pienen
tauon jälkeen. Ehkä juuri silloin joku suuri eläimellinen vaisto sai Ripin
pysähtymään. Ehkä syynä olivat rappuun uudestaan syttyneet valot. He olivat taivaltaneet
puoli kerrosta pimeässä, tuuletusparvekkeiden ikkunoiden kautta kajastavien
katuvalojen auttamina, ja sitten valot syttyivät itsestään, eivät tietenkään
itsestään. Ehkä juuri silloin Rip päästi otteensa tytöstä ja antoi tämän
valahtaa portaille, otti pari taka-askelta, katsoi ylös. Tyttö takertui
porraskaiteeseen ja yritti vääntäytyä ylös, turhaan. Samaan aikaan hän kiroili,
manasi miehiä, paha suu noin nuorella ja kauniilla, Rip alistui. Hän otti
tytöstä kiinni, tällä kertaa lanteelta, auttoi tämän ryömimään eteenpäin ne
muutamat askelmat, jotka erottivat heidät seuraavalta tasanteelta,
valonkajastus häiritsi, se tuli ovenraosta, se oli selvää. Rip päästi tytöstä
irti, tämä lysähti hajareisin istualleen, ryhtyi kaivamaan taskujaan etsiessään
ilmeisesti avaimia, jotka olivat Ripin kädessä, tämä pyöritteli niitä
kädessään, helisytteli, se oli merkki, täällä ne ovat, pitäisikö sentään sanoa
jotakin, tai näyttää, tai heittää avaimet tytön eteen, niin Rip päätti tehdä.
Mutta mitä jos heittää ohi ja ne kimpoilevat sinne tänne ja kenties lentävät
porraskaiteen alta ja heittelehtivät rojun lailla vaikkapa aina takaisin
pohjakerrokseen saakka. Rip harkitsi. Tyttö kiroili, märät kädet ja hihat
sotkeutuivat märän nahkatakin kosteisiin taskuihin, sisätaskut tulivat ulos,
samoin nenäliinapaketti, kolikkokukkaro, kajali ja tamponipakkaus, helkutin
avaimet. Hänen ei tarvinnut kantaa huolta avaimista. Ovi oli jo auki ja aukeni
koko ajan ja vauhdilla osuen tyttöä ohimoon. Ovi lakaisi hänet tasanteen
nurkkaan kuin tuulilasinpyyhkijä kuolleen perhosen, suruvaipan kenties, tytön
pää heilahti, pää osui naapurin postiluukkua vasten niin että rämähti, pää
hervahti tytön rinnalle, tyttö valahti veteläksi, kierähti ympäri, putosi
portaille, sen ensimmäiselle askelmalle, ja kiljahti. Jossain alkoi koira
haukkua, jossain televisio vaimeni, tyttö huusi kovempaa, hän huusi kivusta.
Rip kääntyi kannoillaan. Oviaukkoon oli ilmestynyt pitkä, riukujalkainen haamu,
Rip huomasi niittivyön ennen kuin lähti juoksemaan portaita, kaksi askelmaa
aina kerrallaan ja kaiteesta tukea pidelleen sadankahdeksankymmenen asteen
kiepahdus kummallakin tasanteella, viimeisellä loikalla viisi rappua,
eteismatto pehmensi tömähdystä, matto oli myös märkä, kostea kuin koiran
turkki, sadepisaroiden ja kuran liottama sieni, ja Rip liukastui, veti lähes
spagaatin, kömpi ylös ja heilahti ulos, hänen ruumiinsa läpi kulki tärinä,
hänen silmänsä tummenivat sään mukaiseksi, niihin ilmestyi tumma,
läpitunkematon kajo, silmät olivat kuin luolan suuaukot, sellaiset joiden
perukoilla viimeinen nuotionkajo on sammunut. Hän kääntyi oikealle, epäröi,
kääntyi vasemmalle, joko hän ei enää tiennyt missä oli tai ei osannut enää
päättää, hän näki oikealla, yläpuolellaan vihreänä räpsivät hailakat kirjaimet,
joista tuli mieleen viinakaupan valot jossain maaseudulla, ja otti
vaistomaisesti askeleen siihen suuntaan, hän näki myös oven joka ei ollut
lukossa. Ei auki, mutta ei myöskään lukossa, sen näki siitä että ovenrako oli
näkyvillä, joskus aistit ovat terävämpiä kuin mies itse. Tytön huuto jatkui
kolme kerrosta ylempänä. Äänessä oli sekaisin kipua ja raivoa ja tyttö.</span><span lang="FI" style="font-size: 9pt;"> </span><span lang="FI">Muuta Rip ei kuullut, ei
askeleita, ei miehen huutoa naisen huudon päälle, toisaalta hän ei myöskään
kuullut ulko-oven loksahtavan kiinni, se oli huono merkki, kuulokuvan
puuttuminen. Rip kääntyi puolittain, ei edes niin paljon, vain vähäsen, ei
uskaltanut katsoa, hän vain terästi kuuloaan, käänsi päätään sen verran, että
tajusi kuulleensa hiljaisuuden oikein, hänen korvansa tavoitti nahkahousujen
natinan, hän kuuli sen tytön huudon ja sateen ropinan läpi ja ehti jälleen
miettiä miksei kuullut muuta, ei askeleita, ei miehen ääntä, pitäisikö kääntyä,
pitäisikö todellakin, mutta kun se sattui, tuntui nivusissa asti, viimein
viiden askelman hyppy oli ollut turhan uhkarohkea. Rip työnsi kädet taskuun,
otti ne muutamat määrätietoiset askeleet jotka tarvittiin auki mutta suljettuna
olevan oven tavoittamiseksi, kiskaisi kädet taskuistaan ja veti kaksin käsin
oven auki ja livahti sisään, kuvitteli olevansa turvassa tajutessaan päässeensä
ravintolaan, ja jollei ollut edes niin optimistinen, tiesi ainakin olevansa
lämpimässä, pehmeästi valaistussa aulassa, jonkun toisen luomassa ja kenties
vartioimassa pesässä. Hän ravisteli itseään, pyyhkäisi hiuksiaan, veti henkeä,
hän ei ollut muistanut hengittää hetkeen.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Rip ei ehtinyt edes
ravistella turkkiaan kuivaksi puhumattakaan siitä että olisi päässyt lähelle
henkilökunnan turvaa, kun kaveri seisoi jo hänen vierellään. He tunnistivat
toisensa, siksi he eivät lyöneet toisiaan, kumpikaan, he menivät tiskille.
Tarjoilija mittaili heitä kumpaakin päästä varpaisiin, toista joka oli
litimärkä ja tuntematon, toista joka oli ilmeisen tutumpi mutta pukeutunut
hieman väljästi. Heistä saattoi haistaa jonkinlaisen vaaran, hitusen ainakin,
epäilyksen siitä. Yksinään molemmat olisivat olleet ilmeisen mitä tahansa,
mutta yhdessä he muodostivat kombinaation, josta tuli yhtäkkiä mieleen
kaikenlaista ja samalla tavattoman yksinäinen ja suojaton olo. Joissain
tapauksissa asiakkaat ovat viisaampia kuin jumalansa. Vaikkei toisella ollut
rahaa eikä vaatteita, ja toinen oli märkä kuin pesurätti, oli tällä
jälkimmäisellä otsaa lyödä saman tien tiskiin luottokortti. Viimeksi mainittu
sai tarjoilijan jättämään kysymykset toiseen kertaan. – Ymmärrän, hän mutisi,
ja kuin alleviivaten oikean ymmärtämisen ja luottokortin suoman joustavan
ymmärtämisen välistä ristiriitaa, kaikui jostain ilmastointihormien kautta
naisen kimakka, tuskainen huuto. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Hullu ämmä, sanoi kapeavartaloinen, paidaton, nahkahousuinen kaveri. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Siltä tuntuu, hymähti tarjoilija eikä tässä tilanteessa jaksanut enää ryhtyä
pyytelemään anteeksi ravintolan ilmastointikanavissa ilmenevistä käytännön
lieveilmiöistä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Rip
ei sanonut mitään, hän vain nyökki samalla tavalla kuin tarjoilija ja katsoi
häveten sivuun.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">He menivät pöytään ja esittäytyivät muodollisesti. Muodollisesti siksi, että he toki
olivat tavanneet toisensa kerran aiemmin, myös silloin heillä oli ollut
hetkensä ilman paitaa. Laihaa, lihaksikasta ylävartaloaan esittelevä mies kertoi
edelleen olevansa Seppo, mutta kaverit tunnistivat hänet nykyisin mieluummin
nimellä Atula. Rip puolestaan kertoi tuntevansa olevansa päihtynyt. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Ei se mitään, eipä haittaa, sanoi Seppo Atula, ja pahoitteli että oli tällä
tavalla juossut perään ja tungetellut seuraan. Joskus sitä vain alkaa
kuumottaa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Rip
katsoi vastapäätä istuvaa henkilöä, pohti että sen täytyy olla ihme, jos jokin
kuumottaa, tällä kelillä ja vielä paljain varpain. Ne paljaat varpaat siinä
olivat naurettavinta, Rip ajatteli, näissä kuvioissa, pääkaupungissa. Ne
tulivat suoraan lintutornista, avohakkuilta, mökkirannasta juhannusiltana
jätkäseurasta, jossa pidetään nahkahousuja ja ajetaan kainalokarvat muttei
sääriä. Kohta ruoska heilahtaa. Seppo veti varpaansa pöydän alle piiloon, hän oli
lukenut Ripin ilmeestä jotain, ehkä närkästystä, ja katsoi olevan soveliasta
peittää sen, ettei hänellä ollut jalassaan muuta kuin likaiset varpaat. Se oli
ollut ihan okei Lontoossa, mutta nyt… Rip ei oikein osannut pukea tuntemuksiaan
sanoiksi. Likaiset varpaat olivat melkein härskimmät kuin Sepon paljas
ylävartalo, jossa ei tietenkään ollut moitteen sijaa paitsi että oltiin
anniskelutiloissa eikä hiekkarannalla. Varpaista miinusta, paidattomuudesta
viis. Siinä oli hyvä kontrasti, Rip mietti. Kalpea ruumis, punaiset jalat,
nahkahousuissa niittivyö, ei rintakarvoja, kynsissä mustaa, lohkeillutta
lakkaa, silmien ympärillä mustaa maalia, hennosti, ranteissa vaaleanpunaisia ja
valkoisia muovirenkaita ja yksi leveä niittiranneke. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Tytöt tykkää tuollaisesta? Rip kysyi vain hieman empien, alkoholi oli poistanut
hänen estonsa. Ja sillä välin kun Seppo Atula siemaisi puolenlitran tuopistaan
viidenneksen ja haki puolestaan itse sanoja, vastausta johonkin jonka kysymystä
hän ei ymmärtänyt, sillä hän ei oikein nykyisessä elämäntilanteessaan pystynyt
hahmottamaan mitä tequilajannu ajoi takaa, vaipui Rip puolestaan omiin synkkiin
ajatuksiinsa. Ei vaipunut. Hän kuulosteli ilmastointihormien hurinaa, mutta
että hänkin, Rip pohti, että kaikkein suloisimmatkin. Seppo vilkaisi hormia
kohti ja hymähti. Meillä on satiaisia, hän sanoi sitten kuuluvalla äänellä. Rip
viivytteli tuokion jossain egyptiläisten jumalattarien, hän oli Caesar, ja
lontoolaisten kunnallisvaltuutettujen välisessä liemessä kunnes palasi maan
tasalle, kohotti päänsä ja kelasi takaisin hetkeen, kun Seppo Vetelä nykyinen
Atula sanoi: – Meillä on satiaisia, ja kumartui katselemaan Ripiä silmiin, niin
että tämän oli vedettävä katseensa eroon ilmastointihormin pölyisenharmaasta
ritilästä. Hän tuijotti ihmetyksestä mykkänä Seppoa, siinä ne nyt tuijottavat
toisiaan, vaativasti, hämmentyneenä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Mistä sinä sen tiedät? kysyy Rip, joka saa vihdoin suunsa auki, ja kysyy juuri
näin täydestä sydämestään, ihmetellen, vaikuttaen samalla hieman
yksinkertaiselta, ei siinä kohtaa siis mitään uutta auringon alla, mutta jos
istuisi sivussa ja kuuntelisi tätä, niin siltä juuri saattaisi sivullisen
korviin kuulostaa äskeinen vastaus. Mieshän on aikamoinen idiootti. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Kapakan
ovi kolahtaa auki ja sisään marssii taksikuski, raskastekoinen liian kauan
penkillä istunut mies, tulee tiskille. – Kahvia? tarjoilija kysyy ikään kuin
tavan vuoksi, ja taksikuski murahtaa myöntävästi. Heitä on läsnä nyt kokonaista
neljä. Tarjoilija palaa sanomalehden ristisanatehtävän pariin kaadettuaan kahvin,
ilmaiseksi, Rip huomaa, taksikuski hamuaa ilmaisjakelulehteä samaan aikaan kun
repii sokeripakettia auki. Seppo tuijottaa entistä Lontoon
hotellihuonekumppaniaan. Rip antaa katseensa kiertää, antaa sen aina välillä
palata hormin pölyiseen suuaukkoon. Seppo hymähtää. Sillä tavalla hän ilmaisee
ymmärtäneenä kahdesta sanasta sen, mikä Ripille ei ole auennut vieläkään. –
Että näin, hän naurahti kireästi. – Eli meiltä vai keneltä? </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Rip
yski tuoppiin. </span></div>
<div class="MsoBodyTextIndent">
<span lang="FI">– Että näin, Seppo sanoi uudelleen, ja
he sulkeutuivat hetkiseksi, uppoutuivat juomiinsa, ja Sky Televisionista
tulevaan Whamin kappaleeseen. Tarjoilija oli vääntänyt katonrajaan nostettua
televisiota lujemmalle. Vaientaakseen ilmastointihormiin juuttuneen naisen, Rip
ajatteli, tytön joka olisi kipujensa ja haavojensa ja jopa päänsä sekavan tilan
tähden kuulunut sairaalaan, olisi ja olisi, mutta eihän tarjoilija tiennyt
siitä kylkiluusta mitään, ei sen tarinasta, kylkiluu oli tyttö, miehet
aatameita. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">– Pienet piirit, minkä sille voi, Seppo heitti
mustaa, roikkuvaa tukkaansa kauemmaksi tuopistaan, pisaroita lensi sinne tänne,
myös vastapäätä, tuomiolla olevan, tai niin hän sen koki, Ripin kasvoille. Joka
ei sanonut sanaakaan. – Ai että voinko selittää tarkemmin? Seppo kumartui
katsomaan pöytälevyä pälyilevää Ripiä häijysti. – Totta kai voin, se vie vain
hetken, hän henkäisi, otti kulauksen, haki savukkeita, jota hänen ihonalaisessa
povitaskussaan ei suinkaan ollut, nojautui taaksepäin ja muunsi äänensävynsä
opettajamaiseksi (sillä Rip oli hänen rinnallaan melko yhdentekevä paskaläjä).
– Maailma on rusina, käsitätkö? Seppo kysyi haastavasti kuin kennelin
nulikkakoiria kouluttava hirvenmetsästäjä. – Jos olet kiinnostunut vain yhdestä
asiasta, silloin pystyt kohtaamaan helposti kaikki muutkin jotka ovat
kiinnostuneita samasta asiasta. Ja jos nyt puhutaan musiikista, tietyn
musiikkityylin alalajista, pienenevät piirit sangolliseen kappalaisia,
uskollisia, vihittyjä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Rip rykäisi, jotain hänenkin oli yritettävä: –
Samanlaista ei liene, jos kuuntelee koko elämänsä Beatlesia? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Seppo rypisti otsaansa. Yhdentekevä juntti
(joka muuten oli joskus paskonut hänen uusiin buutseihinsa) oli vaihteeksi
sotkemassa hänen ajatuskuvioitaan. – Ei taida, en ole ajatellut. Mutta tosiaan…
Jos kuuntelee pelkkää Lennonia ja McCartneya, niin silloin voi tosiaan hyvinkin
kuvitella että maailma on valtava paikka, laajeneva universumi, käsittämättömän
kokoinen kirjasto.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">– Aivan…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">– Kun todellisuudessa, ryhtyessäsi tutkimaan
maailmaa omin jaloin, toteat sen samankokoiseksi kuin lapsuutesi pihan, naapurinpoika
hiekkalapiolla lapioimassa kissankakkaista hiekkaa suuhusi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">– Aivan…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">– Meillä on satiaisia.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Otetaanko paukut? Rip ehdotti. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Niin
he ottivat keskihintaista bourbonia. Seppo kertoi, hieman lämmettyään, mitä
lääkäri oli hänelle viimeksi määrännyt, luetteli reseptin sanasta sanaan,
”nautitaan 1-2 kertaa päivässä”, ja purskahti nauruun, niinhän se on kuin
kokaiinilääkepurkin kyljessä, yksi viiva kaksi kertaa päivässä. Rip nauroi,
sinä se osaat veistellä entiseen malliin, muistatko ne zoo-jutut, otatteko
Zuihin, minä osaan ne vieläkin ulkoa, voi hemmetti se oli hauskaa.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Se resepti, Seppo keskeytti, – Osaan sen nykyisin ulkoa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Kätevää.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Kätevä muija.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Ai.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Ei se siitä yksin johdu. Olen opiskellut myös vapaa-aikanani lääketiedettä,
Seppo sanoi omahyväisesti. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Näytätkin siltä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Älä kuule kliseile, Seppo kivahti, – tuollaista osaa kuka vain, ja hän nojasi
penkin selkänojaan niin että keuhkonsa rutistuivat. – Niistä opinnoista on
tosin jo jonkin aikaa, hän ähkäisi ja etsi savukkeita rintataskustaan, jota
hänellä ei edelleenkään ollut, ja sitten nahkahousujensa taskuista, ja jos
siellä olisi ollut, ne olisivat olleet littanoita kuin jäätelötikut. Rip
tarjosi omiaan. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Kiitos. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Ei mitään. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Kaupunginklinikka on sitten auki seitsemästä puoleenpäivään.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Jaa mikä?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Kannattaa mennä heti aamusta. Jos on siellä vasta yhdeltätoista, aika siirtyy
melko varmasti seuraavaan päivään, jolloin se tekee sitten kaksi käyntiä. Tasan
yhden käynnin liikaa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
En ole käynyt <i>teillä</i> koskaan, Rip
keskeytti. – En edes tiennyt että sinä olisit… Jos olisin, niin, jaa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
En minäkään ole eilisen teeren poika, Seppo väänsi naamansa kuin
maailmankansalainen, – niin että rauhoitu, hän kuittasi tapahtuneen, vilkaisi
kattoon ja sitten käsiinsä, päällimmäisen käden sormissa oli isoja sormuksia ja
puolillaan käryävä rööki. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Mitä siellä tapahtuu? Rip päätti peruuttaa puheenaihetta. – Siellä klinikalla,
hän lisäsi sovittelevasti, uskaltamatta silti kysyä sitä tärkeintä. Eli <i>missä
</i>se hiton klinikka sijaitsi. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Ne työntävät norsunkullin kokoisen injektioruiskun munaasi ja se on sitten
sillä selvä, Seppo nauroi niin, että taksikuski keskeytti hetkiseksi
ilmaisjakelulehden lukemisen. – Kävelet sieltä sitten ulos elämäsi paisuvainen
lahkeessa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Älä viitsi. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Voihan ne leikata sen irtikin ja laittaa näyteikkunalle pressanrouvan
ihasteltavaksi. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Rip
huokaisi. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Ei vaan oikein tosissaan, Sepon savukkeesta karisi tuhkaa hänen paljaalle
vatsalleen, hän yritti olla niin kuin ei huomaisikaan, mutta hänen
vatsalihaksensa värähtivät ja jäivät värähtelemään, kun hän pyyhki tuhkat
sohvalle. – Kun ne nyt kerran asuvat siinä vastapäätä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Ketkä niin. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Valtiomiespariskunta. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Kuka?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Joo, ne eivät todellakaan asu koko aikaa Pressanlinnassa, sillä eivät ne asu,
tietenkään, kuka sitä kestäisi. Katsella Kauppatorin kalakauppiaita ja elää
siinä silakkalemussa, kun voi vaihtoehtoisesti katsella komeita uroksia
kotisohvalta kaukoputkella ja nähdä niiden hidasta kärsimistä, mätänemistä ja
visvaa… </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Rip
ei ollut pysynyt mukana pariin minuuttiin, mutta se ei häntä estänyt, ei vaan
se suorastaan vaati häntä sanomaan: – Kuulostaa taiteelliselta. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Älä ole hölmö. Oletko lukenut Burroughsia? </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Kouluaikoina. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Koulu…? En kylläkään tarkoita Tarzania… Seppo katsoi Ripiä hetkisen, punniten,
josko kaveri olisi sittenkin kouluaikana jo, puisti sitten päätään kuin
karkottaakseen epämiellyttävän ajatuksen, puisti niin että viimeiset
ilmastoinnin mukana hormiin haihtumattomat vesipisarat lensivät Ripiä
kasvoihin. – Tarkoitin tietenkin Williamia. Kannattaa aloittaa lukemalla sitä,
jos kerran aloittaa, ei tarvitse sitten lukea kaikkea muuta tylsää paskaa mitä
tarjolla on. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Siis Burroughsia…? </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Alaston lounas, sillä aloitat. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Hyvä nimi.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Eikä pelkästään. Sisältö heittää sinut perseellesi. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Mistä sinä tiedät niiden asuvan siellä? </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Tässä
kohtaa Seppo keskittyi tuijottamaan tiukasti, selkä istuintyynyä vasten lujasti
painettuna, kourat kiinni reisissään, vastapäistä peluria, joka ilmeisesti oli
aikaisemmin ollut aikeissa vehdata hänen naisensa kanssa, ja puhui nyt tyhmiä.
Siinä tuijottaessaan hänellä oli aikaa kelailla, ja sen sijaan että hän olisi
sanonut, mitä vastapäisestä juntista ajatteli, hän palasi
sukupuolitautienklinikan sisäpihaa kiikaroivaan presidenttipariskuntaan yhtä
luontevasti kuin hänelle oli esitetty aihetta koskeva kysymyskin.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Olen ollut tarpeeksi lähellä työharjoittelussa tietääkseni. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Tietääksesi? </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">– Tarpeeksi. </span><span lang="FI">– Olet ollut <i>niillä </i>hommissa vai?</span><br />
<span lang="FI">–
Ei kun t</span><span lang="FI">ippaklinikalla, oletko sinä humalassa? Lopetin opiskelut kylläkin heti
työharjoittelun jälkeen, Seppo tunnusti. – Jaa niin, vaihdoin siis tietty
tiedekuntaa. Totesin ettei biologia lyö leiville. Ei kyllä bakteeritkaan.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
En tiedä haluanko kuulla enempää. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Siellä oli niin paljon ryppyisiä kulleja ettei edes painajaisunissa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Jeesus sentään, Rip puuskahti. – En taida mennä sinne. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Kyllä menet! Seppo löi nyrkkinsä pöytään. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Rip
ehti vetää korvansa luimuun samaan aikaan kun baaritiskiltä kuului ”tsot,
tsot!” Tarjoilija heristeli sormeaan varoittavasti, ja taksikuski oli kääntynyt
katsomaan loosissa istuvia nuorukaisia. Miehen oikea käsi hapuili
revolverinvetokorkeudella olevaa spraypulloa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Mutta jos siellä ajatellaan asiakkaista tuolla tavalla, Rip sihahti, –
ryppyisiä kulleja ja niin edelleen, niin en varmaan mene… </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Älä sitten, Seppo ärähti, ja hänen äänessään oli autotallissa moottoripyörää
korjaavan isäpapan jyrkkyyttä. – Mutta siinä tapauksessa sinulla ei ole enää
mitään asiaa meille. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Aika huono uhkaus.
Rip hymyili tuopin jämiin, joiden pohjan läpi näkyi Sepon uhkaavaksi
luonnehdittavat peilitalossa vierailleet kasvot, mutta ääneen hän ei sanonut
mitään. Outo kaveri tuo Seppo, hän pohti. Jakaa omastaan jos vain paikat on
kunnossa, vai miten sen nyt pitäisi sanoa. Aika reilu mutta toisaalta lievästi
hyökkäävä. Rip olisi halunnut pitää tuopin kasvoillaan kauemminkin sillä
tavalla, Sepon sumeasta kropasta viehättyneenä sekä selventääkseen omia
pohdintojaan, mutta epäili sen vaikuttavan omituiselta. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
En minä aio tavata häntä enää, Rip lupasi laskiessaan tuopin pöydälle. – Jollet
halua. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Otetaanko toiset? </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Mikä ettei, Rip huudahti, ja heilutti sormeaan tarjoilijalle. – Samanlaiset!</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Olen niin saakelin kyllästynyt pyykkäämään sen lakanoita koko ajan. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Joo, ymmärrän, Rip sanoi nopeasti. – Ja viskit myös, eikö totta? </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Teidän alalla sitä ollaan sellaisia ymmärtäjiä, Seppo sanoi, melkein
murjottavaan sävyyn, mutta kulmakarvoillaan hän teki samalla tiettäväksi sen,
että toinen annos keskihintaista bourbonia on paikallaan. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Joo, ollaan me, pappeja melkein koko sakki.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Tässä kohtaa ja tästä
eteenpäin Seppo Atula ei enää kuunnellut vastapäätä istuvaa toveriaan. Jos näin
voi sanoa. He olivat saavuttaneet toisensa ja ymmärsivät toisiaan puolesta
sanasta kuuntelematta pätkääkään. Sillä tavalla ja tasolla heidän sanailunsa
kulki. Mistä he puhuivat siitä ei tarvitse sen kummempaa historiaa kirjoittaa.
Mitä asiaa heillä oli toisilleen mitä ilmankin olisi tullut juttuun. Mitä he
olivat? Rip oli Rip ja Seppo oli Atula, joka kertoi kirjoittavansa kirjaa
maailmasta ja lopetti avautumisensa heti, kun kuuli ulko-ovea kohti poistuvan
taksikuskin ärähtävän: Paskaa, roskaa ja vielä kerran perseestä, ja nauroi ulos
mennessään kovaa, sateen piiskaavan rytmin tahdittamaa röhnöttävää naurua, joka
laantui vasta dieselmoottorin rumpahdukseen ja sieraimia pistelevään naftan
hajuun. Alkaa olla sulkemisaika, tiskin takaa sanottiin. Seppo vaikeni, kokosi
itsensä, päätti sitten ettei Rip ollut tajunnut taksikuskin naurun koskevan
Seppoa eikä ravintolahenkilökunnan sulkemisehdotuksen koskevan heitä ollenkaan.
Hän kävi anelemassa heille vielä yhdet grogit ja toi ne myös itse
ystävällisesti pöytään. Rip nousi allekirjoittamaan tarjoilijan valmiiksi
mankeloiman laskun. Tilaisuutta nurinaan, hädänalaisen hyväksikäyttöön tai
muuhun sellaiseen, mitä luottokortilla ratsastajat tapaavat köyhemmilleen
heittää, ei hänelle kuitenkaan suotu, sillä Sepolla oli asiaa. Hän oli
menneisyyttä, Seppo kertoi, ja hän tiesi sen, tunnusti, ainoastaan Anita oli
nykyaikaa, valokuvamalli postimyyntiluettelon kannessa, tai oli ollut, ja
silloin kun oli, oli tienannut tuhansia, silloin vielä, vähän ennen kuin firma
oli mennyt muodollisesti konkurssiin, <i>muodollisesti</i>,
Seppo painotti ja kähätti lyhyesti sanaleikille. Oikea syy nurinmenoon oli,
että omistaja, kansanedustaja, Seppo sipisi sulkeissa, oli saanut T-paitojen
painamisesta sellaiset allergiset reaktiot että alta pois, sen kädet olivat
kuin korppikotkan kintut, verta ja nahanriekaleita, luu paistoi läpi, mutta
siitähän tämä ei voinut valittaa, ei käydä kuin yksityislääkärillä ja käskeä se
vaikenemaan, muutenhan miekkonen olisi joutunut myrkyttäjänä linnaan, kaikkien
alaistensa myrkyttäjänä. Anita oli ehtinyt tienata tuhansia, Seppo sanoi
toistamiseen, ja tuhlannut myös. Pelkkää legendaa oli sen tytön eletty elämä
nyt, kaikki ohi, jäljellä ei ole muuta kuin nostalgia, hän huokasi, ja tytön
nuoresta elähtäneeksi käyvä linnunvartalo, hän palasi jo toistamiseen
lintuteemaan. Kätensä seripainossa pilannutta entistä T-paitakauppiasta
kuljetettiin nykyään mustan mersun takapenkillä, hän poseerasi
vaihtoehtolehtien ja kaupunkikulttuurilehtien kannessa, hänellä oli valkoiset
silkkihansikkaat ja valkoinen takki ja stetson ja helmiäiskirjaillut
cowboy-buutsit, hän edusti ekologista vaihtoehtopuoluetta ja näytti tulevan
Vegasista, kansa rakasti miestä.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Kaiken
lisäksi Rip, jolle ei tullut sanomalehteä ja jolla ei ollut televisiota, kun ei
ollut oikein kämppääkään, tunnisti hahmon, hän oli luullut tämän kuuluvan
samaan sakkiin Sepon kanssa, edelleen, mikäli nyt oli ylipäänsä asiaa edes
sekunnin vertaa minkäänlaisissa yhteyksissä yhtään edes ajatellut. Anita taas,
ilmastointihormiin juuttunut tyttö, Anita oli toinen juttu. Anitaa ei niissä
jutuissa, joita Rip harvemmin sai luettavakseen tai nähtäväkseen, mainittu
koskaan, ei niissä politiikkaa ja karnevaaleja sisältävissä jutuissa, mikä oli
ihme juttu, jos oikein ajatteli. Että entistä mallia ei mainita, että tämä oli
unohdettu, ettei kutsuttu enää kuviin, oli potkaistu pellolle ja hylätty niin
paljon, että jopa Rip saattoi naista, tyttöä, kohti ottaa rohkaistuneen
askeleen ja päästä lähes kontaktiin tytön kanssa, koska, ja tämä on tärkeää, ei
tiennyt tytön olevan jokin. Tai vielä tärkeämpää <i> olleen jokin</i>. Sekin tieto olisi riittänyt aiheuttamaan
laskevan käyrän Ripin kosiskeluhalukkuudessa. Anita oli vankka <i>has-been </i> ja iältään alle kaksikymmentäviisi. Hän oli
tullut tunnetuksi sinä T-paita mallina joka ei pitänyt pikkuhousuja eikä hän
koskaan pääsisi siitä taakasta sen pidemmälle missä hän nyt oli. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Hormissa?
</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Molemmat
miehet vilkaisivat siihen suuntaan, sieltä suunnasta ei kuitenkaan kuulunut
mitään, hyvä niin. Oli niin kuin nainen hormissa olisi vaiennut kuullakseen
Sepon lausumat lepää rauhassa -jäähyväiset naiselleen. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Hänen kasvonsa, Seppo sanoi ääntään madaltaen dramaattiselle tasolle. – Ovat
loppuun kuluneet. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Hivenen itsesääliä nyt! Rip puuskahti. – Sitä paitsi eivät minusta ollenkaan
ole kuluneet, minä pidän kovasti hänen luistaan. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Itsemurha on tässä ainoa oikea tie, Seppo sanoi viivasuoralla, monotonisella
äänellä, ja pyyhkäisi silmäkulmaansa, jonka tyveen oli ilmestynyt kyynel. Hän
yritti peittää tapahtuneen niiskauttamalla nenäänsä, rykäisemällä kurkkuaan ja
kiskaisemalla päätään rajusti taaksepäin. Oli esitys uskottava tai ei, silmien
alta valunut musta meikki tuhri Sepon poskipään. – Joko hänen tai minun. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Mikä?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Itsemurha, Seppo korosti.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Rip
pyöritteli silmiään, se oli vaikeaa, alkoholi oli hidastanut hänen
silmälihastensa kykyä liikkua, ainoastaan luomilla oli voimaa esiintyä,
niilläkin vain lupsahdellen. – Kiitos että kerroit klinikasta ennen kuin te…,
hän pidätteli, antoi äänensä silti väristä. – Mikä muuten se osoite oli? </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Jos tämä näin vielä jatkuu, Seppo mumisi ja retkahti kohti pöydänkantta mutta
säikähti pystyyn saman tien, kun terävä pöydänkulma viilsi hänen alastonta
ylävartaloaan. – Niin jompikumpi meistä tulee tappamaan jonkun ulkopuolisen, se
on varmaa, hän sanoi katkeralla äänensävyllä. – Pormestari, saanko taksin! </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">–
Kyllä se siitä, Rip lohdutti, mietti hetken. – Haluatko että saatan sinut
ovelle?</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI"> </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI"><!--[if !supportEmptyParas]--> <span style="font-size: small;">***<o:p></o:p></span><!--[endif]--></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">Tuntuu että sade
tippuu suoraan syliin. Yliajetut jäseneni eivät tahdo enää nurkumatta jaksaa.
Minä lepään tässä, vinoiksi kuluneita portaita tuijottaen. Erehdyin ottamaan
kadulla juoksuaskeleita säikähtäessäni vieraita katseita. Siksi kaaduin, siksi
vain. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">Lepään tässä hetken,
kivi-tasanteella. Sitten huudan. Syljensekainen lima vinkuu nielussani. Vaikka
minä en välittäisi, tämä ei ole loistavimpia iltoja elämässäni. Vaikka en
välittäisi, lyön vetoa, että niiltä kahdelta, löytyy jotain mainitsemisen
arvoista minua vastaan. Nyt minä huudan. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">Väärien osoitteiden
pyörryttämät ihmispolot tyrkyttämässä minulle neuvojaan, neuvoa-antavaa
elintään liian vastaanottavaiselle varrelleni. Heidän kolahtelunsa
lantioluihini, polvitaipeisiini saavat minut itkemään. Ei koskaan ilosta. Raivo
kutittaa kitalakea. Jos nyt huudan, ja minä huudan, herätän kaikki, ja jo siksi
minun on saatava ruumis ovesta sisään, on tasaannutettava
hengitys, väpättävä sydän. Ensin huudan. Tänään ei ole varaa muuhun.
Milloin muulloin minulla on ollut. Varaa muunlaiseen olemiseen. Parempiin
miehiin, kauniiseen omakotitaloon, tyylillä kalustettuun. Minun paikkani on
rappukäytävässä, jonkun on tämäkin paikka täytettävä. Siirryn vähitellen ovea
kohti, sentti kerrallaan, ja huudan, koko ajan. Ei ole muuta ajanvietettä.
Pillusta valuu verta. Haparoin eteenpäin yhdellä kädellä,
toisella pidän ruumista kasassa, estän sitä valumasta kuiviin, lasken
graniitissa olevia mustia kivihippuja, montako niitä vielä täytyy ylittää
päästäkseni eteiseen, olen metsässä, laskettelen kanervamättäitä, havunneulaset
pistelevät polvissa, tekee kipeää mutta olen metsän kanssa, hymyilen,
hymistelen sokean miehen porttikäytävässä soittamaa sävelmää, hän soittaa
huulillaan, minä en pysty samaan, suustani valuu limaa, nyt olen kenkien
joukossa, saappaitteni, korkkareiden, nilkkureiden ja valmiiksi pakatun
matkalaukun. Se on siinä aina, jokaisen miehen muutettua asuntooni pakkaan
heidät ulko-ovelle. Olen romahtamaisillani mutta en vielä.
Revin matkalaukun vetoketjun auki ja kaivan kauluspaitojen ja keksipakettien
seasta pullon. Hieraisen sen taidolla puhallettua pintaa, raapaisen etikettiä,
inhoan täydellisyyttä, ja itsesäälin jättäen toiseen kertaan repäisen sinetin,
kiskon tulpan, vien pullonsuun syvälle kurkkuuni ja juon. En edes kakistele.
Otan toisenkin suullisen, ainoastaan varmistukseksi, ollakseni täysin varma
viinan perimmäisestä vastenmielisyydestä. Sekä siitä että olen vielä täällä.
Alaovi aukeaa. Kadulta nousevat liikenteen äänet ja märkä ja kylmä, minä taas
en saa vedettyä itseäni kokonaan sisälle, en saa omaa oveani kiinni, jalkani on
tiellä, olkoot auki, minulla ei ole mitään hävettävää. Lasken pääni
matkalaukkuun ja suljen silmäni hetkeksi. Sitten nousen, kohta. Saamattomuuteni
johtuu taivaan peittävästä pyöreästä kuusta. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;"><!--[if !supportEmptyParas]--> ***</span><br />
<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 240.95pt right 481.9pt;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">Kadulla katsoin oikeaan ja vasempaan, kumpaan suuntaan mennä, <i>two ways to choose</i>. Nivusissa ei
tuntunut enää yhtään niin pahalta kuin hetki sitten, kaljan puutetta se vain
oli ollut. <i>which way to go</i>, laulaa
maestro ja minä lauloin takaisin. Valuin takaisin keskikaupungille. Sade oli
muuttunut tihkuksi. Olin Maestrossa noin puolen tunnin konkkaamisen jälkeen.
Tilasin viskin ja tuopin, tein sukellusveneen. Tiskin takana tytöt katsoivat
inhoten. – Jatkakaa eilistä piikkiä, sanoin jotain sanoakseni ja osoitin
pullovitriinissä olevaa lasia, jossa upouuden luottokorttini pinta hohti ujosti
sitä peittävän kuittipinon alta. – On vissiin tullut tarjottuakin jollekin,
arvelin kumotessani suklarin sisääni. Takaisin normaaliuteen. Olin taas yksin,
ja aika selvin päin. – Tai jos kuittaan sen kortin pois, sanoin tytöille, – ja
itseni samalla. Kävin ulos, jalat hakivat taas neljään eri suuntaan ja veivät kotikapakan ovelle, lukossa oli. Airola tuli
avaamaan. – Et tule sisään!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">En ottanut moista kuuleviin korviini. – Sanoitko sinä todellakin <i>vuosi</i>?
Onko Bischoshofen täällä vielä?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Odotellaan että se saisi tilityksen valmiiksi, Airola huokaisi
raskaasti ja avasi ovea sen verran, että pääsin livahtamaan sen paksun
käsivarren alta sisälle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Menkää te vain kotiin, <i>minä </i>saattelen
rouvan kassalippaan lokerolle kuin se olisi omani. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Et saattele. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Mutta voisin, jos haluatte. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Uskalletaanko me? Airola huusi olkapäänsä yli narikkaan. Mika kohautti
olkapäitään, ei nostanut katsettaan, katse kiinteästi kolikkorengissä, ei kovin
suuri potti, joku kymppi, edes sade ei ollut tuonut takkeja naulakkoon. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Menkää vain, rohkaisin, – jollei meillä kestä kantti mennä kulman taa
kahdestaan, niin me jäädään rahojen kanssa tänne yöksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Jaa… Airola katsoi minua epäilevästi, kuntoani, vilkaisi kelloaan, –
kai me sitten voitaisiin mennä…, ja hän tökkäsi tylpän objektinsa, etusormensa
värttinäluuhuni ikään kuin muistutukseksi. – G:lle ette sitten puhu tästä,
tajuatko? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Hei pulu! heilahdin keittiönovesta sisään kuin päällikkö. Ritsi oli
keittiömestari Kermalan kopissa, setelit ja kolikot tilityskaavakkeiden päällä,
ykkösolut laskukoneen kannella, huulipunan värjäämä vaaleanvihreä mallu
tuhkakupissa, radiossa Matti tai Teppo Turkki paransi maailmaa. Ritsi mulkaisi
minua, kysyi rumalla sanalla kuorrutettuna miksi piip minä olen täällä. En
tiedä, ollakseni hunajainen, en oikein itsekään tiedä, ollakseni mikrofoni, en
minä mitään oikein, tulin katsomaan miten pärjäät, katsos kun tiedän, ettet ole
taitava numeroissa toisin kuin minä, joka osaan tilityksen vaikka
naapuribaarissa istumalla, paljonko myitte? Otin rahaniput Ritsin estelyistä
välittämättä ja punnitsin nippuja kourassani. – Tuhatkaksisataa ja ehkä kolme
kymppiä päälle? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Melaheppu! Ritsi lakaisi minut sivuun kopin ovelta. – Portsari! Mika!
Tänne on unohtunut lude! Ritsi liehui suurin elkein kuin Irina Milan aulaan,
huusi lisää portsaria, aina vain lujempaa, antoi edithpiaf -äänensä kaikua
salissa ja purki samalla osan vääristä aaltopituuksistaan ja patoumistaan,
oletan, hänen äänensä leikkasi lastulevyseinän läpi kuin puukko korvaan.
Lopulta hän palasi takaisin nelosoluen kanssa. – Kukaan ei piittaa, sinähän
voisit vaikka ryöstää minut. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Näin vähää ei viitsi, heilutin seteleitä. – Sinua taas ei pysty
joutumatta itse maksumieheksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Kusipää! <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">Väistin hänen läimäytyksensä ainoastaan siksi, että osuessaan se olisi
humauttanut minut peräseinään. – Saanko minäkin oluen? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Mihin sinä sen lutkan jätit? Ritsi ojensi pilsneripullon, haparoin sen
otteeseeni, vedin huiviin kerralla ja ähkäisin pienesti kuin ahne mutta pelokas
hiiri. – Vähän lämmintä, sanoin moittivasti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Mene kuule muualle dokaamaan sitten, Ritsi sähähti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Sinä et ole siellä muualla, ja tiedätkös kuule, tilitykset kannattaa
tehdä käden käänteessä eikä yötä myöten, tai jollei onnistu ryntäät esiin ja
ryttäät paperin ja sullot kissaan, kassaan ja teet rintamerkin, ristinmerkin,
ja toivot että pankissa on kiva tyyppi töissä, se hontelo rillipää. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Se on uskovainen, Ritsi napautti. – Jätkä on ihan päissään. Eikä sen
kanssa voi enää lirkutella, ei onnistu enää, minulla on varoitus, joudun
koulutukseen, jollei tämä ala taittua. Viimeinen sana katosi oluen
pulputukseen. Ritsi rojahti työtuolin kitisevää selkänojaa vasten, niin että
Kermala joutuisi hakemaan siihen aamulla uudet säädöt. Minä peräännyin
taaksepäin, olin tehnyt sitä jo jonkin aikaa, olin edennyt hidastetusti, käteni
oli jo maustekaapissa, otin Tumpin salakätköstä pullon Gambinaa ja tein paukun.
– Tuon sinä vielä saat maksaa, Ritsi sanoi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Aina on pitänyt. Haluatko että autan? Muuten me ei pääse täältä ikinä.
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Mitä jos hankkisit oman kämpän. Tai ostat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Heti huomenna. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Ei taida herra ehtiä, on niin menevää sorttia. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Voi kyllä sanoa etten ole koskaan kotona, ja jos ostaisin oman, mitä
minä sillä tekisin sitten kun asun etelämerellä lattarineitosten kanssa? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Muuta veneen alle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Kylmää touhua ja siinä kastuu, jos tappi on hukassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Mieti nyt vielä, sitten kun lähdet etelämerille voit ottaa veneen
mukaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Kerta kaikkiaan! Mennä sillä, lähden tänään ja olen perillä vähän
ennen kuin pasuunat soivat. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Miksi sinä niistä lattareista unelmoit? Ritsi katsoi minua pistävästi.
– Eikö se hutsu pysty tyydyttämän sinua? Hän tuli ulos kopperosta, tuli
sivuttain, työtuoli naukaisi kuin keinutuolin alle jäänyt kissa. Hän asetti
tuhkakupin, tupakkansa ja pullonsa tiskipöydälle ja pieraisi, viittasi
kädellään kopin suuntaan. – Asu on vapaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">Hymyilin voittajana. – Estradi vapaa, sanoi väsynyt tirehtööri joka
luovutti vuoronsa klovnille. No niin katsotaanpa. Otin hänen paikkansa, kopissa
leijui sankka itämainen savu, oopiumia ja mentholia. Laskin rahat, tarkistin
numerot. – Teiltä puuttuu kaksikymmentäkaksi markkaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Se oli varmaan se kalja, jonka tarjosit sille ämmälle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– En tarjonnut yhtään mitään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">Olisin voinut lisätä, että sillä tavalla ei saa hyviä naisia,
tarjoamalla, mutta en lisännyt, Ritsillä oli niin pistämättömät mielipiteet
Anitan kelvottomuudesta ihmisenä ja olentona. – Maksa se pois niin päästään
ulos täältä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Ei minulla ole rahaa, Ritsi sanoi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Sitten pitää merkitä pari hukkadrinkkiä sinne ja tänne, sano että
spillasit. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Menee koko lappu uusiksi! hän voihkaisi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Sitäkö sinä täällä olet surrut kaksi tuntia? kurkistin kopista ulos. –
Airola ja Mika steppaavat narikassa apinarytmiään ja eukko säästää kaavakkeita.
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Painu ladulle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Täyttäisitkö lasini, niin teen tämän, lupasin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Sitten se on sinun harakanvarpaillasi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">– Mutta sentään oikein, ei tässä tyylipisteitä kerätä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">***<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">Aamulla kellot soivat! Kuin laulaakseen päättyvän talven ylistystä ne
leikkaavat järkkymättä pakkasilmaa auringonsäteet kimallellen taotussa
pinnassa. Se meitä lämmitä! Olen yksin ja alamaissa. Pitäisi lähteä ulos ja ryhtyä
yksinäisen ihmisen surkuteltaviin toimiin niin kuin jokainen kaltaiseni sielu
on ennen minua ryhtynyt. Katu on täynnä meitä! Liehuvaan lainaviittaan
kietoutuneena yritän selvitä tästä. Ylitän esteet kuin enkeli, kiipeän eteeni
auratun nuoskalumen yli kuin vuorikauris. Puolijuoksua lähimpään ruokakauppaan,
ehkä hetkeksi kapakkaan, siellä on iso tuli ja kodikasta. On maanantai,
maanantai. Ei levon päivä ja ei-kiitoksen. Minä löysin viimeisen leipäpalani
loppuun järsittynä. Minä vastaan sen kirjeisiin, puhun sen puhelut, niiden. Ne
hiiret, ilkeät, olemattomat jotka pakottavat minut ulos, kerjäämään
kauppiailta, nöyrtymään. Täällä minä menen lainaviitassa. Mitä? Ei mitään.
Minua ei pysäytä kukaan. Käärin oluet vatsani päälle kuin odottaisin kuutosia,
minä olen janon äiti ja minun mättääni imee nestettä kuin kaktus. Ja kellot,
kellot julistavat, leikkaavat nahkani ja luuni, halkoen hampaistani kitalakeen,
ja tuo seuraava lumikinos on minulle jo liian suuri.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">***<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">Kohta meidän pitää mennä, pitää mennä, pitää, Gambina
on loppu, sinä haet sen huomenna takaisin, minä haen, sinä haet, heti aamulla,
tuot sen päivätansseihin, oletko sinä päivätansseissa aamulla? Olen. Oho. Ei se
haittaa, nukuin eilen vähän kauemmin, muistaakseni, hyvä. Pitää mennä. Mennään,
sinä teet ensin tuon paperin uusiksi niin se on nätillä käsialallasi jota pomo
niin rakastaa, minä menen pois sinua häiritsemästä, minne sinä menet? Sinä
menet Kermalan koppiin ja minä menen pelaamaan flipperiä, anna hana-avaimet. No
en tosiaan anna! Päivätanssit laittaa ne hukaksi, kyllä laittaa. Ei hemmetti
laita, kun mummot ei kaljaa juo. Ei todesta juo, otetaan kossua sitten, se on
helpompi hoitaa. Ei hemmetti, tuot sitten senkin takaisin. Tuon tuon, tee nyt
se tilitys, ja sitä paitsi minua panettaa. Hyi hitto. Me voisimme mennä ylös,
siellä on sohva, me voisimme nukkua siellä, pääsisin ajoissa tantsuihin. Älä
viitsi. Voisin nukkua tiskin takana käsimela valmiina ojossa. Nyt lentää huuli
kuin spitaalisten päivätansseissa. Sinun kanssasi lähti silmä, pulu. Siellä on
liiketunnistimet. Missä? Yläkerrassa, minä näin kun ne asennettiin. Mitä ne
ovat? Ne ovat, eikö herra tiedäkään kaikkea, punaisia silmiä. Selvä. Ne
rupeavat laulamaan poliisiasemalla, jos niiden läpi kulkee. Jaa ne on niitä.
Niitä juuri. Tiedätkö että niitä pystyy huijaamaan. Miten muka? Jos liikkuu
oikein hitaasti. Älä, mistä tiedät? Anita kertoi… menemmekö kokeilemaan? Ja
vitut mennään huoripukki. Minä osaan liikkua hitaasti, pulu, esitän punaisille
silmille pantomiimia, me liu’umme huoneen läpi sohvalle kuin laiskiaiset,
painaudumme sille ja liikumme kuin maneetit avaruudessa, hitaasti peiton alla
ettei valosilmä huomaa lisääntymistämme. Ei me emme tee sitä. Tosikko.
Käytännöllinen, mitä jos tulee kusihätä, kuinkas sitten suu pannaan? Älä edes
ehdota noin ruokottomia. Haista vittu. With pleasure, mennäänkö. Mikäs siinä,
mikä sen mukavampaa onkaan kuin kuunnella kuinka pikku ryppymuna huutaa
tuskissaan, ja tiedä se, että minä tiedän sen olevan ainoa kerta kun
vekottimesi huutaa. Tsot tsot! Ja minä voin esittää sinulle pantomiimin,
paremman kuin sinä, todemman, miten sinä vääntelehdit hitaasti kiiruhtaen
vessaan kun alkaa tulla housuun, mutta niin, eihän sinulla ole housuja, sinulla
on erektio niin kuin teillä aina on, ja aamutoimiin tullut pirteä toimistoväki
on tullut jo töihin, se saattaa pelastaa sinut, hälytys on pois päältä, ja he
katsovat sinua silmät levällään, näin, ja johtajan huoneesta, sen
uudenhohtavalta valkoiselta nahkasohvalta nousee Michael Monroen pörröinen pää,
joka tarttuu liikehdintääsi ja kohta te tanssitte siinä, kaksi mielipuolta,
jotka vääntelehtivät vastakkain hitaammin kuin etanat, olemattomia valosilmiä
väistellen, kohti vessaa, kunnes pääsette sinne ja kakkaatte bideeseen. Aika
rankkaa, onko siellä semmoinen? Ei olekaan. Eli mitä me tehdään? Emme ainakaan
mene sohvalle. Anna viinakaapin avaimet ja pidä kiirettä niitten lappujen
kanssa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: small;"><br /><o:p></o:p></span>
<span lang="FI" style="font-size: small;">***<br /><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">Pelasin yli kaksikymmentä markkaa, kaikki hiluni, ja
sitten pelasin baarin tippipurkin tyhjiin, otin kaiken, myös minulle kuulumattomat rahat, vähäinen omantunnon kolke jossain ja se pani miettimään miten uhraisin moraalisesti viisaimmalla tavalla nämä markat, että miten ja millä
lailla, jos panostaisi vaihteeksi suureen riskiin ja kääntyisi hedelmäpelin puoleen, sillä
tavoin, jos olisi onni myötä, saisi lisää flipperirahaa, voisi saada, minä vain en
koskaan voita. Jotkut meidän baarissa voittavat. Että kun osaa
vituttaa sellaiset jotka voittavat hedelmäpelillä, jonka olisi pitänyt olla ainoastaan sillä tavalla säädetty, että se tuottaa voittoa vain ja ainoastaan Kansanterveydelle. Siksi en pelaa hedelmäpeliä, koska en voita koskaan, siksi en, koska
alkoi harmittaa. Siksi pelaan flipperiä, ei käy sättäämään pallo kun se vierii
läpi laarin, ei kukaan paitsi minä itse sättään itselleni enkä silloinkaan paljon. Parempaa flipperi
on kuin jos laittaisi rahat rahapeliin eikä voita mitään, koska en koskaan
voita mitään, kunhan toivon ja yritän että onneni kääntyisi lopultakin ja
siihen toivoon kun minä aina välillä turhaan uskon, se sapettaa niin paljon,
että seuraava kuva on siitä kun olen kaatanut hedelmäpelin lattialle ympäri,
ylösalaisin, hirvittävä kolina ja räminä, rahaa tuli kilisten ja kolisten, ei
niin paljoa kuin olin kuvitellut ja toivonut, mutta tuli, onnistuin myös
kääntämään koneen takaisin kyljelleen, olin nostamassa sitä myös takaisin
seinää vasten, kun huomasin Ritsin seisovan tilityskaavakkeet kädessään ovella.
Hänen silmänsä seisoivat päässä, ja minä se olin joka oli ottanut enemmän. –
Auttaisitko nostamaan tämän takaisin? kysyin. Hän haukkoi henkeään kuin
kuivalle maalle vieritetty pallokala, ei saanut sanottua yhtään
mitään. – Flipperiä varten, minä selitin, – hilut loppuivat, teillä ei tainnut
olla kummoinenkaan ilta, toisaalta miten sitä nyt sunnuntaina. – Jumalauta
jätkä! Ritsi sai viimein äänensä takaisin. – Hullu, aivan hullu,
hullu kuin pullasta tullu, voi saatana! ja sitten hän huitaisi minua päin pläsiä
ja sitten hän purskahti itkuun. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">***</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: small;">Me veimme kassalaatikot pankin seinässä olevaan
lokeroon, ja jatkoimme siitä ratikalla. Loppumatka käveltiin, Hakaniemessä
lipuntarkastajat nousivat kyytiin. Onneksi olin hereillä ja havahduin niitten
valheellisiin siviiliasuihin, vaikea uskoa että kaksi kärttyistä ämmää ja yksi
työnjohtajalta näyttävä mies seisoisivat keskellä sateista aamua niin tiiviissä
ryhmässä, että melkein koskettivat toisiaan, ei edes naimissa olla noin
lähekkäin, tuossa iässä, ja heitä olisi silloin kolme kappaletta yhtä aikaa
naimisissa. Revin hänet hihasta pihalle, törmäsimme tarkastajia vastaan, ne
jäivät huutamaan peräämme. Olin aika poikki ennen kuin pääsimme kämpille. Ennen
painumista lämpimään kainalooni hän pyysi herätystä seitsemäksi. Pitää mennä
muka Krunikkaan tapaamiseen. Mihin? minä kysyin. Kikkelinkatsojalle, hän
tunnusti, melko tarkkaan seitsemältä haluan pystyyn, niin sitten nousee vielä
pikkuvelikin entiseen loistoonsa. Tuuppasin hänet lattialle saman tien enkä
vasta tunnin ynnäämisen jälkeen. Yöllä alkoi sataa lunta. Ja minä imuroin,
kaikki paikat, karvat ja suun.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br />
<span lang="FI" style="font-size: small;"> ***<o:p></o:p></span></div>
<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 240.95pt right 481.9pt;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
-->
</style>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Mitähän sitä sitten
tekisi. Oli tässä sentään ennen elämä ja unelmia, suuri rakkaus, toivoa
paremmasta. Muutakin kuin tämä. Onneksi aurinko paistaa, muuten ei kyllä
jaksaisi. Talvella tämä tulee taas olemaan pelkkää painajaista. Olisi parempi lähteä täältä niin kuin kaikki muutkin tekevät, matkustavat ympäriinsä, miksen minä koskaan.
Tulisin keväällä takaisin niin kuin kaikki muutkin, terveen värisenä, voimissani, olisi uusi juttua. Enkä olisi vuoden ympäri tällainen
harmaa arkki, tuhkakuppi. </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Haluan puolustautua, minulla on oikeus. Se johtui siitä linnakundista, joka talvella
tyhjensi Yöastian pajatson, sotaveteraanien päivätansseissa, minun sokeitten silmieni alla. Tiirikoi jasson oven auki tuosta vain ja veti kolikot taskuunsa, se taisi käydä
sekunnissa, tuskin ehdin nähdä, en ainakaan katsellut. Seuraavaksi katselin
kaukaa, puhelimen varresta, johto ranteen ympärille kiristettynä, kohta menee koko käsi kuolioon, kun soitan pomolle
että se soittaisi Rahikselle tai poliisille, että täällä on pajatso tyhjä eikä
ole mikään kielikuva tällä kertaa. Eturessu ammottaa, ihan kaikki mennyttä,
joku kulkee kaupungilla aika painavin taskuin, joku jolla on tatuointeja ja
sänki ja kauhtuneet farkkukuteet (vähän niin kuin pomolla 70-luvulla).
Niin että tervetuloa katsomaan rikospaikkaa tänne alas, jos vain suinkin
pääsette, rohkeasti tulette, puskette tienne Eiran lottien ja sotaveteraanien
läpi, ne ovat ympäröineet pajatson, ihmettelevät sitä, ovat kuin avatun ruumiin
äärellä, niitä kiinnostaa tuollainen mekaniikka, niitä
kiinnostaa nähdä pienoiskoossa putipuhtaaksi varastettu pankki, niille se on
ollut vain kauhukuva koko elämän, niiden todellisuus on jossain juoksuhautojen
ja Ullanlinnan rajapinnassa, niiden osakkeet on kirjoitettu ruotsiksi ja niiden
kaulassa on enemmän metallia kuin minulla tulee mieleen edes haaveilla, edes
kiinnittää, mihin minä ne kiinnittäisin, kanikonttoriin. Ne ovat piirittäneet
pajatson niin kuin olisivat motittaneet sen, ne eivät anna armoa, minä olen
tulilinjassa, motti on tyhjä ja minä olen syypää siihen, että saalistusrahat
karkasivat jonkun itähelsinkiläisen hampin mukana, taidan roikkua tässä
puhelimessa sen aikaa, että te tai poliisi pääsette paikalle, täällä olutkorien
takana on turvallisempaa, toistaiseksi, minulla on seitsemän kertaa
kaksikymmentäneljä kappaletta kasapanosta eli perunanuijaa, kyllä minä pärjään hetken vielä yksin, mutta voi olla, että sen jälkeen kun olen satakuusikymmentäkahdeksan lekaa
heittänyt, olen pinteessä, en ole juonut, todellakaan, mitä nyt kahvia hermostuksissani. Niin
ne kiertävät kuin jalkaväkipataljoona nähdessään yksinäisen räjäytetyn tankin,
pankin, kaikki pelissä, tai niin kuin siittiöt munasolua, myönnän, aika kaukaa
haettu kun noita katselee, soitellaan.</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: small;"><span lang="FI">Ehkä niin, että tästä se johtui, siitä itähelsinkiläisestä ryöväristä, että se jäi mieleeni
tykyttämään henkilökohtaisena minua vastaan esitettynä törkeytenä, niin jäi sitten kaihertamaan, että joku tulee minun työpaikalleni kun minä olen
vastuussa yksin kaikesta, niin tulee ja vie mummojen rahat ja vaarantaa
kansanterveyden, se oli loukkaus. Ei itse teko, vaan
se miten kevyen välinpitämättömästi pomo, varavastaava, poliisi ja
raha-automaattimies suhtautuivat tapahtumaan, rikokseen, jonka ainoa
seniilivapaa silminnäkijä olin minä, jolta tapaus oli täräyttänyt pään
sijoiltaan ja kietonut hermoista helvetin sähkökimpun. Jos vain olisin jättänyt
silmäni auki oikeaan aikaan, mutta minkäs teet, meidän kaikkien pitää räpytellä
joskus. Se tapahtui siinä hetkessä, yhden räpäyksen aikana, ei ehtinyt tehdä
mitään, ei nähdä, ei edes sitä että pajatson ovi heilui auki ja mummot ja
vaarit parveilivat sen ympärillä kuin maahan pudonnutta lentopommia
ihmettelemään tulleet uteliaat lapset, koskeako vai eikö koskea, tässä on kyllä
jotain mätää. Kuten sanottua, se tapahtui sekunnissa minun huomaamatta mitään,
voinko nyt mennä jatkamaan tiskaamista, helvetisti huulipunalla sotkettuja
kahvikuppeja ja ne norsut varastivat taas ainakin puoli pitkoa
käsilaukkuihinsa.</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<br />
<span lang="FI"><!--[endif]--><o:p></o:p></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-21543475577560065072013-07-01T17:16:00.003-07:002013-07-01T17:16:32.571-07:00Vätys<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 240.95pt right 481.9pt;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Olen hukassa kuin Punahilkan muori, tai oikeastaan enemmän, koska olin
todellinen. Tiedäthän tunteen? Kun pitkien matkojen jälkeen iskee monenmoista
tilaa, tunnekuohua, Pariisin ikävää ja tanskalaista spleeniä. Ensin ne ovat
vain fyysisiä luonteeltaan, on uupumusta ja palautumista, zeitgeistia ja jet
lagia. Joissain tapauksissa noista tuntemuksista pääsee eroon muutamassa
päivässä, minun aikaerosta toipumiseni on nyt kestänyt kolme kuukautta.
Taloudelliset tuskatilat käyvät voimille, omaisuutta on pitänyt realisoida,
työpaikkoja katsastaa, asuntoa etsiä, kysellä. Minut on huolinut hoteisiinsa
eräs deejii, jota kukaan ei tunne, josta kukaan ei ole kuullut paitsi hän itse
ja poliisi. Hän poltti erään terassiravintolan vahingossa, oli hukannut Blues
Brothers -pinssin sinne jonnekin lattiaa esittävien lankkujen alle tai väliin
ja meni etsimään sitä yöllä, verrattomassa humalassa ja amerikkalaisella
bensasytyttimellä varustettuna. Komea kokko yhdestä pinssistä ja muutaman
kuukauden istunto paikallisessa kevyitten tapausten vankilassa, aivan
keskustassa muuten, parhaat näkymät ruotsinlaivojen kattoterasseille, jos
tykkää. Hänen ystävänsä olivat niinä kuukausina säästäneet hänen vanhempiensa
sydäntä ja lisäkkeitä lähettämällä näille milloin mistäkin maanosasta kortteja,
etteivät vanhemmat olisi huolestuneet, mainio idea, oikein idioottimainen, niin
hyvä, että se toimi. Vanhukset luulivat poikansa ja perijänsä olevan vain
pitkällä retkellä. Ja vauhdikkaalla. Eivät ne osanneet epäillä mitään, ei
heillä ollut karttakirjaa, heille oli aivan okei, että samalla viikolla tuli
kolme korttia kolmesta eri maanosasta, kolme samanlaista korttia joissa on
heidän poikansa valokuva ja takapuolella käsiala, joissain korteissa lisänä
tyttömäisiä hippijuttuja, joissain tuopin kuva poikamaisella tyylillä. Se on
niin nopealiikkeinen meidän X. Satakaksikymmentä kiloa salamannopeaa
tuhopolttajaa, vahingossa toki. Vankilassa hän ei polttanut yhtään mitään, ei
rasvan hippua vaan lihoi vain lisää, hän on koukussa ruokaan. Nyt hän on vapaa ja
asuu vanhempiensa kotitaloa, vanhemmat hän passitti vanhainkotiin. Kirjoitin
tuossa edellä ”X”, koska entinen nimi ei ole enää käytössä, hän on nykyään Pint
Persola, se on hänen vankilanimensä. Asun siis hänen luonaan. Meillä synkkaa
hyvin arvatenkin siksi että minulla on rahaa ja olemme samaa sukupuolta,
omanlaisensa teksti tämäkin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Kuten viime kirjeessä kerroin olen joutunut myymään
omaisuuttani, hirvittävällä tavalla kaiken. Auto meni käsittämättömään
alihintaan mutta minkäs teet, laskut on maksettava. En ehkä ehtinyt edes
kertoa, että minulla oli auto, se oli niin vähän aikaa, seisoi lumessa puolet
meidän suhteemme kestosta, tarkoitan autoa, en sinua. Viime kesän syytä, että
auton hankin, pettymykseni Vespaan ja niin edelleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-91272891059884398822013-07-01T17:15:00.000-07:002013-07-01T17:15:00.814-07:00Anita IIII<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 240.95pt right 481.9pt;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 12pt; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 12pt; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Kuinka monta kertaa me olimme yrittäneet päästä Anitasta eroon, minäkin.
Mutta hän oli niin hyödyllinen, huvittava ja hyödyllinen, samankokoinen perse,
pesukone, karseat jutut, ei ujostellut päivääkään, sai minutkin nauramaan.
Syksyt olivat huonoa aikaa, aina, jos on hänenlaisensa henkinen taso, kasteli
pimeys ja märkä Anitan ruudin, teki hänestä itsesäälisen kasan tuhkaa. Syksyllä
häneltä myös loppuivat rahat. Muina aikoina hän tienasi hyvin, se oli totta. En
epäillyt yhtään. En epäillyt yhtään etteikö hän olisi tienannut hyvin, joskus,
yhtenä kautena kesässä, sirkuksen käärmenaisena. Pakko hänen oli jotain
ansaita, ei Goalle pääse pummimalla. Sinne pääsee ehkä kerran Pellen roudarin
kainalossa, mutta sen kerran vain. Eppujen roudarin kanssa oli päässyt Leville.
Anitan köyhyys ajoittui syksyyn, nyt oli marraskuu, kovat ajat edessäpäin.
Seuraava tilipäivä koittaa joulukuussa, joulukuun toisella viikolla, tai vähän
ennen aattoa. Silloin Anita tapaa käydä Kampin sosiaalitoimistossa, käy siellä
säännöllisesti kolme kertaa vuodessa, jouluna, huhtikuussa ja syyskuussa – joka
on kesän viimeinen kuukausi Anitan kalenterissa. Hän käy sosiaalitoimistossa
Kampissa, se on tärkeää, sen tähden hän asuu siellä missä asuu, juuri siellä,
prikulleen, päästäkseen hyvään paikkaan asiakkaaksi. Anitan kämppään on
riittänyt väliaikaisia asukkaita samasta syystä, samoilla perusteilla, enemmän
kuin olisi tarpeen, mimmi valitsi kuohkeimmat päältä, valintaperusteet
riittivät lievittämään syksyn ja talven taloudellista ahdinkoa. Kampin
sosiaalitoimisto, sossu numero yksi, famous fatta. Siellä oli liian vähän
ongelmatapauksia, se oli siisti paikka verrattuna Hakaniemeen, siellä oli
jokaisen vuoden lopulla oma henkilökohtainen ongelma henkilökunnalla, kun
kaikilla meni niin hyvin kantakaupungissa, ei riittänyt asiakkaita, ja vuoden
lopussa oli jakamatonta rahaa arkussa vielä vaikka kuinka. Ne piti saada
kulutettua loppuun, arkkuun vuoden alussa lapioidut määrärahat, sitä oli tietty
määrä, siitä nimi <i>määräraha</i>, ja se määrättiin joka vuosi uudestaan sillä
perusteella mitä edellisenä vuonna oli käytetty, sillä tavalla laskettiin
Kampin toimiston tarve. Ja jos arkkuun jäisi jotakin, se olisi ikävää, ylijäämä
menisi sitten Hakaniemeen, se ei olisi niin ikävää, mutta seuraavana vuonna
Kamppiin ei annettaisi enää yhtä suurta määrärahaa. Onneksi oli Anita, ja
muutama väliaikainen asukas siellä juuri niin, sillä kadulla. He täyttivät
sosiaaliviraston asettamat määreet hyvin luovasti ja auttoivat saamaan arkun
tyhjäksi ennen vuodenvaihdetta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Kun goottitonttu ilmestyy pienessä hiprakassa mutta
hyvin meikattuna kerjäämään joulukuussa rahaa, sitä ei voi vastustaa kukaan, se
on niin kuin niin vastustamaton, kuin taivaanlahja, ja rahaa sataa
säkkikaupalla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Ja Anita nauroi suu auki, suurilla hampaillaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Ei tarvitse kuin käydä kääntymässä. Viidentoista
minuutin haastattelu ja pullat taskuun. Ei se kestä edes sitä, hän rypisti
kulmiaan ja laski sormillaan. – Puolet ajasta menee siihen, kun Tantta-tätinen,
se virkailija hakkaa ATK:taan. Viisituhatta markkaa viidessätoista minuutissa,
Anita hymähti. – Sen minä sain viimeksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;"><span> </span><span> </span>–
Se on parinkymmenen tonnin tuntipalkka, minä laskin ilman sormia päässäni. –
Aika hyvin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Mutta nyt olen puhki, tarjoatko vielä yhden?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Voin ostaa lähtiessäni, minun pitää mennä töihin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Kiitos kulta, voitko ostaa piikkiin pari, minulla on
päänsärkyä, tajuatko, tarjoan ne tavalla tai toisella takaisin, ja sitten hän
nauroi taas niillä niin vietävän syötävillä hampaillaan, – tai sitten voit
tulla käymään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Halvemmaksi tulisi Anitalle, jos minä tulisin käymään, käymään vain,
sillä en koskaan tule olemaan. Viimeiseksi hänen kanssaan. En minä pane sitä
vastaan vaan hänen puskaansa, mutta minä olen mies joka tulee vain
käymäseltään. On niin kiire, maailma auki. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Me olemme Tunnelissa, levykaupan viereisen kioskin kassalla, Anita
laskee rahoja, joita hänellä ei marraskuussa liiemmälti riitä, erottelee
ostoksia, pois suklaapatukka, kokis jää, pois tervapastillit, Erotica jää, pois
kortsut. – Du behöver inte dom med mig, hän sanoo. Minä seison hänen takanaan vaivautuneena,
yritän haroa tervapastilleja takaisin, seison tanakasti sillä se on varsin
yleistä Anitan seurassa, tällaisissa tilanteissa, ja hänen samankokoisesta
takapuolestaan, joka on oman autoerotiikkani huippu. – Vad…? kysyn epävarmasti.
Luulen että tämä on taas puhumme-kielillä-leikki, jota pelataan hotelleissa,
mentäessä respan ohi aamiaiselle, silloin kun ei ole huonetta mutta vatsa
kurnii, hölskyy, silloin kannattaa esittää olevansa ulkomaalainen, jos vatsa
kurnii, muuten tässä maassa kuolee nälkään. – Etsä tartte mitään juomunäkkejä
mun kanssa, kulta! Anita täräytti niin, että levykaupan vinyyleille kumartuneet
friikit nostavat koukkuista niskaansa meidän suuntaan, katselevat varovaisesti
vain ikkunan läpi, nynnyt, eivät avonaisesta ovesta, ja siksi niiden, ja se on
niille aivan oikein, päät litistyvät kaksiulotteisiksi, ja painuvat taas
takaisin levykansien pariin, säälittävästi huojuen, tai säälivästi, olkiaan
kohauttaen huojahdellen, mistä sen tietää., Anita tunnetaan musapiireissä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Okei sitten, kuiskasin. – Minä maksan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Okej då, hän matki suurta suutaan ilkeästi vääntäen
ja lakaisi kaiken, myös pastillit ja kortsut kassiinsa, lisäsin joukkoon vielä
tikkarin. – Fröken är bra, Anita sanoi miespuoliselle kioskityypille. Tämä ei
ollut kuulevinaan, hänellä oli vaikeuksia saada korttimankeli toimimaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Anna se tänne. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Otin höylän, kiskaisin sen kortin yli, allekirjoitin,
me lähdimme. Mieluummin tein sen niin, itse, kun annoin jonkun amatöörin silpoa
minun rakkaimpani. Anitan jälkeen. Tietenkin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Ei! <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Erotica oli jäänyt Anitan kainaloon, sitä en ollut
maksanut, se oli vahinko, siksi älähdin. Mitään ei tapahtunut, kukaan ei
huutanut, ei ainakaan minun kuulteni. Anita jatkoi harppomistaan vietävän
urheilullisilla jaloillaan, jotka eivät olleet koskaan juosseet muualla kuin
kassojen jälkeen vartijoita pakoon, en edes tiedä huomasiko kioskityyppi
lehtensä kadonneen, lehti hukkui Anitan rintoja peittävän punaisen neuleen
poimuihin, hänen povensa taakse, huomasi tai ei, tyyppi tuskin olisi sanonut mitään,
mitä väliä yhdestä, hän oli vain töissä siellä, sen minä olin kuullut sen
itsensä suusta, meillä, silloin kun minä olin tiskin toisella puolella. Nyt
minä olen matkalla sinne, tiskin toiselle puolelle, töihin, kahdeksalta alkaa
vuoro, montako olen juonut, ensin pitäisi viedä Anita kotiin, hän on mäsässä.
Hän ei halua jäädä yksin. Hän ei ole jäänyt yksin. Hän tulee hulluksi
kämpässään, siinä miniatyyrihuoneistossa, joka on suunniteltu kääpiöille. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Älä nyt liioittele, ärähdin. <o:p></o:p></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-90171349219283138222013-07-01T17:12:00.001-07:002013-07-01T17:12:14.654-07:00Anita III<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 240.95pt right 481.9pt;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Ja hän seuraa perässäni perille asti, ei jätä minua
ovella kuten viisas nainen, sellainen ymmärtäväinen, äidillinen, tämä tulee
perässä, jää tiskille juomaan siideriä, kun minä menen vaihtamaan työvaatteet
ja kun olen ensin nyökkäämällä antanut Nopalle luvan myydä sille tasan yhden.
Vaihdan paidan, housuja ei jaksa eikä kenkiä, mitä väliä, kuollut ilta, jatsia
luvassa. Sullon tervapastilleja poskeen, kirvelee, uhkaa tulla ylös ennen kuin
pääsen baariin, Noppa tulee rappusissa vastaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Se paskoi housuihinsa, ja tuuppaa minua epäystävällisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Älähdän kahdesta syystä, vähemmän pidän tuuppimisesta.
Silti esitän säälittävää, romahtanutta, lysäytän olkapääni kasaan sen merkiksi.
Noppa antaa minun mennä portaat edellä alas, antaa vastaanottaa sen, minkä
tyhmäkin arvaa, että tuossa tilassa Anitan ulos saamiseksi tarvittaisiin
traktori. Ja kumihanskat, pyykkipoika, desinfiointiainetta. Käännyin
anteeksipyytävännäköisenä, joskus se kannattaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Tänään tulee hiljaista, Noppa heilutti kättä nenänsä
edessä. – Vie se pois, hoidan loppuillan sillä ehdolla, että teet minun
huomiseni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Kiitos. Hyvä idea. Käy. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Itse asiassa helvetin hyvä idea. Tarvitsinkin yhtä
olutta. Hyvä Noppa. Sitä ei kannat silti liiemmälti kiitellä. Jätkällä on
kuitenkin joku pitkänmatkanlennon mimmi kierroksessa. Virnistin sille tämän
tajuttuani. Typerästi ilmeisesti, sillä tervapastillit eivät sulje pois typeriä
ilmeitä siitä huolimatta että salpaavat hengen ja muuta. Nopan ilme ei
muuttunut virnistyksen myötä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Oikein jatsipiireistä äijä hakaa volaa, yritin, ja
kun näin Nopan pysyvän harvinaisen viileänä, huokasin. – Käy… Kuka huomenna
esiintyy?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Pölvästi. Se on aamuvuoro.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Naamani venähti, olin hetken edes ajatellut tienaavani
huomenna jotain, verrattuna tämän päivän jatsityhjyyteen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Ota tai jätä, Noppa sanoi ilmeettömästi, katse
viistäen samaan aikaan jonnekin salin perukoille, jonnekin hämärässä keikkuvan
tyylikkään finnairilaisen sääriparin perään. – Tai sitten voi tulla puhetta,
että tullaan nousukännissä töihin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Tämän hän sanoi tai ei sanonut, rivien välistä se paistoi
kuitenkin koko ajan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Niin mutta nitrot saatana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Sanoin tai en sanonut, sillä niin tuli sen
tiedostaminen kuokkaan, että tuskin olisin osannut pukea sanoiksi. Rahaa minä
tänne tulin tienaamaan, vanhalle työpaikalle, enkä mitään eläkeläisjuttuja kuuntelemaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Onko se joku orkesteri!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Taisin minä sitten jotain sanoakin. Paskalta haiseva,
tai sitten tiedostavat aistini olivat ylivirittyneet, Anita kihersi tiskin
kulmalla. Hän oli tuhrinut huulipunansa pitkin siiderilasia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Helvetti sentään, puuskahdin. Sotaveteraanien
päivätanssit, niihin minun pitäisi vielä Anita tuoda, näkisi mitä tarkoittaa
jatkosodan rock ja roll.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">En jäänyt kiistelemään huomisesta. Reilu temppu
Nopalta, ei sentään, itseäänhän se vain ajatteli. Ja minä myös, tässä hetkessä,
housut piti saada pyykkiin, ensin Anitan housut, vasta sitten saisin ne
päälleni. Hyvä että ne paskoi niihin juuri nyt, vähän ennen pesukonetta, niin
ei tule niin paljon turhaa pyykkiä, kai sinne samaan voi tunkea minunkin
housuni, mutta mitä sitten jos molemmat tulevat kakkaiseksi eikä tule puhdasta,
mitä me sitten tehdään, Lennon & Ono näyttely sen kämpillä, sinne ei kukaan
fotari tule meitä ikuistamaan varsinkaan jos pyykkinarulla haisee kakkafarmari.
Sitä paitsi ei niitä voi pestä tänä yönä voi saamarin sontakeikka, jos pitää
olla aamukymmeneltä tikka terävänä leikkaamassa sotaveteraaneille pullaa, nyt
tässä ei ole enää mitään järkeä, pitäisi lempata koko tyttö hamaan
tulevaisuuteen. Mutta housut, ne ovat tärkeintä,<span> </span>hänen housunsa, jos nyt kerran tällä tiellä ollaan. Minä lähden
hänen mukanaan vain siksi, ja siksi että saan hänet pois työpaikaltani
haisemasta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Huomiseen sitten.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Juu ei, Noppa naurahti, – minä olen vapaalla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Suksi vittuun sitten. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Anita oli jo menossa narikkaa kohti. Pylly ruskeana,
kirahvinkoivet notkuen, nappisilmät huurteessa. Me olemme savannilla. Minä olen
magnusti, joka on häädetty pesästä, tämä ruskeatäplä pärjää, aina tämä alakulon
nappisilmän kotiluolan karvaturvat voittaa. Näin ajattelen, sokeana totuudelle,
sokeana hänen perästään, vilkaisin Noppaa haastavasti, ja hän katsoo samaa kuin
minäkin vain lievästi kiinnostuneena, hänellä on eri maku, Tikkurilan
väriskaalan mukainen fiftarimaku, hän ei kahta kertaa katso hippejä eikä
punkkareita. Sellaisten vartalo ei voi olla ideaali General Motorsin manuaalin
mukaan, niin niin, tosiasiassa Anita ei siitä ideaalista jää yhtään alakynteen,
hänellä oli paikat kohdallaan, riitti mistä tarttua, ei silti roikkunut liikaa,
voi helvetti, minä ehdin ajatella nämä itsepuolustukset viiden metrin matkalla
eikä kukaan edes haastanut minua, pelkkä väheksyvä ele riitti saamaan
puolustuskannalle, takajaloille, karvat pystyyn, sormet rakkauden kurkkuun.
Minä mangusti puolustan kirahviani loppuun saakka. Vähät muista. Muut tässä
paikassa naivat vaikka betoniporsasta. Ei minun omani ole yhtään sen
vähäisempi, ei huonompi, kummempi, ei ainakaan nyt, ja minun porsaallani
sentään on vuode ja pesukone. Minä olen niin vitun käytännöllinen. En koskaan
juokse himoissani yhden asian perässä, sen takia vain että panetti, joskus
kyllä yritin mutta ei se toiminut, se oli niin läpinäkyvää, parempi olla
sivussa vaan ja roikottaa likaisia housuja, katsoa vihikoiran silmät alas
luotuna, toivoa että joku ottaa kädestä. Noppalla oli eri tatsi, se vei mitä
eteen sattui, monta kierroksessa yhtä aikaa, se ei ole yhtään käytännöllistä,
semmoisesta koituu vain harmia, siinä kerjää verta nenästään, sen naiset
hakkasivat toisiaan. Anita on eri maata, Anita hakkaa mitä vain, ensisijassa
kuitenkin itseään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Käännyin kannoillani. – Voitko antaa satasen? kysyin,
päättäneenä sittenkin jäädä töihin. – Yritän saada sen menemään taksiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Saa olla vahvanokkainen taksikuski, jos tuon suostuu
ottamaan, Noppa nosteli kulmiaan, ja vilkaisi kultaista Rolexiaan,
toivottavasti kopiota. – Käy siivoamassa se suihkussa, hän sanoi omille
sanoilleen nyrpistellen, tympääntyneenä omaan kiltteyteensä. – Otatte tässä
pari, otatte olutta, laitan sen tuoppiin ykköstä, ja hetkinen, hän nuuhkaisi
tervapastillien väkevöittämää hengitysilmaa, – ja myös herran tuoppiin, hän
sanoi, ja veti kymmenen kympin seteliä kassasta, sen verran senkin prossanenä
kesti paskanhajua tyhjässä baarissa. – Odottelette sen verran, että se tokenee,
ja sinäkin, puoli tuntia korkeintaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Eivät varmaan odottele!<span> </span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Ritsin ääni, kuului jostain sen verran kaukaa ja
etäisesti ettei kukaan olisi voinut ryhtyä kommentoimaan. Ritsin ääni teki
asian selväksi noin kymmenen johtokilometrin päästä, näkymättömistä,
sisäpuhelimesta. Siihen katkesi meidän kaksikymmentä päivää, seitsemän tuntia
ja kaksikymmentäseitsemän sekuntia kestänyt mykkäkoulu. Nostin luurin ja
karjuin takaisin: – Saatana piilottelee siellä kuin joku hiiri!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Niin huusin, mitä sillä oli väliä että se kuului Supposen, tiskijukan
soittaman homojatsin yli, eihän meillä edes ollut asiakkaita. Heti huutoni
jälkeen, kerättyäni setelit tiskiltä, myös ne joita Noppa yritti pantata,
livahdin narikkaan. Anitan perään. Olin antanut sen olla jo liian kauan omin
päin, oli vaarallisen hiljaista sitä paitsi. Kuulin kuinka keittiön heiluriovi
heilahti, tunsin sen aiheuttaman ilmavirran, kuulin kuinka väliseinän
lastulevyovi pamahti, ja tunsin ihollani kuinka Ritsi jyräsi raskaasti esiin,
en aikonut katsoa enää taakseni, riitti että tunsin hänen hahmonsa kaartuvan
kuin suuri mörkö päälleni, erotin hänen varjonsa narikan vieressä olevasta
Hanoi Rocksin valokuvasta, siellä se on, punainen tukka leimuten
mustavakoisella pinnalla, ja silmät myös, mustavalkoisen kuvan lasipinnalla
lähestyen kuin B59 Vietnamin yllä, musan tuoma mielikuva. Astuin viime hetkellä
sivuun, Ritsi hulmahti ohitseni kuin trotyyli ja törmäsi Anitaan, joka oli
kiskomassa kumitakkia niskaansa, portsarit katselivat sitä vierestä, Airola ja
Mika eivät tehneet elettäkään auttaakseen, eivät ne auttaneet sitä koskaan, oli
paskat housuissa taikka ei. Eivät auttaneet, sillä Anita oli siirtynyt niiden
kimpusta luokkaa ylemmäs, ja samalla jättänyt, minun neuvostani, ovirahat omiin
taskuihinsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;"><span> </span>– Helvetin perkele,
Anita huusi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Vitun ämmä, Ritsi sähähti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Oho, minä sanoin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Ups, Airola sanoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Aina sama juttu, Mika kivahti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Naiset olivat törmänneet toisiinsa, kaksi omilla
tavoillaan isoa ja kookasta naista. Toisen koko meni kattoja kohti kuin
kamelikurjella, toisen seiniä myöten kuin lentotukialuksella. Ne tuijottivat
toisiaan, Anita harittaen, Ritsi ohi, kumisen olkapään yli suoraan minua, minä
seisoin Anitan ja Airolan välissä omasta mielestäni turvassa. Ritsi huusi,
Anita huusi, molemmat huusivat toisistaan piittaamatta sitä kaikkea mitä
mieleen tupsahti ja oli sanomatta jäänyt illan tai viimeisen puolen vuoden
aikana. Ei se niin kiinnostavaa ollut, ei siitä viitsi kirjoittaa, sanoja ne
vain olivat, tavallista kuuluvammalla äänellä tänään, ei mitään uutta taikka
hämmästyttävää, että se olisi pysäyttänyt, ehkä. Aika paljon niissä oli samanlaista,
vähän hippejä kummatkin, toinen Neuvostoliitosta ja toinen melkein Lontoosta.
Ritsin hippeys palasi Joplinin kautta Billie Holidayhin, Anitan kosketti Pelle
Miljoonaa ja hipaisi Goaa. Se minua niissä viehättikin, ja se kun Ritsi löi
ensin minua nyrkillä ja antoi sitten Anitalle lempeästi pelkkää avokämmentä.
Anita antoi ylimitalla takaisin, hän survaisi mustien nahkasaappaittensa
piikkikoron Ritsin sandaalin päälle, se sai veren tirskahtamaan ja kynnen
linttaan, se oli valitettavaa, naiset ovat niin tarkkoja niistä, pakkoko niitä
on esitellä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Au, minä sanoin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Noh noh, sanoi Airola.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Portsari Mikalla oli kädet puuskassa ja kärsivä ilme
naamalla. Minä pyysin siltä laastaria, Ritsin varpaaseen. Airola kantoi
rimpuilevaa Anitaa kadulle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Ja painu vittuun sinä siitä! Ritsi nyyhki
lattiantasolta, hän tarkoitti minua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">– Kannattaisi mennä, Mika nyökkäsi, ja minä menin. <o:p></o:p></span><span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 9pt;"> </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 9pt;">Ovensuussa puuskuttava Airola huusi vielä perään vakio
testosteronivittuilut. Pyörähdin ympäri ja näytin peukkua. Palataan asiaan,
irvistin. Siihen malliin kuin miehet toisilleen tapaavat. Menin puolijuoksua,
kädet taskussa, tyylini säilyttäen, siellä hän seisoi keskellä risteystä, minne
mennä, mikä suunta valita. Hänen takkinsa oli valumassa hartioilta katuun,
tyhjänä roikkuvasta hihasta näkyi sateenvarjon kahva. Tartuin hänestä kiinni,
samassa sateenvarjo aukeni. Pullistunut hiha tömähti Anitaa otsaan, syntyi
samanlainen ääni kuin olisi märällä rätillä huitaistu, kevyesti, silti se
ilmeisesti satutti. Anita kirosi. Minä tyynnyttelin, yritin viedä ajatukset
muualle. <i>Sinä sait vuoden, kuulitko?
Vuoden! </i>Hän valahti otteestani. Meni polvilleen, repäisi
verkkosukkahousunsa, nyt tuli haava, <i>tuliko
haava?</i>, verta ei näkynyt, sade huuhtoi kaiken pois, vain kura jäi, asvaltin
vetämä karkea viiru polveen, katselin ympärilleni, kumma kyllä ei autoja
missään, ei bussia, ei mitään, mikään ei ollut auki, kaikki nukkumassa,
helvetti, kuvittelin vielä ehtiväni tästä baariin, tuttuja tapaamaan, juuri
niin, mitään muuta en halunnut nyt kuin ryyppyä kavereitten kesken. <i>Minulla on pullo käsilaukussa</i>, Anita
sopersi. Totta vie, se tyttö osasi tosissaan lukea minua. Revin käsilaukun sen
kaulasta ja kaivoin rojun seasta yskänlääkepullon. <i>Mitä vittua, onko sinulla lenssu? </i>Anita repäisi pullon kädestäni,
veti huikan, kenties toisen, yski välissä kun lääke ei tehonnut tai hänen piti
todistaa olevansa todella sairas. Viimeiset tipat hän ravisteli polvelleen,
hieroi siihen, haistoin ettei se ainakaan yskänlääkettä ollut. <i>Sinä et ole ihan terve</i>, tuhahdin
kiukkuisena, myös minua oli janottanut, <i>et
tosiaankaan, kulta, siksi minä sinusta pidän. </i>Sen sanoin vain ettei olisi
tarvinnut ryhtyä enää tappelemaan. Silti, en minä sitä kiellä, keskenäänhän se
meiltä sujui parhaiten. </span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-55086052519308153862013-07-01T17:08:00.002-07:002013-07-01T17:08:46.735-07:00Anita II<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 240.95pt right 481.9pt;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Missä minä olen. Siellä sun täällä, joka paikassa, en ainakaan täällä.
Joka paikkaan sattuu, sattumalta olen tässä. Olen kirjoilla eri paikassa kuin
pääni. Kuteeni ovat eri paikassa kuin musa, kamera muualla kuin negatiivit.
Tämä on hyvä kämppä, maksan tuskin mitään vuokraa. Tämä on vihoviimeinen
kämppä, täällä tulee hulluksi. Televisio on mätä, se lämpenee tunnin, pidän
sitä auki vuorokauden ympäri, en maksa sähköstä. Minä olen sekoamassa. Ensin
sekosin kääpiötuoleihin, kääpiökeittiöön ja kääpiösänkyyn, ensin täällä asui
kääpiö, se tämän omistaa, en tiedä kumpi, luulisin että naisentapainen, kääpiö
silti, löysin meikkikaapista, sillä se se oli. kääpiönkokoisen tampsun, se
taisi olla tupakan filtteri, mitä minä oikein sekoilen. Minusta tulee entistä
pöllömpi täällä. Ja jollei sentään kääpiö niin ainakin väärä ja kumara. En
tiedä mikä on naisen standardi, nyt se on polvenkorkeudella. Saan selkäni
kipeäksi tiskialtaan äärellä, polveni kuolioon kyykistymällä pikkulasten
vessanpöntölle, kaikki on niin pientä muttei suloista, vähän aikaa otin pikku
pikku puutteet huumorilla, vähän aikaa vain, sillä olen yhtä joustava kuin
rautalanka, mutta mutta. Ikkunasta näkyy jonkun vitun ougadagagagougoun
lähetystön vaakuna, pitkä ja umpimielinen seinä, ei muuta. Jokainen ikkuna on
peitetty sälekaihtimilla, valot päällä yöllä. Sieltä katseltiin minua.
Katseltiin koska olin päivät poissa, sängyssä alamaissa, ja valvoin yöt, niin
kuin nekin. Kun minä valvoin, olin jättiläinen miniatyyrimaassa, niin kuin nuo
tuolla, ikkunan takana, omien sälekaihtimiensa takana, ne ovat kohta täällä. Mitä
ne minusta haluavat, minun naurettavuuteni? Maatessani kääpiön istuttavalla
sohvalla katsomassa matkatelevisiosta Filmnetin elokuvia negatiiveina, niissä
on suojaus, niitä ei näe oikein jollei maksa, miksi maksaisin, näin ne ovat
kohdallaan niin kuin tämä asunto on niin pienen pieni ja vastapäätä vihollista,
jalkani näyttävät epämuodostuneilta, ne käyvät jännittyneeksi, nytkähtelevät
kuin näkisivät päiväuniani, minä haluan nukkua pois tästä asunnosta, hereillä
näen maailman negatiivina, niin, ja sekin vielä, olen varma että minua
kuvataan, ougadagou kuvaa, viimeinkin pääsen leffaan. Kun otan torkut sohvalla
vedän parasta rooliani, jossain on varmasti radiolähetin, niin että jos sanon
”vihaan neekereitä” saan kärsiä seurauksista, jollen heti, niin seuraavan
kerran kulkiessani yksin jollain pimeällä kujalla, niitä nyt ei hirveästi ole,
ne ajavat Ladalla päälleni, minun on pakko päästä pois täältä. Mutta miten se
on mahdollista! En uskalla astua edes kadulle. Pelkään sateenvarjotemppuja.
Ennen kuolemaani, ennen höperöitymistäni, minun on vaihdettava levyä,
käännettävä suunta. Minä kuuntelin Breliä. Se tekee minut tietenkin
pateettiseksi, tarkoitan, se teki minusta pateettisen. Uin itsesäälissä
afgaanimatolla, oluessa ja pillereissä. Kahdenkymmenen minuutin välein käännän
levyä, käyn vessassa, tyhjennän vatsani tai rakkoni, pikainen vilkaisu peiliin,
yhä kamalammaksi muuttuu. Aamuisin iskee toivottomuuden tunne. Muut menevät
töihin, vievät lapsia tarhaan, avaavat putiikkinsa ja divarinsa. Tulevat
siivoamasta ja leipomasta, minä istun ikkunalaudalla, silkkihuivien,
norsupatsaiden ja simpukankuorien keskellä, levysoitin pyörii, olen
pahimmillani. </span><i><span style="font-size: 9pt;">It
lasted twenty years, seven months and twenty-seven days</span></i><span style="font-size: 9pt;">. </span><span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Kiristää hermoja,
tieto samankaltaisuudesta. </span><i><span style="font-size: 9pt;">I
know it’s Over. </span></i><span lang="FI" style="font-size: 9pt;">Sekin
kiristää. Levynkannen kuvissa virnuilevat nuoret miehet paskainen taustamaisema
taustallaan, huonot vaatteet, unelmat täytetty, minä katson vihollisen
kunniakonsulaatin vaakunaa ja pelkään. Kaivan vaatekaapeista, meikkikaapeista,
lääkekaapeista ja avainkaapeista esiin kaiken mitä löydän, järjestän riviin, en
tunne suurinta osaa. Ne ovat ties mitä vastaan, koleraa, malariaa,
pilkkukuumetta, miehiä, lapsia. Syön päänsärkylääkkeet ja rauhoittavat ja
ehkäisypillerit. Käärin afgaanimaton sivuun. Asetun lattialle. Haen kannullisen
vettä, irrotan partaterän varresta, nirhaan suonen auki niin kuin miehet
tekevät, minä olen mies, ja koska en ole mies, tahdon olla miestä kovempi,
siksi en mene pillereillä pois täältä, upotan käden vesikannuun niin kuin se yksi
jannu opetti joka elää edelleen. Viisastuin eilen vahingosta. Eilen haava
tyrehtyi, minulla on kai niin paljon vitamiineja veressäni. Juon olutta ja
viskiä. Odotan. Käsi puutuu punaiseksi värjäytyvässä vedessä, kovin hitaasti
sitä taas tulee. Välillä joudun nousemaan, kääntääkseni levyä, sotkuista
puuhaa, veri- ja vesipisaroita siellä täällä. Ehdin nukahtaa kesken kaiken
kuolemaa. Nukun märällä lattialla pitkälle päivän hankalimman hetken yli,
herään vasta hämärän tullen. Käteni lepää kaatuneessa vesikannussa, kuivana ja
verestä kokkareisena. Ryhdyn siivoamaan. Kuivaan lattian paidoillani, siinä
menee The Clash ja Sexy As Fuck. Ostin ne Lontoossa kauan sitten, kun luulin
olevani jotain vitun seksikästä. Rullaan maton takaisin, vain siltä varalta,
että joku saa päähänsä tulla käymään, TV-lupatarkastaja tai talonmies jolla on
avain. Häntä pelkään eniten, hänen käyntiään. Ei tänne pääse, posti peittää
ovensuun, mainokset ja laskut, yksi kirje, minun lähettämäni, tähän
osoitteeseen, itselleni lähetin etten tuntisi itseäni niin yksinäiseksi, en ole
vielä jaksanut avata, joskus sitä toimii niin. Mutta onhan se lukemisen
arvoinen silti, koko tunnustus ja hyvän elämän toivotus. Siirrän lasipöydän
sohvan eteen ja asetan koriste-esineet, kuvalehdet ja sätkävehkeet niin kuin ne
olivat, eilen laitoin kaiken siististi sivuun siltä varalta, jos alan
hoiperrella. Etten sitten loukkaisi itseäni mihinkään terävään, lasiin
esimerkiksi, etten satuttaisi itseäni enkä rikkoisi paikkoja. Siisti pitää olla
jos aikoo tulla kuolemaan luvatta toisen kämppään. Luvaton juttu,
huippusalainen epäonnistuminen, ihmisen takahuone flopanneen keikan jälkeen.
Pyyhkäisen levysoittimelle tippuneet veripisarat, ja seinälle roiskuneet. Saan
aikaiseksi vaaleanvihreän läikän, paljon kirkkaamman kuin muu seinä. Muu seinä
on tupakansavun ja katupölyn tummentamaa, nyt sen vasta huomaan. Tuijotan
läikkää juodessani lämmintä vettä, laskin sitä hanasta ja liotan siinä
eilispäivän teelehtiä, maku on samanlainen kuin eilispäivän lehdissä jotka
tulevat postiluukusta. Huuhtelen vesikannun, täytän sen uudelleen ja laitan
siihen hennaa, pesen sillä seinän, pakko tehdä koko seinä, kokonaan. Siitä
tulee hieno, kirkkaan vaaleanvihreä, melkein silmiä särkee. Yritän olla
roiskuttamatta vettä nurkissa ja ovenkarmien kohdalla mutta epäonnistun,
likainen vesi tekee viiruja kaikkialle. Joudun pesemään myös karmit, ja
kirjahyllyn, hetken miettimisen jälkeen pesen myös sivuseinät. Olen valmis
vasta yöllä ja lopen uupunut. Raajoja särkee, vasen ranne ei taivu enää,
onneksi se oli vain vasen ranne. Televisiossa kuvataan Pitkänsillan ylittävää
autoletkaa. Minä arvasin! Ne ovat täällä taas. Joku turpea venäläinen
politrukki puhe päällä ja pomppa, väki taputtaa, vanhukset, mielenosoitus
tuolla takana jossain, näkyy huonosti, ei niitä paljon ole, joitain hippejä ja
vihreitä. Kuka tuo on? Kuka se oli? Konttaan lähemmäksi kuvaruutua, vintti
alkaa punertaa, poskia kuumottaa. Helvetin telkkari näyttää värit aivan väärin
tai sitten se on minun pääni. Huojun television äärellä, käsi vesikannussa,
huojun kuin rukoilisin, jooga-asennossa, turpea ryssä puhujapöntössä,
mielenosoittajat, kolme tyttöä ja banderolli, kolme tyttöä ja bordelli, nyt
minä erotan! Minun mieheni tulee apteekista! Ja ottaa tuollaisen itselleen
tyypillisen söpön tanssiaskeleen tullessaan. Ei se niin hieno ole, että kävisin
sitä esittelemään, tanssii mitä tanssii. Niin minä peseydyin oikein suihkun
alla ja puin kääpiön kireimmät vaatteet ja avasin varmuusketjun.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-size: 9pt;"><br /><o:p></o:p></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-59297103488282615302013-07-01T17:01:00.001-07:002013-07-01T17:01:19.457-07:00Anita<link href="file:///C:/DOCUME%7E1/admin/LOCALS%7E1/Temp/msoclip1/01/clip_filelist.xml" rel="File-List"></link><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:DoNotOptimizeForBrowser/>
</w:WordDocument>
</xml><![endif]--><style>
<!--
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoHeader, li.MsoHeader, div.MsoHeader
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 240.95pt right 481.9pt;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
p.MsoFooter, li.MsoFooter, div.MsoFooter
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
tab-stops:center 240.95pt right 481.9pt;
font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;
mso-fareast-language:FI;}
@page Section1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:72.0pt 90.0pt 72.0pt 90.0pt;
mso-header-margin:36.0pt;
mso-footer-margin:36.0pt;
mso-paper-source:0;}
div.Section1
{page:Section1;}
-->
</style>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI">Missä minä olen, niin
hän miettii, siellä sun täällä joka paikassa, joka paikkaan sattuu, sattumalta
hän on siinä, eri kirjoilla eri paikassa kuin päänsä. Kuteet eri paikassa kuin
musa, kuten hän sanoisi, kamera muualla kuin negatiivit. Tämä on hyvä kämppä,
niin hän ajattelee, haluaisi ajatella, ajatteli muuttaessaan, vuokra on miltei
nimellinen, maksaa tuskin mitään. Tämä on vihoviimeinen kämppä, hän ajattelee
juuri tällä hetkellä, on ajatellut jo pidemmän aikaa, täällä tulee hulluksi.
Televisio on mätä, ja televisio on tärkeä, kerrankin sieltä tulisi läpiyön
katsottavaa elokuvia ja musiikkia, vaan ei tästä televisiosta, sen lämpeneminen
kestää tunnin, ei sitä kestä, siksi hän pitää sitä auki kaksikymmentäneljä
tuntua vuorokaudessa, on pakko jos haluaa katsella ohjelmia, ja hän ei maksa
sähköstä, ei kukaan maksa hänen tietääkseen. Minä olen sekoamassa, niin hän
ajattelee. Ensin hän sekosi asunnon kääpiötuoleihin, kääpiökeittiöön ja
kääpiösänkyyn, aivan kuin siellä olisi asunut Lumikki. Mutta tyttö tai nainen
tässä asuu, tämän asunnon omistaa, kääpiö silti. Minusta tulee entistä pöllömpi
täällä, hän tietää sen. Ja jollei sentään kääpiö niin väärä ja kumara. En tiedä
mikä on naisen standardi, hän tuntee sen olevan polvenkorkeudella, saa selkänsä
kipeäksi tiskialtaan äärellä, polvensa kuolioon kyykistymällä pikkulasten
vessanpöntölle, kaikki on niin pientä, muttei suloista, vähän aikaa hän otti
pikkupuutteet huumorilla, vähän aikaa, sillä hän on tasan yhtä joustava kuin
tukisukka, ei enempää. Keittosyvennyksen ja olohuoneen ikkunoista, ne ovat
ainoat huoneet, tuskin sitäkään huoneiksi kääpiöitä nekin, loistaa vastaan puhtaanvalkoiset, valonheittimin valaistut seinät ja
tummat ikkuna-aukot, pitkä ja kalpea, seinä, ei muuta, kadulle
nähdäkseen joutuu taipumaan linkkuun, se ei ole mikään ongelma näissä
kääpiöasetelmissa. Jokainen ikkuna ylhäältä alhaalle ja
oikealta vasemmalle, yhteensä kaksikymmentäviisi ikkunaa hänen näkökentässään,
on peitetty sälekaihtimilla öin ja päivin, sälekaihtimien takan palavat valot
joka yö. Sieltä katsellaan häntä, se on selvää, joku tarkkailee, tässä
maailmassa jossa ei ole enää jumalaa ei äitiä ei isää, tarkkaillaan kuitenkin, yöt ja päivät, kahdenkymmenenviiden sisään tunkeutuvan ikkunan voimin, nimenomaan öisin, koska hän oli päivät poissa, näkymättömissä, sängyssä
alamaissa, ja valvoi yöt, niin tekivät nekin jotka pitivät valoja päällä
jokaisessa ikkunassa, kun hän valvoi, kun hän oli kapeaharteinen
vetävälanteinen alaston jättiläinen miniatyyrimaassa, pienet rinnat, ajamaton
häpy, hän joutuu varjelemaan kaikkea sitä upeuttaan noiden tähden, niiden
varalta, noiden näkymättömien ryssien tuolla, jotka haluavat tietää hänestä kaiken,
ikkunoidensa, sälekaihtimiensa takaa, kohta ne tulevat sisään, ovat täällä.
Mitä ne Anitasta ajattelevat, ja niin hän avaa päiväpeittoon kietoutuneen
vartalonsa kameralle, mitä te minusta haluatte, minun naurettavuuteni? </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Maatessaan
illan tullen, kun vihdoin pääsee jalkeille, kun ilta on tullut, kun kaduilla ei
enää liiku autoja, kun kaupat ovat menneet kiinni, kun hän herää: hän istuu
kääpiön istuttavalla sohvalla katsomassa matkatelevisiosta maksullisen kanavan
elokuvia negatiiveina, niissä on suojaus, niitä ei näe oikein jollei maksa,
miksi hän maksaisi, hän on vain kääntymässä, muuttamassa päivän yöksi, ei
television tähden vaan ollakseen yksin. Negatiivina näkyvät elokuvat ovat
kohdallaan hänen elämässään näin niin kuin on kohdallaan tämä asunto pienen
pieni ja ikkunoiden takana aukeava umpimielinen seinä joiden jokaisessa
valaistussa, sälekaihtimin varustetussa ikkunassa on kamera kuvaamassa hänen
päivästä iltaan vetreytyvää vartaloaan. Hän on vastapäätä vihollista, on aina
ollut. Pimeässä ikkunassa, siinä peilaillessa, hän näkee jalkansa
epämuodostuneina, vartalonsa kolhona ja epäseksikkäänä, hän tuntee lihastensa
käyvän jännittyneiksi, jäsenet nytkähtelevät kuin näkisivät päiväunia, hän
haluaa nukkua pois tästäkin päivästä, korjaan, illasta, hän masturboi salaa,
päiväpeitteen alla, ei usko että kaksikymmentäviisi kameraa huomaa mitään, hän
haluaa nukkua pois tästä asunnosta, herätä uuteen päivään, kohta joku soittaa
ja kutsuu ulos, jonain päivänä vielä, hän valvoo ja näkee hereillä maailman
negatiivina, niin, ja sekin vielä, hän on varma että pääsee viimeinkin leffaan. Kun hän ottaa kesken negatiivisina jatkuvien filmien torkut,
siinä kohtaa kun mainokset tulevat ja mainokset näkyvät aina valoisina ja
kirkkaina ja oikein, kun hän silloin ottaa torkut ja muistaa vaarinsa,
Mannerheimilta ristin saaneen ritarin, joka aina näissä väleissä, viidentoista minuutin,
puolentunnin tauon aikana käy ulkona kävelyllä, köpöttelee visakoivuisella
kepillään puiston yli lähimpään ravintolaan ja ottaa viskimoukun ja ehtii juuri
ajoissa takaisin katsomaan seuraavan elokuvan, hän ymmärtää olevansa vaarinsa
sukua, joka kerta, kun mainokset alkavat, ja hän sulkee silmänsä, värikkäinä
välkkyvät, oikeissa väreissä välkkyvät mainokset särkevät hänen silmiään, hän
on tottunut negatiiveihin, ei kestä räikeää todellisuutta, ja niin hän torkahtaa vaariaan
muistellen, siinä sohvalla torkkuessaan, ja vetää parasta rooliaan, masturboi
hiljaa ja torkkuu, tietää, olettaa että jossain on varmasti radiolähetin, siksi ei sano mitään, ei arvostele ketään, kielteisesti, muuten saa kärsiä
seurauksista, se on varmaa, jollei heti niin seuraavan kerran kulkiessaan
yksin jollain pimeällä kujalla, niitä nyt ei hirveästi ole, niitä riittää!
Silloin ne ajavat Ladalla hänen päälleen, se on selvää, kuten sekin, että hänen
on pakko päästä muuttamaan pois tuosta asunnosta, antaa se takaisin kääpiölle,
joka tiettävästi on muuttanut rikkaiden kaupunginosaan tekemään rahaa seksitempuillaan
teatterintekijöille. Mutta miten se on mahdollista! Muuttaminen kesken kaiken,
kun päivät jotka on tarkoitettu pelehtimiseen paperi-ihmisten kanssa, hän uhraa
nukkumiselle. Miten on mahdollista paeta, jos ainoa mahdollisuus siihen on
öisin kun kaikki muut nukkuvat! Tämä systeemi on todella ottanut kiepin
hänestä. Päivisin hän ei uskalla astua kadulle. Hän pelkää sateenvarjotemppuja.
Ennen päivittäistä kuolemaansa, ennen varmaa höperöitymistään, hänen on
vaihdettava levyä, muutaman kerran, käännettävä suunta. Nukkuessaan hän
kuuntelee Breliä kasetilta, kasetti kääntyy itsekseen hänen kylkiensä unen
tahtiin, se tekee hänen unistaan hieman pateettisia, tarkoitan, se
teki hänestä pateettisen, ja Brelistä entistä surullisemman kun kerran kasetti on vanha
ja utuinen. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<i><span lang="FI">Uin
itsesäälissä afgaanimatolla. </span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Hän kirjoittaa sisarelleen, oluessa ja
pillereissä. Itse asiassa hänellä ei ole tietoakaan mitä materiaalia matto on
ja mistä kotoisin, hän ei tiedä edes pillereistä, hän on vain syönyt kaikki
jotka miljonääriksi ryhtynyt kääpiö on jättänyt jälkeensä, hän syö myös
ehkäisypillerit kaikki peräkanaa, kuin flopatakseen yli päivät joita hän ei
enää jaksaisi nukkua, hän syö kolmekymmentä pilleriä ja kuvittelee asettuneensa
syksyn kynnykselle. Kahdenkymmenenkuuden minuutin välein hän kääntää levyn, käy
vessassa, tyhjentää vaahtoavan vatsansa tai rakkonsa, riippuu vähän, pikainen
vilkaisu peiliin, yhä kamalammaksi muuttuu. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
<span lang="FI">Aamuisin,
kun ihmiset ovat töissä, iskee toivottomuuden tunne. Muut menevät töihin,
vievät lapsia tarhaan, avaavat putiikkinsa, purkavat vakoilunauhansa.
Unettomina aamuina hän istuu ikkunalaudalla, silkkihuivien, norsupatsaiden ja
simpukankuorien keskellä, levysoitin pyörii, <i>It’s a very happy day, we are at lots of fun fun fun</i>.</span><i><span></span></i><span lang="FI"> Hän katsoo ulkona olevaa keskipäivän tyhjyyttä ja pelkää. Kaivaa vaatekaapeista,
meikkikaapeista, lääkekaapeista ja avainkaapeista esiin kaiken mitä löytää,
järjestää riviin, ei tunne suurinta osaa. Ne ovat ties mitä vaan ja mitä
vastaan, koleraa, malariaa, pilkkukuumetta, miehiä, lapsia. Hän on syönyt jo
päänsärkylääkkeet ja rauhoittavat ja ehkäisypillerit. Käärii afgaanimaton
sivuun, tai mitä nyt onkaan. Asettuu lattialle. Hakee kannullisen vettä, irrottaa partaterän
varresta, terässä on punertavia ihokarvoja, sillä on siistitty kääpiön sääriä
tai pillua, hän nirhaa suonen auki ja upottaa käden vesikannuun. Nyt hän on
viisastunut vahingosta. Edellisellä kerralla haava tyrehtyi, hänellä oli kai
niin paljon vitamiineja veressä ja haava oli poikittain, niin ei sitä tehdä.
Juo olutta ja viskiä ja odottaa. Käsi puutuu punaiseksi värjäytyvässä vedessä,
kovin hitaasti sitä taas tulee. Välillä joutuu nousemaan, kääntääkseen levyn,
sotkuista puuhaa, veri- ja vesipisaroita siellä täällä. Ehtii nukahtaa kesken
kaiken kuolemaa. Nukkuu märällä lattialla pitkälle päivän hankalimman hetken
yli, herää hämärän tullen käsi syvällä kaatuneessa vesikannussa, kuivana ja
verestä kokkareisena. Ryhtyy siivoamaan. Kuivaa lattian paidoillaan. Rullaa maton
takaisin, vain siltä varalta, että joku saa päähänsä tulla käymään, siirtää lasipöydän sohvan eteen ja asettaa koriste-esineet niin kuin ne olivat, kun hän muutti tähän asuntoon. Innostuksen puuskassaan, jos näin voi enää sanoa, hän tulee pölyrätillä pyyhkäisseeksi liian laajalta alueelta ja osuu seinään. Hän tuijottaa seinässä olevaa läikkää juodessaan
lämmintä vettä, on laskenut sitä hanasta ja liottanut siinä<span> </span>roskapussista keräämiään eilispäivän
teelehtiä, maku on samanlainen kuin postiluukusta tulvivista mainoslehdissä.
Hän huuhtelee vesikannun, täyttää uudelleen, laittaa siihen punatukkaisille
tarkoitettua hennaa ja ryhtyy pesemään seinää. Siitä tulee hieno, kirkkaan
vaaleanvihreä, melkein silmiä särkee. Yrittää olla roiskuttamatta vettä
nurkissa ja oven kohdalla mutta epäonnistuu, likainen vesi tekee viiruja
kaikkialle. Joutuu pesemään myös karmit, ja kirjahyllyn, hetken miettimisen
jälkeen myös sivuseinät. On valmis vasta yöllä ja lopen uupunut. Raajoja
särkee, oikeaa kättä varsinkin, vasenta rannetta vihloo, se ei taivu enää,
onneksi se on vain vasen ranne, kuolevan ranne on oikea. Televisiossa näkyy uutisia, tällä kertaa
positiivina, kuvaruudussa sillan ylittää autoletka. Hän
huudahtaa. Ne ovat täällä. Politrukki
ja pomppa, väki taputtaa, vanhukset, mielenosoitus tuolla takana jossain, näkyy
huonosti, ei niitä paljon ole. Kuka tuo on? Kuka se oli? Hän konttaa lähemmäksi
kuvaruutua. Helvetin telkkari, oikein toimiessaankin näyttää kaiken aivan
väärin, tai sitten, voi olla, että se on hänen päänsä. Huojuu television äärellä,
käsi vesikannussa, huojuu kuin rukoilisi, jooga-asennossa, turpea ryssä
puhujapöntössä, mielenosoittajat, kolme tyttöä ja banderolli, nyt hän näkee, erottaa, kadulla seisovan auton luona käsiään huitovan
miehen, auton päällä tanssii mielenosoittajia. Hän käy suihkussa, teippaa ranteensa laastariin, pukee vaatteet pitkästä aikaa, osa menee väärinpäin, ja avaa varmuusketjun.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI"><!--[if !supportEmptyParas]--><!--[endif]--></span><span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span lang="FI" style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12pt;">Siellä he ovat. Tämä on kesä ennen Kannasta, tämä on sade ennen yötä.
Tyttö on lyyhistyneenä bussipysäkille. Hänen tukkansa on sekaisin ja silmillä,
kasvoja pitkin valuu verinoroja, hän on lyönyt päänsä katuun. Hänen pitäisi
käydä ehkä sairaalassa, lääkärissä, päivystyksessä, ja juuri tätä Rip pohtii –
miten hitossa hän tytön sinne saisi, tässä säässä, kun kaupungin kaikki taksit
ovat kyyditsemässä tärkeitä ihmisiä jossain muualla. He kävelivät. Rip kuunteli
naisen pahasuisuutta, tytön kieli teki tästä naisen, jopa vanhan akan,
sietämättömän, ja silti kauniin, raivoissaan hän oli kauniimpi kuin koskaan,
kun hänen pehmeät, lempeät, hieman lapselliset piirteensä kovettuivat ja hänen
silmistään väistyi hailakka myötämielisyys ja sen tilalle tuli tiikerin raivo –
mitä kohtaan? Rip ei ymmärtänyt. He kävelivät, ei ollut pitkä matka.
Aurinkoisena aamuna, kun jalka on kevyt, silloin kun se on, nuo muutamat
korttelit olisi taittanut muutamassa minuutissa, suorastaan rientänyt, takki
auki ja hymy karehtien, jatkoilta lähdettyä, kun rahvas kävelee vastaan aamusta
stressaantuneena, nenäänsä nyrpistellen sille jota aamu naurattaa, sille
onnelliselle jolle on käynyt mielessä, että nyt voisi käydä vierailulla nuoren
naisen luona joka on aina avannut ovensa, käydä siellä peseytymässä ennen
nukkumaan menoa, käydä toivorikkaana, paljon sanoja suussa, hötöä ja moskaa, on
niin paljon asiaa jota ei saa sanottua kuin hieman juoneena. Sillä tavalla se
olisi mennyt, ja oli mennyt, aurinkoisena aamuna kun hymyilet elämälle niin
kuin se hymyilee takaisin, molemmat yhtä viattomina, ja puhtaina, aamulla
kaupunki on puhdas, se kimaltelee! Nyt oli toisin. Ilta oli sysimusta ja märkä,
niin kuin toinen syksy, ja sitä maaliskuu onkin. Rip kannatteli veristä naista, naista joka sähisi hänen otteessaan, puhui rumia, puhui kauheita, siksi he eivät
voineet poiketa matkalla minnekään, eivät sairaalaan, viileisiin
odotushuoneisiin joissa aina kaikuu, eivät rauhalliseen, lämpimään, kuivaan
kapakkaan paikkailemaan haavoja ja hengähtämään, yhtä utopiaa on istahtaminen
alas ja rauhoittuminen, on ainoastaan sade ja nainen jonka veriset
hiukset hakkaavat Ripin poskea ja jonka verta kimalteleva kaula uhkaa liata
hänen takkinsa. He tulivat tytön neuvomalle kadulle, Rip sai tytön antamaan avaimet hänelle,
sai työnnettyä heidät rappuun, haparoi
valokatkaisijaa, vilkkuen ja välkkyen lamput syttyivät käytävään ja
portaikkoon, ohkainen tikutus aikakatkaisun merkiksi lähti nakuttamaan. Rip
tarttui tyttöä kainalosta, tunsi tästä lähtevän eläimellisen tuoksun,
veren ja parfyymin ja nahan. Hän auttoi tyttöä ylöspäin vaikkei tämä tuntunut
olevan kovin kivulloinen, ainakin hän puhui koko ajan, vaimentaneena kehenkään
tai mihinkään kohdistumattoman raivonsa talon säällisiin tapoihin, tyttö ei
huutanut enää, hän mutisi, hän suhisi, vaikea saada selvää mistä oli kyse.
Valot sammuivat, ei se mitään, he olivat melkein perillä. Silloin joku vaisto
sai Ripin pysähtymään ennen kuin he pääsivät kolmanteen kerrokseen. Ehkä syynä
olivat rappuun syttyneet valot, ne jotka syttyivät uudestaan, nyt kun
aikakatkaisu oli sammuttanut Ripin sytyttämän käytävävalon, he olivat
taivaltaneet puoli kerrosta pimeässä, tuuletusparvekkeiden ikkunoiden kautta
kajastavien katuvalojen avittamina, puoli kerrosta jäljellä ja valot syttyivät
itsestään, eivät tietenkään itsestään. Ehkä juuri silloin Rip päästi otteensa
tytöstä ja antoi tämän valahtaa portaille, hän otti pari taka-askelta, katsoi
ylös. Tyttö puolestaan takertui porraskaiteeseen, kiroili, manasi
miehiä, paha suu noin nuorella ja kauniilla, ja veti itsensä tasanteelle, kaivoi
taskujaan etsiessään avaimia jotka olivat Ripin kädessä, tämä pyöritteli niitä
kädessään, helisytteli, se oli merkki, hei, täällä ne ovat, avaimet, pitäisikö
nyt sanoa jotakin, hihkaista, tai heittää avaimet tytön eteen, mitä jos heittää
ohi ja ne lentävät vahingossa kaiteen välistä takaisin pohjakerrokseen, tyttö
kiroili, teki sitä omalla tavallaan koko ajan, märät kädet sotkeutuivat märän nahkaviitan kosteisiin taskuihin,
sisätaskut tulivat ulos, samoin nenäliinapaketti, kolikkokukkaro, kampa ja
tamponipakkaus, hänen ei tarvinnut kantaa huolta ovesta, se oli ollut raollaan
koko ajan ja aukeni itsestään, osuen vauhdilla tytön ohimoon. Ovi lakaisi
tämän tasanteen nurkkaan kuin tuulilasinpyyhkijä kuolleen perhosen, suruvaipan
kenties, tyttö horjahti, hänen polvensa antoivat periksi, hän löi päänsä
naapurin postiluukkua vasten niin että rämähti, putosi takalistolleen ja kiljaisi.
Jossain alkoi koira haukkua, jossain televisio vaimeni, tyttö huusi kovempaa,
hän huusi kivusta. Rip kääntyi kannoillaan, oviaukkoon oli ilmestynyt pitkä,
riukujalkainen haamu, Rip huomasi niittivyön ja niittirannekkeet ennen kuin
lähti juoksemaan portaita alas, kaksi askelmaa aina kerrallaan ja kaiteesta
tukea pidelleen sadankahdeksankymmenen asteen kiepahdus kummallakin
tasanteella, viimeisellä loikalla meni viisi rappua, eteismatto pehmensi
tömähdystä, matto oli myös märkä, kostea kuin koiran turkki, sadepisaroiden ja
kuran liottama sieni, ja Rip liukastui, veti spagaatin, kömpi ylös ja heilahti
ulos, hänen ruumiinsa läpi kulki tärinä, hänen silmänsä tummenivat sään
mukaiseksi, niihin ilmestyi tumma, läpitunkematon kajo, silmät olivat kuin luolan
suuaukot, sellaiset joiden perukoilla viimeinenkin leirinuotion tuhka on jo
sammunut. Hän kääntyi oikealle, epäröi, kääntyi vasemmalle, joko hän ei tiennyt
missä hän oli tai ei osannut päättää, hän näki miltei yläpuolellaan hohtavat
kirjaimet, neonvalaistus, miksi kummassa hän ei ollut kiinnittänyt niihin
huomiota aiemmin, heidän tullessaan Eerikinkatua alas niin kuin vain
rakastavaiset voivat, verissään ehkä mutta tosissaan. </span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-41227715445225806082013-07-01T07:16:00.000-07:002013-07-01T07:18:42.860-07:00Liiton miesSe oli ennen vaaleja, täytyi olla, olimme lähteneet viikoksi Lontooseen ottamaan osaa kaupunkisuunnittelua koskevaan seminaariin, erityisesti meitä kiinnosti maanalainen, että miten se oli suunniteltu heillä verrattuna meihin, meille selvisi että hieman paremmin. Mutta niillähän on se savimaa, hyvä kaivaa sellaiseen, ja ennen oli enemmän edullista työvoimaa, etten sanoisi ilmaista. Vetelä otti osaa vielä käytännön tutustumisretkiin, luuli että pääsee ilmaiseksi tuubiin, ei lukenut oikein huolella seminaarilappua, se vietti yhden aurinkoisen päivän tutustumalla Lontoon viemäriratkaisuihin, skatologinen trippi, Vetelä tuumasi, ja oletan että sen tripin tähden, hän oli niin altis ottamaan osaa surullisenkuuluisaan tequilailtaan. Toinen syy miksi Vetelä lähti viemäreihin, oli aivan meidän oma syy, tätä en ole ennen tainnut kertoakaan. Meillä oli vaikeuksia saada edes audienssia kaupungin transportation-osastolta, liikennevirastolta vai miten sen nyt sanoisi, sillä osa meistä, enkä nyt syyttä suotta enkä turhaan osoita tässä kohtaa Vetelää, niin osa meistä taisi näyttää, Vetelä siis, miten sen sanoisi nätisti, roskalaatikkoasukeilta, kumpparit jalassa ja sarssihousut ja monesta kohtaa repeillyt ja koinsyömä flanellipaita, jossain Appalakeilla ulkoasu olisi mennyt täydestä muttei oikein knallin ja sateenvarjon maassa. Vaikka melle kyllä todettiin, että kannattaisi käydä jälkitunneilla, after hours siis, kokeilemassa jonkun pintadiskon ovella pääsisikö jonon ohi, auttoi kuulemma mitä kummallisemmalta näytti, niin sinne Sepon olisi pitänyt yrittää, se meni stten viemäreihin, sinne ei tarvinnut audienssia, sen kun vain oli sovittuun aikaan Towerin-juurella, tapaamispaikka sitä taisi hämätä.<br />
Niin silloin me emme vielä olleet rekisteröityneet puolueeksi, joten ei myöskään saatu puoluetukea eikä mitään muitakaan tuikitarpeellisia tukia, joita muut puolueet kahmivat kuin vaahtoa ammeesta. Niin että meidän oli ihan turha keräillä taksikuitteja tai hankkia puolueen nimissä uusia vaatteita tai teatterielämyksiä, edes hotellihuoneen hinnassa liitto ei tullut vastaan kuin sen verran, että antoi meille muutaman osoitteen, jossa perinteisesti oli saanut asua halvalla. Sen listan ne olivat saaneet Lepakon punkkareilta, amen. Ja niin sinä kävi, että kun meitä oli pariton määrä, niin siihen ränsistyneeseen kuusikymmentäluvulla parhaat päivänsä nähneen hotelliin kirjautuessa meille ilmoitettiin, että vapaina on vain kahden hengen huoneita ja yhden meistä täytyy kenties jossain kohtaa myöhemmin ehkä jakaa huone, jos sinne on tulijoita nimittäin. Olihan siinä se takaportin mahdollisuus, ettei tulijoita olisi, kannatti kokeilla, elämä on yhtäriskinottoa ja nopanheittoa. Se ei tullut tietenkään kuuloonkaan, silloin, nuorina ja ehdottomina, että olisi kimpassa maksettu hinta neljästä vuoteesta ja päästetty yksi meistä nauttimaan siitä privasiteetin luksuksesta, johonkin se raja vedetään solidaarisuudellakin, se raja vedetään siihen, että minä olin eniten varoissani ja minua ei kiinnostanut tuplamaksu eikä haitannut yhdessäasuminen Anselmin kanssa, se on siisti ja säällinen kaveri. Niin, me olimme siinä hotellin vastanottotiskillä heittämässä kolikkoa siitä miten huoneet jaetaan kunnes päätimmekin lähes yksissä tuumin, etä Vetelä menee lottoarvontahuoneeseen, koska kaveri haisi viemäriltä jo valmiiksi, jo ennen niihin uppoutumistaan, se oli ollut kuukauden Lapissa, luontokojussa ja pikkulintuja lypsämässä, mitä ikinä sekään tarkoittaa, on jäänyt ala väliin, vaikka kyllä minäkin olen osani saanut poliisin vastustamisesta luonnonsuojelun nimissä, ei se siitä ole kiinni. Vastustettiin Ruoholahden puutalojen purkamista ja asuttiin sellaisessa hetken aikaa itsekin, silloin vaimon kanssa, se on nyt Radio Cityn tiedottaja.<br />
Niinhän siinä sitten kävi, että tämä nuori jannu, joka oli omien sanojensa mukaan juuri tullut Australiasta, oli sillä esittää todisteeksi joku kengurupyyhe ja postikorttikin, tuli kovasti ruskettunena ja hivenen ottaneena meidän huoneeseen, siis meidän, ei Sepon, siis Vetelän, Seppo on sen ristimänimi, ja niin meidän hieno suunnitelma päästä eroon Sepom villasukista ja lintukirpuista ei toiminut, kun ne olivat vastaanotossa sössineet jotain perustavanlaatuista, jota ei voinut enää peruuttaa, koska sitten niiden hieno kirjanpito olisi mennyt sekaisin. Oikeasti se tequilajannu sai meidän huoneen siksi, että oli, toisin kuin me, maksanut huoneen luottokortilla ja meidän huoneessa oli toimiva televisio toisin kuin siinä toisessa, Vetelälle annetussa huoneessa, mutta sitähän me emme tienneet, ettei siellä televisio toiminut, emme me sinne olleet telkkaa tulleet katsomaan, se oli tullut. Melkoinen Australiankävijä, eikö siellä saanut katsoa tarpeeksi englanninkielisiä ohjelmia, se ei ymmärtänyt mitä me tarkoitimme, sanoi ettei se siitä ole kysymys vaan sitä, että se ei jaksa liikkua enää metriäkään ennen kuin jatkaa seuraavalla koneella Helsinkiin, ja kas huoneessahan onkin baarikaappi, jos se nyt mitään merkitsi, ja se sai siihen avaimen, me emme saaneet, me käteisasiakkaat, jonkinlaatuista diskriminointia tuommoinenkin.<br />
Minä muutin Vetelän kimppaan, tuumin sen niin, että kai sitä viikon kestäisi ja olisi se sillä tavalla järkevämpää, jos pitäisi vähän koostaa muistiin, että mitä seminaarista oli jäänyt käteen, ja Anselmi, senhän tietävät kaikki, se on niin maailmoja syleilevä ja kaikille uusille kokemuksille apposen avoin kuin hauen suu.<br />
Niin me viikko sumplittiin, ei sitä moni olisi kestänyt, mutta liiton miehet kestävät. Sen sanon että niiden Lepakon punkkareiden vihjaamiin hotelleihin päin en tästedes edes kuse, se on vissi, mutta muuten, elämä opettaa, joka päivä on uusi mahdollisuus, ei kai se loppupeleissä niin kamalaa ollut, tiistainahan tequilajannu vasta tuli, kun me olimme olleet siellä jo pari päivää, niin tiistaina se oli, ja kai se olisi voinut jatkaa Helsinkiin samantien mutta kun se halusi toipua aikaerosta ja nukkua ja kirjoittaa, kyllä, sillä oli sellainen punainen Olivetti, kerran näin sen kiertävänkin telaan arkin, yhtään vasaranlyöntiä en kuullut, nämä meidän huoneet nimittäin sijaitsivat vierekkäin, välissä oli yhteinen kylpyhuone, kätevä sanoisi joku, ja paskat, nimenomaan sitä, hyh sentään, ei ikinä enää, ei sittenkään vaikka kerrottavaa riittääkin, niin kuin näemmä riittää, kun nyt oikein lähtee purkautumaan.<br />
Tequilamieheksi me häntä kutsuimme koko ajan, tai tequilajannuksi, en niin tarkkaan enää muista, enkä todellakaan muistaisi miehen oikeaa nimeäkään, jollei nyt olisi käynyt uudelleen ilmi. Vai oikein Rip. Oliko se niin? Muisti ei tarraa tuohon millään. Onko ihan oikea nimi? Vai lyhenne jostain. Tuollainen nimi herättää väistämättä monelaisia mielikuvia, tunnelmia, kuvia ja assosiaatioita suuntaan jos toiseen, täytyy myöntää, enkä nyt puhu yksin sarjakuvista, myös hautausmaat tulevat mieleen tai kuolinilmoitukset. Vai että on tequilamies nykyisin ravintolapäällikkö, juuri tuota minä en olisi halunnut kuulla. Herttinen sentään. Pukki kaalimaan vartijana, niinkö? Pikemminkin soita ojittava kaivurimies, josta jonain päivänä tulisi luonnonsuojelupuolueen uusi puheenjohtaja, sitä vertausta minä käyttäisin näin äkkipäätä heittämällä. Vai käyvät ne oikein kokoustamassa tequilamiehen kapakassa! Maailma on rusina, kuiva paikka ja niin pieni, että sen ottaa kerralla haltuun, totta vie. Onneksi jätin kaverit ajoissa, tai onneksi ja onneksi, kunhan päädyin siihen ainoaan oikeaan ratkaisuun monien unettomien öiden jälkeen ja totesin maltillisen oikeistolinjan vetävän minua enemmän puoleensa. Niin on minulla Alfa-Romeo mutta ei se mitään todista, ei se siitä ole kiinni, ehkä ennemminkin vaikutti, että pääsin sopuun vanhempieni, varsinkin isäukon, kanssa, ja sitä myöten sitten päädyin perheyritykseen takaisin.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-51301474670755907292013-06-20T15:27:00.003-07:002013-07-01T07:19:04.603-07:00Stettinin tyttö<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:TargetScreenSize>800x600</o:TargetScreenSize>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="267">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" Name="footer"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" Name="page number"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman","serif";}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Olen Stettinin tyttö,
narikanvartija, rahannyhtäjä. Poikaystäväni on poliisi, reilu mies vahtii
siveyttäni, itse ryösti pankin, meni noin vain, sinisissä sisään, lakki päässä,
raudat vyöllä. Ryösti sillä tavalla kaksi pankkia, Kansallis–Osakepankkia,
seitsemänkymmentätuhatta markkaa laaki, ei paljon mitään, saman verran minulla
on sylissäni, kun olen kaksi tuntia myynyt Lapinlahden Lintujen konserttiin
pääsylippuja. 74850 markkaa yhdessä lippaassa, minulla. Ja minä istun kopissa,
sen mitat ovat seitsemänkymmentä kertaa seitsemänkymmentä kertaa kaksisataa
senttimetriä, sinä sen laskit ja pohdit kavereittesi kanssa riittääkö happi. Minun syliäni peittää luukku, vain käteni näkyvät, kynsissä on roosaa
lakkaa, ja rintani näkyvät myös, niissä piisaakin näytettävää. Kasvoni ja
tukkalaitteeni näkyvät, kun kumarrun luukulle ojentamaan pääsylippua ja
vaihtorahaa, silloin lyön pääni lastulevyseinään ruuvattuun sisäpuhelimeen,
sillä ei pääse ulos soittamaan, nyt tekisi mieli soittaa, soitan aulabaariin. Hei, tilaisitko taksin, sanon, taustalta kuuluu tyttöjen kikatusta, baarimmikko se siellä tekee siten pääduuniaan. Minnekäs sitä ollaan menossa? tämä kysyy. Et
kai lähde nostelemaan? Ja nauraa vitsilleen, mitenkäs minä ylipainoinen mihinkään, ja silti, miten oikeassa joku voi vahingossa
ollakaan.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Asiakkaalle, sanon pitkästyneesti ja isken puhelimen kiinni, peitän rahalippaan hameenhelmaan, viileä metalli nostaa
reisikarvani pystyyn. Lasken minuutteja ja –<br />
Sitten sinä tulet. Putoat pilvien eteen ja varjojen takaa. Tai siis puikkelehdit
elämää leveämpien portsareitten välistä, sinä, poliisini. Ei kannata, sanot
hiljaa, ja työnnät pääsi lippuluukusta, kosketat sormiani, hivelet kynsieni roosaa
lakkaa. Minä istuin kuusi kuukautta, sanot. Minä olen istunut vasta kaksi, vastaan punaisin poskin, olen punaisempi kuin
vaippapaviaanin pylly. Tuntia, täsmennän.<br />
Taksi tuli! huutaa portsari. Kenelle se on?<br />
Väärä hälytys! sinä huusit ja kaivoit hameeni alta seitsemänkymmenentuhannen eläkelippaani esiin, riivit sieltä irti yhden setelin ja veit sen ovelle, veit sen taksille ja
työnsit minut takaisin varjojen maahan.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-32962584963624392762013-06-20T15:16:00.002-07:002013-07-01T07:19:45.806-07:00Ravintolatoimenjohtaja<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:TargetScreenSize>800x600</o:TargetScreenSize>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="267">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman","serif";}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Tässä ammatissa on kuin pappi ja
poliisi ja psykiatri, ja samat ongelmat meillä on myös. Samaistuminen, sen minä
sanon yhdellä sanalla, identiteetin menetys ja sen korvaaminen vastaan
asettuvien asiakkaiden identiteetillä, toiveilla ja teoilla. Ainoa tapa
selviytyä tästä, on kohdata asiakas vihollisena, näin toimii poliisi, pappi ja
psykiatri, muuten hän on mennyttä, hän alkaa tuntea empatiaa, sympatiaa ja
kiinnostusta, ja sitten hän on jo yhtä heidän kanssaan. Ymmärtäminen on
ongelma. Kylmyys on pelastuskeino. Tässä voi verrata tutkimusmatkailijoiden ja
alkuasukkaiden suhteita. Ei voi! Minä en pääse panemaan noita neekereitä! Sinä
olet se neekeri, sinun baarisi on tutkimusmatkan kohde, heidän viidakkonsa,
täältä he aina etsivät uusia seikkailuja, vierautta ja vaarantunnetta, jollei
sitä muuten löydy he rikkovat flipperin niin kuin Pisarro rikkoi Inkojen
temppelit, tai he raiskaavat teidät, ajankulukseen. Kiitos.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-24482560966894153872013-06-20T15:06:00.000-07:002013-07-01T07:20:26.602-07:00Walkin' home alone<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:TargetScreenSize>800x600</o:TargetScreenSize>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="267">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman","serif";}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Siellä ne tanssivat Stan Ridgwayn
tahtiin. Sali puolillaan, se on puoliksi tyhjä. Sata maksanutta menee pitkin
seinänviertä, kun nuo kaksi keikkuvat keskellä tanssilattiaa, jumalattoman
hyvät sääret tytöllä ja rinnat, miksei, voisin vaihtaa kroppaa vuorokaudeksi, nähtäisiin
mistä kana pissii.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-indent: 65.2pt;">
Kolmen kuukauden
mökötyksen saa loppumaan, kun ostaa mököttäjälle halpamatkan helvettiin,
kaupanpäälle saa seurakseen minut. Tämä voi olla ainoa tapa kuluttaa aikaa.
Maksoin meidän molempien matkat, samalla velkani ja sain mukaani vahtikoiran. Velkani
koroiksi lupasin myös kustantaa ruuat ja juomat, se meni sille päähän. Vahtikoirasta
en niin sitten tiedä, toimihan se kaksi päivää, sitten roolit vaihtuivat, siinä
välissä me kalusimme sekä omaa että toistemme häntää. Minä maksoin kaiken, myös
moottoripyörän vuokran. Tai ensin se oli skootteri, joka ei jaksanut kantaa
meitä molempia näköalakukkulalle. Seuraavaksi vuokrattiin, minun rahoillani,
astetta isompi vekotin, piikki, satakaksikymmentäviisikuutioinen melkein
motskari, joka uuvahti ja kuoli puolessavälissä matkalla kukkulalle. Öljyt tuli
pihalle, sanoi hän. Sen alaspäin taitetun talutusmatkan jälkeen hän vaihtoi
minun kustannuksellani ja ankarasti riideltyään isoon ja vanhaan Hondaan, kuutioita
kuusisataaviisikymmentä, papalla oli melkein samanlainen. Käytiin kukkulalla
niin että murina kävi ja sora lensi ja pyyhkäistiin saman tien saaren ympäri
tukka hulmuten, ei ollut pakko käyttää kypärää, joten ei käytetty. Vähän
pelotti pujotella järeitten kuormureitten välissä, mutta ainahan voi sulkea
silmänsä, ja minä suljin tukka hulmuten. Hemmetin hienoa aina siihen saakka
kunnes huoltoasemalla motskaria tuli ihailemaan paikallinen karvanaama ja sen
poika, joille hän meni sanomaan ettei tiedä pyöristä mitään, että vanha romuhan
tämä on, antiikkia, sopiva alku moottoripyöräharjoitteluun. Harjoitteluun? minä
kysyin. Oletko sinä ratissa ensikertaa? Ratissa tai ruorissa, hän myönsi, ja
senkin ettei ollut sitä ennen ikinä ajanut skootteria kummempaa. Minä tinttasin
sitä saamarin pösilöä saman tien naamaan ja otin pitkän huikan taskumatista,
mehän olisimme voineet kuolla! Istuin kuitenkin kiltisti kyytiin paluumatkan
ajaksi mutta perillä tökin häntä ajamaan suoraan takaisin pyörävuokraamolle
maksoi mitä maksoi, minä en sen hullun kyytiin enää lähde rypemään, en vaikka
miten olisi maksettu useita päiviä turhaan, minä kävelen mielummin, kuin
kuningas, tai siis kuningatar, ja niin myös tein, kävelin siitä eteenpäin ja
kun jalat väsyivät hyppäsin vuokrahevosen kyytiin, ne hevoset menevät kuin
etanat ylämäkeen. Vedin pullon rakia hevosmatkan aikana ja menin yksin
pizzalle. Palasin hotelliin iltatuimaan, kun ei ollut vielä liian pimeää
taivaltaa yksin tällaisen vaaleaverikön, olin sen verran tuiskeessa että olin
valmis sopimaan, ottamaan rennommin, ottamaan hänen kanssaan parit sopudrinkit
ja sitten sänkyyn, kumman, se jäisi nähtäväksi, olin avoin ehdotuksille, olin aika
ryytynyt, mutta eikö mitä. Miestä ei näkynyt missään. Ja eikö mitä, ääni silti
kuului. Sillä siellä se istui kerrosta alempana, parvekkeella kahden vieraan
naisen seurassa. Siinä suoraan alapuolella, ei sekään ollut kauemmaksi päässyt,
ei mitään mielikuvitusta tai häveliäisyyttä, ei mitään yritystä edes pysyä
poissa silmistä silloin kun panettaa. Me olimme niitten tyttöjen juoruilua
kuunnelleet jo pari iltaa, sen mitä siitä kuuli viereisen
hotellirakennustyömaan metelin yli, kyllä me jotain kuulimme kun otimme tyynyt
sängystä ja laitoimme ne parvekkeen pohjalle, vai lattialleko pitäisi sanoa, ja
panimme niille maata ja korvan kiinni sadevesiviemäriputken lähelle.
Helsingistä olivat, A-klinikalla töissä, sosiaalitanttoina pidimme, emme olleet
nähneet kertaakaan, kuulosti vain rasittavalta tulla tänne saakka jauhamaan
samaa mitä sai jauhaa Ympyrätalossakin. Minä olin sen verran rohkeassa pöhnässä
että taivuin parvekkeen reunan yli ja kajautin olevani kotona. Missä mieheni on?
huusin, ja kun siitä seurasi vain uutta naurua, aloin tupakoida ja yskiä ja
rummuttaa jalallani parvekkeen kantta, tein sitä kaikkea niin kauan, että
alhaalta kuului kutsu tulla kylään, sitten menin ja sitten palasin, raivosta
aivan tummanpunaisena, savuten liekeissä, ja vedin meidän vaivalla ensin
erilleen vedetyt ja sitten sentimentaalisuuden puuskassa jälleen yhteen liitetyt
sängyt uudestaan erilleen, laitoin vielä matkalaukun tilkkeeksi siihen väliin
ja yöpöydän ja sille tuhkakupin ja tyhjien pullojen patterin näköesteeksi, niin
että hitto minä hitot välitin tuoko se sen eukon mukanaan, minä en kuule mitään
ja pääasia etten näkisi, muuten sukeltaisin vielä seuraan, upeat sääret sillä
oli ja kauniit rinnat, ne molemmat lutkat, siis alakerran naiset olivat
tietenkin bikineissä, minä en voisi ikinä olla muualla kuin autiolla rannalla,
jossa lienee muutakin ajankulua kuin auringonotto, bikinit ovat silkkaa
rasismia. Mutta enemmän kuin sen naisen ylivertainen kauneus ja minun mieheni
läähätys, minua raivostutti miten se oli kertonut menneensä dokaamaan
moottoripyörävuokraamosta, ihan suoraan menneensä, niin kuin minäkin kyllä,
mutta minä söin myös siinä välissä, sellaista on terve elämä. Hän oli mennyt
paikalliseen basaariin, paikallisten ukkojen sekaan ja nähnyt ne kaksi sutturaa
painelemassa ohi ja kutsunut seuraan, oli tuntenut heidät heidän naurustaan,
väitti, en kyllä usko, luulen että hän oli kurkistellut sen sadevesiputken
kautta tai jollain periskoopilla, kyllä miehet keksivät keinot tirkistelyyn,
kyllä minä tiedän. Niin ne olivat siellä dokanneet, minun rahoillani, jos saa
huomauttaa, eikä tämä vielä mitään, kyllä yksi nainen tämänkin kestää, mutta
kun ne olivat lähteneet, ne olivat keksineet mennä baariin ja sitten vasta
keksineet mennä syömään, kebabit, senkin köyhät, mielikuvitukseltaan tarkoitan,
ja palanneet takaisin samoja jälkiä kuin olivat lähteneetkin, ja eikö mitä! Ohittaessaan
sen paikallisten basaarin, jossa ei muka myyty kuin teetä, oli sieltä ylämäkeen
menevän etanan nopeudella pyyhältänyt satavuotias arabi seteli kädessä ja
sanonut hänen maksaneen väärin, niin että hän oli antanut miljoonan drakhman
setelin tuhannen drakhman laskusta ja sanonut vielä rennosti tippityyliin
”pitäkää loput”. Tuhat drakhmaa oli suurin piirtein kymppi tai kaksi, miljoona
sitten sen verran enemmän. Helvetin tyhmä. Tyhmätyhmä!! Minun rahojani, jos saa
huomauttaa. Siksi minä tässä rakentelen pullorivistöistä muuria sänkyjemme
väliin. Ja siksi aloin poltella pitkästä aikaa, savutin sitten oikein kunnolla.
Aski siinä meni ja yö tuli, ulkoa, hotellirakennustyömaalta ei kuulunut enää
kirveen kilahdustakaan, ei betonimyllyn pyörähdystä, vain alakerran kikatus ja
sinun huonot vitsisi, aika moneen kertaan kuullut, nyt ne tuntuivat aivan
käsittämättömän umpisurkeilta puujaloilta – en voinut käsittää sen herkkärintaisen
säihkysaaren saavan sinusta mitään iloa irti, en voinut uskoa sen heleää naurua
muuten kuin kovasti harjoitelluksi tekonauruksi, ja tiesin olevani väärässä,
olin vain juovuksissa.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Eivät ne siellä panneet, eivät sinä
iltana eivätkä seuraavana, mutta lentokentällä jo näki että lähtölaskenta oli
alkanut, laukaisualusta viritetty, piti vain päästä kotiin turvallisesti, ilman
kolhuja, ilman että olisin lempannut sen parvekkeelta katutasoon, en minä
tehnyt niin, minä liittouduin sen eukon kämppäkaverin kanssa, ihan mukava
nainen, sosiaalityöntekijä tosiaan eikä lesbon elettäkään, ei mitään halua
tulla tutustumaan pullopatteriini sillä välin kun ne kaksi ajelivat ilman
kypärää Hondalla ympäri saarta tai en minä tiedä missä ne kävivät, en kysynyt.
Eivät ne siellä panneet, siitä olen varma, mutta ne tekevät sen tänä iltana
täällä vessassa Stan Ridgwayn tahtiin, henkilökunnan vessassa vielä saatanan
kiimaperseet, sentään jätkien puolella, meidän eriöön sillä luntulla ei ole
mitään asiaa.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-62291915262391322752013-06-11T02:08:00.002-07:002013-07-01T07:21:30.154-07:00MAKEAN VEDEN ONGELMA<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:TargetScreenSize>800x600</o:TargetScreenSize>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]--><br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>X-NONE</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="267">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman","serif";}
</style>
<![endif]-->
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Minulla oli violetti, solmuvärjätty
hame ja pesukone tukossa, hänellä oli liian isot aurinkolasit, englantilaiset
kaivosmiehenkengät, vaaleansiniset, takapuolesta repaleiset farkut joiden
lahkeet oli taiteltu kahteen kertaan ja Länsi-Berliinistä ostettu harmaa
asetakki, siinä aito luodinreikä niskan kohdalla. Perillepääsyn kunniaksi
joimme pullon paikallista viinaa hotellihuoneen parvekkeella, sitten nukkumaan,
huomenna retkeiltäisiin, vuokrataan skootteri, aloitetaan rantalöhöily ja
nenänvalkaisu, sitten rusketus, rento elämä, valosta saa voimaa, ilmaista
energiaa. Vaikkei täällä maksa mikään mitään. Täällä pannaan vaatekaappi
uusiksi, minä hankin haaremihousut, sinä olet haaremiorjani, toki vain
paperilla, etteivät anatolit käy iholle. Voin myös hankkia liinan kasvojeni peitoksi,
niin ei pinkki iho kärähdä, sinä hankit nyrkkiraudan, ja jollei myydä tehdään
uusi hammaskalusto, täällä se ei maksa mitään, täällä on maassa saksalaista
rautaa pienelle armeijalle. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Yöllä pyrit sänkyyni, olimme ensin
vetäneet ne erilleen, sängyt, ja laittaneet yöpöydän väliin ja avonaiset
matkalaukut, mutta sinä ylitit esteet kuin Tapio Kantanen ja uit peittoni alle,
jestas sinä se todella olet puutteessa ja tarvitset helpotusta ja minä
tarvitsen parivuoteen pelkälle itselleni, mene pois, sinä olet lämmin, sinulla
on tauti, hampuusi, se on jo hoidossa, ei tässä hoidossa! Älä naura, mene pois
tai minä lyön, okei, sitä paitsi sinä olet liian juovuksissa, joo, päätetäänkö
että tämä jää sitten tähän, näin ei ollut tarkoitus, meidän suhteella ei ole
enää mitään pohjaa, paitsi merenpohja, tai dokauspohja, perseestä sekin, ja nyt
et saa edes persettä, hukkaan heitettyä, vastaus kaikkeen, vapaus kaikkeen. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Hait kulmakaupasta pullon viinaa,
se oli kuin anista, juotiin se pois, että pääsi ajattelemasta ruumista
viereisessä sängyssä, juotiin parvekkeella ja sängyssä ja parvekkeella taas,
tupakka paloi, alapuolelta kuului motkotusta, kumarruin katsomaan, pullo
tipahti sinne, sitten ne vasta alkoivatkin huutaa. Vetäydyin
nukkumaan, unilauluna kahden alaparvekkeen lehmän räkätys, ne kilistelivät niin että
mitä väliä. Aamulla ostit lisää Rakia, se toden totta on anisviinaa. Laimensin
sitä vedellä, etten heittäisi kippuraa, sinä
joit tasaiseen tahtiin ettet uusisi edellisöistä velttoilua ja hätistelit turkkilaisia adoniksia ympäriltäni. Ei auttanut yhtään että
sanoit niille suoraan, asetakki päällä ja buutsit jalassa, että me ollaan
aviopari, kolme lasta keittiössä ja haulikko. Minulle kerääntyi pikkumiesten ja
yökerhojen osoitteita kuin hiekanmurusia pikkuhousuihin ja hitto alkoi kyllästyttää, kun aurinko
porottaa suoraan okulaariin, niin kuin ei tällä telluksella sillä olisi muuta
tehtävää kuin ärsyttää. </div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Ja tuli ilta, vähän viileni, kun tuli pimeää kävin uimassa ja vaihdoin vaatteet, keräsimme rytkyni, siivosimme
banaaninkuoret, leipäkääreet, tonnikalapurkit ja etsittiin roskista, ei ollut mitään
roskista. Jollei tuolla pömpelillä. Mikäs pömpeli se oikein mahtaa olla kun niin
hurisee. Väänsit ovessa olevan munalukon irti pelkällä lihasvoimalla ja hurisi
lisää. Ei saatana jollei lakkaa hurisemasta, sanoit, ja revit kahvoja alas,
johtoja irti pistokkeista, johan lakkasi hurisemasta. Kiskoin sinut ulos sieltä,
kääräisin syleilyyni, vein hotelliin piilossa tissieni
välissä, kukaan ei erottanut, olit pelkkä pyyhe, hyvää yötä, silitin uneen, en
antanut, ei sinusta ollut pyytämään. Aamupäivällä, hotelliaamiaisen jälkeen huuhdoimme suumme pienellä siivulla rakia, kahvi oli ollut suolaista, samoin kuin
appelsiinimehukannun jääpalat. Hyppäsimme skootterin selkään. Rannassa oli työmiehiä ja sähkölaitoksen auto. Vedenpuhdistuslaitosta korjattiin.</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-719059780471022378.post-4115799275227740072013-06-04T14:39:00.002-07:002013-07-03T10:16:54.722-07:00LondoniumTietenkin siinä on jotain freudilaista, siinä asetelmassa, psykologinen pohjakosketus, jos näin voi sanoa, sellainen syvällevievä ja kauasulottuva, kaipuu, puute, jota ei tietenkään tunnista sillä hetkellä näkyväksi, kun on ikään kuin visualisoimassa, dramatisoimassa alitajuntansa tuskatiloja, saman tilan voi nähdä vasta jälkikäteen tai sitten etukäteen, sivusta katselemalla, baarista, baarijakkaralta, peilin kautta, kun kolmikko istuu iltaa baarin syvennyksessä, kun muut ovat poistuneet, siitäkin huolimatta että kaikki muut paikat ovat sulkeutuneet ja on jäljellä vain tämä turistihotellin baari, joka saa suvaita olla tai mitä tahansa olla olevinaan yli keskiyön tarjoamassa meille, siis minulle hitaasti joka siemailen tiskillä ja sitten noille, tuolla nurkassa, jotka ikäänkuin tekeytyen omaan kehäänsä, piilotellen, eivät edes huomaa viimeisen drinkin kelloa - siellä vain ovat, vatvomassa toiveikkaina lisäaikaa.<br />
<br />
***<br />
<br />
<i>Listen.</i> Tiedän olevani panettava. Niin on minusta kirjoitettu ja miehiä on niin helppo lukea, niiden kosteita koiransilmiä. <i>Listen.</i> Minä saan miehet lähemään perääni vaikka puolen Euroopan läpi, eikä tämä ole päässyt siihen mennessä edes koskettamaan minua. Niin mitä se kertoo heistä? Minusta? Minä olin vain käymässä siellä, muistelemassa menneitä. Muuten huuleni ovat sinetöidyt.<br />
<br />
***<br />
<br />
Niin ne olivat, vieraat ihmiset, siinä yhdessä. Juttelivat kuin vanhat tutut ja olivat silti niin kaukana toisistaan. Tämä on sulatusuuni, en tarkoita kaupunkia vaan hotellia, kaikkia maailman hotelleja, joissa on baari auki myöhempään kuin paikkakunnan muut anniskelutilat. Joskus olen lukenut vastaavia kertomuksia. Kun vieraat ihmiset kohtaavat sattumalta jossain Imperiumin etäisimmässä kolkassa, viidakonlaidalla, rajaseuduilla, no nyt ollaan Lontoon ytimessä, hotellin baarissa. Nainen, Regina, kuulin nimen ohimennen ja jäi mieleen, eikös sen niminen kuvalehtikin ole, nainen, siinä neljäkymmentä vuotta vanha, tai kypsässä iässä, rehevä ja vaalea, ei asunut hotellissa, oli tullut kadulta, näin sen, en tiedä mitä tuli hakemaan, jos miestä niin aika heikko tuuri kävi, sen voin sanoa, ei kurjemmin olisi voinut.<br />
<br />
***<br />
<br />
Olin ollut au-pairina siinä Russell Streetin talossa, numerossa 32, joka on vinosti hotellia vastapäätä. Silloin, aika nuorena tyttönä, sen verran alaikäisenä ettei minulla ollut rohkeutta astua sisään edes pubiin, saati hotelliin, annoin itselleni lupauksen. Isäntäperheen makuuhuoneen ikkunasta, ei, minuun ei ikinä koskettu sillä tavoin, niiden makuuhuoneen ikkunasta näki suoraan hotellin ravintolaan, itse asuin kellarikerroksessa, siellä muuten oli ikävää ja tylsää, kovin kylmää, inhottavaa, pikkuikkunasta näki vain jalkoja, mustia kenkiä ja liikemiesten prässättyjä housuja ja roskakuskien harmaita haalareita ja kovia työmiehen kenkiä ja joskus saappaita ja voi mitä sääriä. Aivan nauratti miten rohkeita ne olivat, siis siihen aikaan, talvella vielä. Ilman sukkia menivät, iho vaaleanpunaisena kuin possulla ja joskus aivan kananlihalla, niin että pystyin näkemään ne nyppylät. Tietenkin minihameessa! Jos taivutin pääni, mitä en muuten tehnyt usein, saatoin nähdä niiden muodikkaiden pikkuotusten nimettömät, ja kerran, kerran eräs meni ihan ilman, enpä kerrokaan. Yläkerrassa oli parempi, isot ikkunat josta katsella jalankulkijoita, niiden tukkalaitteita ja knalleja, silloin niitä vielä näki. Tietenkin minä tarkastelin hotellia, ei silloin katseltu televisiota, katselin varakkaita ihmisiä ja näin joskus myös joitakin kuuluisuuksia, joskus olin aivan varma että joku Beatlesin soittajista astui sieltä ulos, saattoihan se olla joku muukin, sen näköinen, sen näköisiä ei ihan hirveästi kyllä ollut. Silloin siellä oli jonkinlaiset kristallikruunut, hotellin ruokasalissa, vilkkuvat kynttilälampetit ja pehmeä plyysisohva nurkassa, uusi sisustus oli pettymys, nahkaa, tai minusta tuntuu että keinonahkaa, sai pyllyn hikoilemaan ja ratisi sukkahousuissa, mihinkäs minä jäin. Niin silloin minä lupasin itselleni, että vielä jonain päivänä palaan tänne, Lontooseen, kun olen tarpeeksi vanha ja rohkea astuakseni sisään hotelliin niin kuin kuka tahansa Cityn liikemies tai poppitähti, ehkä minä jopa yöpyisin siellä, niin minä haaveilin, enkä muuten yöpynyt, siellä oli sikamaisen kallista, tai eihän minun mitään olisi pitänyt maksaa, se yksi tihrusilmä olisi kustantanut ylöspanon, mutta en siis yöpynyt. Kunhan haaveilin. Kalliista ja kauniista hotellista, jossa nauttisin jonkin kalliin ranskankielisen illallisen, ei mitään munuaispiirasta. Ateria tuotaisiin hopeavadeilla, viini olisi kallista ja vanhaa, joisin jonkun hienon drinkin aperitiiviksi sitä ennen, minua palveltaisiin kumarrellen, englanninkielentaitoani ihasteltaisiin, voisin ottaa teetäkin ja jonkun kakkusen, ja sherryä jälkiruuaksi, no niin, sepäs oli muuttunut. Ei jälkeäkään tarjoilijasta, se oli aivan tuikitavallinen pubi, ehkä vähän siistimpi, mikä pettymys. Tai aivan sama. Ainakin olin täyttänyt itselleni antamani lupauksen. Kaksikymmentä vuotta siihen meni. Kotiin palattuani, kesäkuussa 1969, pukeuduin minihameeseen ja jätin rintaliivit kassiin. Olisittepa nähneet ukkojen leuat kuinka ne loksahtivat. Yski siinä moni nuorempikin. Kun kansainvälinen lontoolaisneito nousi papan Angliasta. Se oli shokki monelle. Tämä tapahtui meidän kesäpaikan kaupalla. Jäätelö suli silmissä ja pilsnerivaahto jäi parralle roikkumaan. Se oli Varubodenin kauppa, ainoa kauppa siellä päin.<br />
<br />
***<br />
Kilpikonniapa hyvinkin. Ja jonkin verran liskoja. Siitä olen unelmoinut pikkupojasta saakka, että pääsisin Galapagos-saarille tutkimaan sikäläistä eläimistöä. Lintuja tässä kohtaa en. Hittoon linnut pingviinit mukaan lukien. Galapagos-saarista ja pitkistä merimatkoista minä haaveilin myös Lapissa, se minut piti järjissäni, ne haaveet, liskounet. Oltuani kohta kaksi viikkoa lypsämässä lintuja. Sillä darvinilaisella unelmalla minä kestin ne halvatun itikat. Lypsämässä niin. Ja Lontooseen tulin sieltä suoraan, excuse vaan kumpparini, jos ne niin kuin jotakuta haittasi. Lentokentällä ei sattunut olemaan kenkäkauppaa, paitsi naisille ja miljönääreille, eikä minulla ollut liiemmälti käteistä. Siitä lentokentän shopista en olisi saanut edes hajunsyöjiä sillä mitä minulla oli jäljellä päivärahoistani. Luottokorttia vai? Ehei. Ei niin kuin eräilläkin tekuilla, jotka saavat Dinersin heittämällä, ei tarvitse olla päivääkään tehnyt töitä ja posti tuo tupsupäälle kortin, jonka saamiseksi koko muu tavallinen kansa tarvitsee sadantuhannen markan vuositulot. Voiks kuvaa, hä? Mitäpä tuosta. Mutta kun tällaiselle biologinplantulle ei kerry tuloja edes sen vertaa, että saisi opintolainan lyhennykset maksettua, niin joskus vähän pännii.<br />Niin, me tosiaan jaettiin huoneet siten että kukaan ei joutuisi kokemaan sitä kun meidän Pepe riisuu tossunsa, tarkoitan tässä tapauksessa itseäni, ja sitten sain sen verran taskurahaa, että pääsin ostamaan pesuainetta, niin että saisin rauhassa pyykätä ulkomuotoni kasaan ennen kuin mennään protokoklanmukaisesti kaupunkisuunnitteluviraston seminaariin pitämään niin maamme kuin keltaisen liiton lippua korkealla. Lomamatkahan sen piti olla, ja osin taisi sitten ollakin, ainakin seminaari minulle oli vain tekosyy päästä ihmisten ilmoille ja oli siinä ihan kaunis ajatuskin taustalla, kun meillä kuitenkin lainehti se metrokeskustelu kuumimmillaan ja jotkut kapitalistiset teknokraatit halusivat levittää koko maahan sen maanalaisen metron pinnalla kulkevan version. Sillä erää tarpeeksi hakattuaan päätä peruskallioon. Niin ettei se puolentusinaa pysäkin väliä riittänyt niiden egoille. Nyt pitää ihan sivulauseessa vain kysyä, että eikö sellainen pinnalla kulkeva versio ole vähän sama kuin tavallinen juna, hä? Hankkikoot koko kaupungille miljoona fillaria, niin kuin A'Damissa, sillä sitä ongelmasta päästään, sanokaa minun sanoneen, njaa, kukapa tällaista kumppariveikkoa kuuntelisi, lähettäkää se takaisin Lappin haaveilemaan liskoreissuistaan. Vihon viimeinen Lontoon reissu. Siitä ei jäänyt sitten niin mitään käteen, ei mitään muisteltavaa, ei yhtä ainutta seminaarilappua, jos minulta kysytään, ja aivan surkea lomakin se oli. Joka penni joka meillä oli lainausmerkein ilmaistuna "käytettävissä" oli ja säilyi Lassen lompakossa ja jos sieltä kitsastellen jotain ojennettiin, niin siinä on kuulkaa sen päiväinen kitisijä mieheksi, pihi kuin saatana. Huokaus sentään. Kovin köyhillä eväillä kaupunki olisi pitänyt ottaa haltuun, jos sen mielihalujen tai haluttomuuksien mukaan olisi kuljettu. Olisi tehnyt mieli käydä luonnontieteellisessä museossa, eläintarhassa, luonnollisesti, ja Botanical Gardensissa, esimerkiksi, vaan niin se meni, ja tämä on totta, että Lassen ja Anselmin mukaan Hyde Parkissa näki tinttejä ilmaiseksi ja sai kuulla ehkä jonkun retorisesti mielenkiintoisen ja opettavaisen palopuheen kaupan päälle. Seminaarissa ne yrittivät turhaan yhyttää jotakuta liikenneviraston tsugua viemään ne henkilökohtaiselle ajelulle maanalaisella, tajuatteko miltä tämä kuulostaa, ja mitä assosiaatioita kenties loi sille Cohenin likalle, jolle kysymys esitettiin hieman paskalla englannilla. Cohenin likka, joka pelkäsi meitä kuollakseen paitsi Anselmia, jota se katseli vähän siihen malliin, että koittaisko eikö koittaisi, mitä jos koittaisi, se on homo, minä ohjeistin, juoksi ja pakeni. Tarkoitan se herra Sebaotin tytär otti ritolat, ja kun henkilökohtainen (personal) ajelu (ride) mimmin maanalaisella (tube) ei onnistunut, ne nakittivat minut kostoksi siihen paskaputkikeissiin, joka oli melko lailla viimeinen asia mitä ihminen Lapista karkuun päästyään tahtoo palkinnoksi. Ajattelin että se on viimeinen pisara kuravettä, mutta että en ehtinyt vielä kunnolla edes avautua rakkaille telaketkukommunardeilleni, sanoinko ketku? Oli miten oli, en ehtinyt vielä kuivata suuta puhtaaksi, kun oveen koputettiin ja tämä puusta pudonnut Australianhäiskä kolasi sisään.<br />
<br />
***<br />
<br />En minä tiedä, en muista vaikuttiko, ei vaikuttanut, nuoruus ja ulkomaille pääseminen minuun sillä tavalla, minähän olin rahaton siihen aikaan ja töissä siinä perheessä, ei minulla ollut vapaa-akaa, ei mahdollisuutta hullutteluun. Silloin kun vapaata oli, kävin teattereissa ja elokuvissa, siinä se oli minun Lontooni siihen aikaan, katselin toisten esityksiä pimeässä, pehmeillä penkeillä, tai sitten katselin isäntäväen makuuhuoneen ikkunasta mitä Russell Streetillä tapahtui. Sellaista se oli minulla siihen aikaan. Tietenkin se vaikutti, ja vaikuttaa edelleen, että olin tyttö, ja että olen nainen, ja nykyisin joissain piireissä, jos nyt näin kornisti voi sanoa, mutta kuitenkin omalla sarallani kunnioitettu, tunnettu ja arvostettu, mutta että sillä tavalla, kun hänkin nyt joi, en tiedä missä tynnyrissä poikapolo oli kasvanut, ja plop, heti kun pääsi irti juuriltaan niin plop, voi sitä, se oli lapsellista, vielä viimeisenä päivänäkin, ajatella. Niistä muista päivistä minä sain kuulla niiltä toisilta pojilta, hänen kavereiltaan, tai en tiedä olivatko kaveruksia, niille oli tainnut osua muutama riidanpoikanen matkan varrelle.<br />Viimeisenä päivänä, sehän tässä piti kertoa, tai jos olisin oikein omahyväinen, säästäsin koko jutun omiin muistelmiini, jonkinlaiseksi puberteettiseksi kohtaukseksi, tai äiti-myytiksi, tästä saisi monta varianttia, riippuu mitä aspektia aikoo kohottaa muita ylemmäksi. Niin olimme baarissa, se kun meni virallisesti kiinni vasta yhdeltä, niin me olimme siellä loppuun saakka, kieltämättä pienessä tuiterissa kaikki. Siinä kävi niin, että joko se itse tajusi tai sitten hänen, anteeksi äskeinen sesetys, kaverinsa häätivät hänet yläkertaan, siis heidän huoneistoonsa, oli jo aikakin, ja ei siinä mitään, kyllä niitä juttuja vielä hetken olisi voinut kuunnella, tarkoitan että sitten kun poika ajettiin tai lähti pois, jäin yksin sen reittäni lätkyttelevän urheilupomon kanssa, jonka nimettömässä ei ollut sormusta kuten ei muuten minullakaan, mutta minulla ei näkynyt sentään vaaleampaa rantua siinä kohtaa, sen voin sanoa, parissa vuodessa sellaiset rajat ehtivät hävitä, muisto vain jää, ja se pakittaa, saa estyneeksi, varsinkin tuollaisten raavaiden naimisissa olevien miesten suhteen, ne kun eivät sisällä muuta kuin hikeä ja partavettä. Sitten siellä yläkerrassa, poikien huoneessa tapahtui jotain ikävää.<br /><br />
***<br /><br />
Minä olin omalla puolellani. Seppo oli myös vai oliko se alhaalla. Anselmi oli hyvästelemässä tummaa rakastajaansa, tätä et sitten laita paperille, sehän on Sepaluksen varapuheenjohtaja. Minä olin siis omalla puolellani, pakkaamassa, lähtö kentälle oli melko aikaisin aamulla, ja siinä oli se yksi suuri mutta, joka kieltämättä jännitti, että miten siinä käy, kun meidän Vetelä, siis Tuomarilan Seppo on eittämättä henkisesti varautunut saamaan jonkin verran rahaa ostaakseen tupakkatuotteita seuraavaa Lapinreissuaan silmälläpitäen, ja jos vanhat merkit paikkansa pitäisivät, hän yrittäisi saada purutupakkaa tullin läpi niin paljon, että meistä muista saattaisi tulla siinä siivellä, tahaton kielikuva, epäilyksenalaisia suhteessa salakuljetusrikokseen, ja tässä asemassa sellainen urheilu, tai rike, oli miten pieni rike tahansa, ei vain käy enää laatuun. Niin pohdin, ja jos minä yhtään ihmistuntemusta omaan, arvelin odottaa, että jonkinlainen kahnaus siinäkin vielä koettaisiin. En tiedä olinko näitä tuntemuksiani pukenut itselleni vielä kuinka vahvoiksi aatoksiksi, mutta joka tapauksessa tilanne oli siis semmoinen, että minä olin pakkaamassa, kun puhelin soi. Sehän se siellä, umpihumalassa ja hysteerisenä ulvoen, että nyt vuotaa kuiviin. Minä menin katsomaan, siitä kylppärin kautta, se olisi muuten voinut huutaakin muttei kai uskaltanut, kun meitä oltiin, sitä oltiin jo kerran varoitettu esittämästä mitään Elvis-imitaatiota käytävällä.<br />Siellä se makasi sängyllä, meidän tequilajannu, lakanat veressä. Niin kuin olisi synnyttänyt? Aivan. Ei vaan mitä vielä, se oli astunut lasinsiruun jonka joku pentele, tai se itse, oli kätkenyt kokolattiamaton sisuksiin. Se oli varmaan tapahtunut jo aiemmin, sillä sillä kerralla en nähnyt mitään särkynyttä lasitavaraa missään, senpä tähden en oikein heti uskonut sen todistusta, pullo toki oli yöpöydällä, mutta ehjänä. Joten siitä minä sen päättelin, jälkikäteen asiaa pohdiskeltuani, että niin se oli se siru piilotellut siellä jo jonkun päivän, maton syövereissä, nähkääs kun siellä ei käynyt siivoojia. Ensin Vetelä ei päästänyt ketään, kun se pyykkäsi villasukkiaan, ja sitten ne filippiiniläiset eivät enää suostuneet tulemaan, kun siihen aikaan kun olisi ollut heidän työvuoronsa, niin herra X veti sikeitä ja Vetelä poltti piippua ja katseli pornoa, helevetin lintulypsäjä, ja lopulta niiden huoneessa oli ihan maailmanlopun meininki, vessa, meidän yhteinen kylpyhuone oli semmoinen kun se nyt on neljän urospuolisen jäljiltä, ei sen kummempi, minä ja Anselmi sitä yritettiin vähän siivoilla aina ennen kuin siivooja varsinaisesti itse tuli hoitamaan meidän, siis allekirjoitan ei vaan viivaan, että pelkästään meidän huoneen, jätettiin sille joku punta tai shillinki tippiäkin lavuaarin kulmalle, ei se huolinut sitä ottaa, varmasti hotellin johto oli kieltänyt ehdottomasti kajoamasta asiakkaiden rahoihin, edes irtokolikoihin, kyllä se sitten lopuksi ne otti, kun asiasta ystävällisesti mainittiin, Anselmi tosin väittää että ne rahat menivät naapuriin. Aivan sama. Ei Seppo niillä lanteilla ainakaan kauas päässyt, ei sen enää tarvinnut, kun sen kämppiksestä tuli sen väliaikainen rahoittaja. Siis sillä ehdolla että Seppo Vetelä oli sen kanssa koko ajan katsomassa telkkaa ja kävi sen puolesta 7Elevenissä ja sitä rataa. Kerran ne kävivät Kensington Marketissa ja tulivat takaisin taksilla varta vasten esittelemään Vetelän uusia buutseja. Sellaisia meinaan, ettei ainakaan meikäläisen jättämillä pikkuhiluilla niitä oltu maksanut, mutta sellaiset sillä oli, kumppareiden tilalla, oikein cowboytyyliset, ja jos oikein mitään ymmärrän niin samanlaisia myydään joka saatanan K-kaupassa joka helvetin pitäjässä ympäri maan. Mutta nyt ne piti saada Lontoosta, nyt kun sillä oli vippiveikko käsipuolessa, ei väliä että hinta oli kolme kertaa kovempi, mitäpä se nyt olisi haitannut. En tiedä uskoiko Tequilajannu tosissaan, että se saisi jonain päivänä rahat takaisin Vetelältä, tuskin se edes ajatteli sitä, ei ehkä ainakaan sen jälkeen, kun oli käynyt tuikkaamassa kakat toiseen niistä, saappaista tarkoitan, Anselmi näki. Sattui olemaan ovi auki. Anselmilla oli aamutoimet kesken, hän kun oli lähdössä vaihteeksi kiertoajelulle, mikä ei ole tässä tilanteessa eufemismi, vaan totisinta totta, tällä kertaa hän oli lähdössä niinkin kauaksi kuin Oxfordiin, ja siinä kesken kaiken naapuriovi aukesi, kun hän oli laittamassa parfyymia, ja jannu tulee sinne kelteisillään, Anselmi todistaa, hänellä oli aikaa katsella, ei saanut kuulemma hyvää arvosanaa se osasto. Arvostelu loppui siihen, kun jannu kyykkäsi, ei pytylle vaan pytyn viereen, ja siinä vieressä olivat uudet buutsit. Mitä varten? Niitä oli vahattu ja puunattu ja suihkuteltu niin paljon kemikaaleilla, että haju aiheutti Sepolle jonkinlaisen yliherkkyysreaktion, joten buutsit siirtyivät kylppäriin meidän puolen vastusteluista huolimatta ja lyhyestä virsi kaunis, Vetelän buutsit olivat kokeneet elämässään yhden ainoan taksimatkan plus yhden brassailevan käytäväkävelyn ennen kuin huonetoveri päästi sinne löysät. Ei siitä sen enempää. Anselmi yökkäsi, heitti saappaan roskikseen, toisen muuten vain, siis tarkoitan että heitti muuten sitten ainoastaan toisen, ei sitä kakkaamatonta, ja siirsi roskiksen käytävälle - palopostin alle, niin että joku ehkä saattoi kuvitella, että saapas oli peräisin vastapäisen oven takana asuvan hinduperheen huoneesta. <br />Palatakseni siihen vertavuotavaan häiskään, niin minä sitten komensin sitä, ja loppupeleissä autoin, nostamaan jalkansa seinää vasten, sen vuotavan jalan, että verenvuoto tyrehtyisi. Se oli ikävännäköinen vekki siellä, hetkinen, nimettömän varpaan, kai niin voi sanoa, taipeessa, jotenkin se oli sinne juuri siihen jalkapöydän ja varpaan juureen iskeytynyt se haava, lasi, ja vettä tuli kuin Esterin kurkusta, perseestä tarkoitan. <br /><br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0